Gregorius Aminoff

Gregorius Aminoff (3. marraskuuta 1811 Siuntio - 27. toukokuuta 1874 Turku) oli suomalainen eversti.

Ura

Gregorius Aminoff ylennettiin alikersantiksi Lappeenrannan jalkaväkirykmentissä vuonna 1830. Hänet ylennettiin vänrikiksi 46. jääkärirykmentissä. Aminoff siirrettiin takaisin Lappeenrannan jalkaväkirykmenttiin vuonna 1833 ja ylennettiin aliluutnantiksi vuonna 1835. Vuonna 1835 hänet siirrettiin 8. suomalaiseen linjapataljoonaan, jossa ylennettiin luutnantiksi 1838. Hänet siirrettiin Žytomyrin jalkaväkirykmenttiin vuonna 1842 ja ylennettiin majuriksi vuonna 1843. Aminoff siirrettiin 5. tarkka-ampujapataljoonaan vuonna 1844 ja ylennettiin kapteeniksi vuonna 1845. Hänet siirrettiin suomalaiseen krenatöörijoukkueeseen vuonna 1846 ja ylennettiin majuriksi vuonna 1849. Vuonna 1853 Aminoff siirrettiin 6. suomalaisen tarkka-ampujapataljoonan johtajaksi ja hän osallistui Krimin sotaan vuonna 1854. Hän toimi 1. reservin tarkka-ampujapataljoonan johtajana vuonna 1855 ja samana vuonna hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin 7. suomalaisen tarkka-ampujapataljoonan komentajaksi Poriin vuonna 1855. Aminoff ylennettiin everstiksi vuonna 1863 ja hän jäi eläkkeelle vuonna 1865.

Perhe

Aminoffin isä oli kapteeni Berndt Anders Aminoff ja äiti Hedvig Lovisa Aminoff. Hänen isoisänsä oli Savon prikaatin komentaja, kenraalimajuri Adolf Aminoff. Gregorius Aminoffin vaimo oli Sara Adelaide Constance Sofia (Sally) Ithimæus, jonka vanhemmat olivat kollegiassessori, suurtilallinen Ulrik Ithimæus ja Sofia Margareta Lode från Livland. Suomen puolustusministeri Ivar Aminoff oli heidän poikansa.

Ritarikunnat

• Pyhän Annan ritarikunta kolmannen luokan risti (1850)
• Pyhän Vladimirin ritarikunta neljännen luokan risti ruusulla (1859)
• Pyhän Stanislauksen ritarikunta toisen luokan risti (1860)