Greg Louganis
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Greg Louganis | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten uimahypyt | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Los Angeles 1984 | 3 m ponnahduslauta | |
| Kultaa |
Los Angeles 1984 | 10 m kerroshyppy | |
| Kultaa |
Soul 1988 | 3 m ponnahduslauta | |
| Kultaa |
Soul 1988 | 10 m kerroshyppy | |
 Hopeaa |
Montreal 1976 | 10 m kerroshyppy | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Berliini 1978 | 10 m kerroshyppy | |
| Kultaa |
Guayaquil 1982 | 3 m ponnahduslauta | |
| Kultaa |
Guayaquil 1982 | 10 m kerroshyppy | |
| Kultaa |
Madrid 1986 | 3 m ponnahduslauta | |
| Kultaa |
Madrid 1986 | 10 m kerroshyppy | |
Gregory "Greg" Efthimios Louganis (s. 29. tammikuuta 1960 El Cajon, Kalifornia) on yhdysvaltalainen entinen uimahyppääjä ja nelinkertainen olympiavoittaja. Monet pitävät häntä kaikkien aikojen parhaana uimahyppääjänä.
Louganisin biologinen isä on samoalainen ja äiti ruotsalainen. He olivat 15-vuotiaita, kun Greg syntyi ja antoivat pojan kahdeksankuukautisena adoptoitavaksi.[1] Hänet adoptoitiin kreikkalais-amerikkalaiseen perheeseen.
Louganisilla oli lapsena astma ja allergioita, sekä diagnosoimaton dysleksia. Puolitoistavuotiaana hän aloitti tanssitunnit, sen jälkeen kun lääkäri oli suositellut hänelle liikuntaa astman takia. Kahdeksanvuotiaana Louganis alkoi ottaa uimahyppytunteja. Vuonna 1976 16-vuotiaana hän otti osaa Montrealin olympialaisiin. Häntä valmensi Sammy Lee.[1] Hän voitti olympiahopeaa kerroshypyissä legendaarisen Klaus Dibiasin voittaessa kisan. Kaksi vuotta myöhemmin Dibiasin lopetettua Louganis otti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.
Vuonna 1978 Louganis sai uimahyppystipendin Miamin yliopistoon, jossa hän alkoi opiskella näyttelemistä. Hän valmistui opinnoistaan Kalifornian yliopistosta Irvinessä, johon hän oli vuonna 1981 siirtynyt ollakseen lähempänä valmentajaansa Ron O'Brienia[2].
Olympiaboikotti esti Louganisin osallistumisen Moskovan kisoihin 1980. Vuonna 1982 hän voitti kaksi maailmanmestaruutta. Hänestä tuli ensimmäinen uimahyppääjä, joka sai täydet kymmenen pistettä kaikilta seitsemältä tuomarilta kansainvälisessä kilpailussa[1]. Vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisissa Louganis voitti sekä kerroshyppyjen että kolmen metrin ponnahduslaudan olympiakultaa, kummankin ennätystuloksella. Soulin kisoissa 1988 hän uusi saavutuksensa voitettuaan olympialaisten välillä myös kaksi maailmanmestaruutta vuoden 1986 kisoissa.
Soulin kisojen ponnahduslautakullan Louganis voitti siitäkin huolimatta, että löi yhdessä hypyssä päänsä lautaan ja sukelsi verta vuotavana altaaseen. Suurin kohu asiasta nousi vuosia myöhemmin, kun Louganis kertoi olleensa jo vuonna 1988 HIV-positiivinen.
Vuonna 1994 Greg Louganis ilmoitti julkisesti olevansa homoseksuaali ja hän osallistui saman vuoden Gay Gamesiin. Vuonna 1995 Louganis ilmoitti myös olevansa HIV-positiivinen, minkä hän oli tiennyt jo vuodesta 1988. Speedoa lukuun ottamatta kaikki sponsorit lopettivat yhteistyön hänen kanssaan. Urheilulehti arvioi hänet 2009 kaikki lajit huomioon ottaen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi homo- tai biseksuaaliseksi urheilijaksi Martina Navratilovan ja Babe Didriksonin jälkeen.[3] Nykyään Louganis toimii koirankasvattajana, ja hän on julkaissut aiheesta muutamia kirjoja. Hän kiertää myös kouluissa levittämässä AIDS-tietoutta. Greg Louganis avioitui Malibussa 12. lokakuuta 2013 Johnny Chaillotin kanssa.[4]
Vuonna 1997 ilmestyi Louganisin elämään perustuva TV-elokuva Breaking the Surface: The Greg Louganis Story, pääosassa Mario López.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Louganis olympic.org:ssa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Burnton, Simon: 50 stunning Olympic moments No20: Greg Louganis's perfect dive 1988 The Guardian. 28.3.2012. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Flatter, Ron: Louganis never lost drive to dive ESPN.com. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Sateenkaaren sankaritarinat. Urheilulehti, 2009, nro 12, s. 60.
- ↑ Greg Louganis Marries Johnny Chaillot People.com. 13.10.2013. Viitattu 1.11.2013. (englanniksi)
|
1904: George Sheldon | 1906: Gottlob Walz | 1908: Hjalmar Johansson | 1912: Erik Adlerz | 1920: Clarence Pinkston | 1924: Albert White | 1928: Pete Desjardins | 1932: Harold Smith | 1936: Marshall Wayne | 1948: Sammy Lee | 1952: Sammy Lee | 1956: Joaquín Capilla | 1960: Robert Webster | 1964: Robert Webster | 1968: Klaus Dibiasi | 1972: Klaus Dibiasi | 1976: Klaus Dibiasi | 1980: Falk Hoffmann | 1984: Greg Louganis | 1988: Greg Louganis | 1992: Sun Shuwei | 1996: Dmitri Sautin | 2000: Tian Liang | 2004: Hu Jia | 2008: Matthew Mitcham | 2012: David Boudia | 2016: Chen Aisen | 2020: Cao Yuan | 2024: Cao Yuan |
