Grethe Rask
Margrethe "Grethe" Rask (1930 – 12. joulukuuta 1977) oli tanskalainen lääkäri, joka oli yksi ensimmäisistä AIDSiin kuolleista länsieurooppalaisista. Hänet todettiin HIV-positiiviseksi verinäytteistä hänen kuolemansa jälkeen.[1] Rask oli ensimmäinen AIDSiin kuollut nainen, jonka henkilöllisyys on tiedossa.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rask oli kotoisin Thistedin kaupungista. Hän työskenteli Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 1964, mutta palasi Tanskaan laatimaan väitöskirjaansa vatsakirurgiasta ja trooppisista sairauksista. Vuosina 1972–1975 Rask työskenteli lähetyssairaalassa Zaireksi uudelleen nimetyssä maassa lähellä Ebolajokea. Abumombazin kylässä asunut poliitikko välitti tarvikkeita sairaalan käyttöön. Toimintaolot olivat kuitenkin vaikeat ja samoja neuloja käytettiin useaan kertaan.[1]
Sairastuminen, oireet ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rask alkoi laihtua ja tuntea väsymystä vuonna 1974, mutta piti oireita liiallisesta työskentelystä johtuvina. Hän alkoi kärsiä myös infektioista. Vuonna 1975 Rask kuitenkin siirtyi Punaisen Ristin Clinique Kinoise -sairaalan pääkirurgiksi Kinshasaan. Kirurgeista oli merkittävä pula useimpien belgialaisten poistuttua maasta sen itsenäistyttyä. Rask asui hoitaja Karen Strandby Thomsenin kanssa. Ebolaepidemia puhkesi elokuussa 1976, mutta lähialueilla levisi myös HIV kansainväliselle yhteisölle vielä tuntemattomana.[1]
Rask alkoi ymmärtää olevansa todennäköisesti vaikeasti sairastunut. Hänen ystävänsä, professori Ib Christian Bybjerg epäili aluksi liiallista työskentelyä, kuumuutta ja kosteutta, mutta pohti sitten muun muassa maha-suolikanavan infektion, malarian, tuberkuloosin, leukemian ja diabeteksen mahdollisuuksia. Raskin oireisiin kuuluivat turvonneet imusolmukkeet, hengenahdistus ja suun sieni-infektio. Vuodenvaihteen 1976–1977 jälkeen Rask voi tilapäisesti paremmin. Lomallaan Etelä-Afrikassa heinäkuussa 1977 hän alkoi kärsiä voimakkaasta hengenahdistuksesta, joutui turvautumaan happisäiliöön ja matkusti takaisin Tanskaan.[1]
Raskia tutkittiin Kööpenhaminan Rigshospitaletissa. Asiantuntijoiden pohdinnoista huolimatta mihinkään diagnoosiin ei päädytty, mutta Raskia pidettiin kuolemansairaana. Diagnostiikkaan haettiin apua myös Liverpool School of Tropical Medicinestä. Rask lähti toivonsa menettäneenä kotiseudulleen Jyllantiin, jossa Zairen-ajoilta tuttu hoitaja Karen Strandby Thomsen muutti hänen asuntoonsa hänestä huolehtimaan. Ib Christian Bybjergin kannustuksesta Rask kuitenkin palasi Rigshospitaletiin, jossa hänellä havaittiin immuunijärjestelmän vakava häiriö. Hänen vertaan tallennettiin kudostyyppilaboratorioon. Rask kuoli 47-vuotiaana joulukuussa 1977. Kuolemansyiksi merkittiin bakteeriperäinen keuhkokuume ja stafylokokkiperäinen verenmyrkytys.[1]
Jälkivaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkusyksystä 1980 Raskin sairaudesta muistuttaneita tapauksia alkoi ilmetä homoseksuaalisten miesten parissa Tanskassa. Ib Christian Bybjerg pani merkille oirekuvien yhteneväisyydet ja anoi lupaa julkaista Grethe Raskin sairaushistoriaa koskevat tiedot. Vuonna 1983 The Lancetissa julkaistiin Bybjergin väitöskirja AIDS in a Danish Surgeon (Zaire 1976).[1]
Vuonna 1984 Raskin verinäytteistä tutkittiin Tanskassa HIV, jota ei vielä löydetty. Vuonna 1987 verinäytteet kuljetettiin Yhdysvaltoihin, jossa kahdessa eri HIV-testissä saatiin Raskin näytteistä positiivinen tulos.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g After hard working days she rested by the beautiful Ebola River School of Global Health, University of Copenhagen 22.7.2020, viitattu 23.4.2024 (englanniksi)
- ↑ Ann O'Leary, Gina M. Wingood, Handbook of HIV Prevention: Interventions for Sexually Active Heterosexual Women Springer Link, viitattu 23.4.2024 (englanniksi)