Green Day

Green Day
Green Day esiintymässä Roomassa kesäkuussa 2013.
Tiedot
Toiminnassa	1986–
Tyylilaji	punk rock, pop-punk, vaihtoehtorock, poprock, power pop, post-grunge
Kotipaikka	Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Billie Joe Armstrong, kitara/laulu Mike Dirnt, basso/taustalaulu Tré Cool, rummut Jason White, kitara/taustalaulu
Levy-yhtiö	Reprise Records, 1993– Lookout! Records, 1987–1993
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Green Day on yhdysvaltalainen punk rock -yhtye, jonka laulaja-kitaristi Billie Joe Armstrong ja basisti Mike Dirnt perustivat Kaliforniassa vuonna 1986. Armstrongin ja Dirntin ohella yhtyeen kokoonpanoon kuuluvat yhtyeessä vuodesta 1990 soittanut rumpali Tré Cool. Myöhemmin se on noussut punk-historian merkittävämmäksi yhtyeeksi.

Green Day oli uransa alussa yksi 924 Gilman Street -klubin punk-skenen merkittävimpiä nousevia yhtyeitä. Yhtye julkaisi ensimmäisen EP-levynsä 1,000 Hours vuonna 1989 indie-levymerkillä Lookout! Records. Vuonna 1994 Green Dayn julkaisi albumin Dookie, joka oli yhtyeen ensimmäinen julkaisu Reprise Records -levymerkillä. Albumista tuli valtava kaupallinen menestys, ja se on myynyt yli kymmenen miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa. Albumin menestymisen johdosta Green Day oli tärkein yhtye, jonka ansiosta punk rock nousi takaisin valtavirran suosioon Yhdysvalloissa.

Yhtyeen kolme seuraavaa albumia, Insomniac (1995), Nimrod. (1997) ja Warning: (2000) eivät saavuttaneet Dookien kaltaista kaupallista menestystä, vaikka Insomniac ja Nimrod. ylittivätkin Yhdysvalloissa platina- ja Warning: kultalevyrajan. Vuonna 2004 yhtye julkaisi seitsemännen albuminsa, rock-oopperan American Idiot, joka myi Yhdysvalloissa yli kuusitoista miljoonaa kappaletta ja teki yhtyeen suosituksi nuoremman sukupolven keskuudessa. Vuonna 2009 Green Day saavutti uransa suurimman listamenestyksen albumillaan 21st Century Breakdown, jota seurasivat vuonna 2012 julkaistut ¡Uno!-, ¡Dos!- ja ¡Tré! -albumit.

Yli 105 miljoonaa levyä myynyt Green Day on yksi kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimpiä yhtyeitä. Se on voittanut uransa aikana viisi Grammy-palkintoa. Albumista American Idiot tuotettu Broadway -musikaali palkittiin kahdella Tony-palkinnolla, ja vuonna 2015 yhtye liitettiin osaksi Rock and Roll Hall of Famea.

Historia

Billie Joe Armstrong (laulu, kitara)

Sweet Children

Billie Joe Armstrong ja Mike Dirnt ovat Green Dayn perustajajäseniä. He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran kymmenvuotiaina vuonna 1982 Kaliforniassa sijaitsevan John Sweet High Schoolin kahvilassa. Oltuaan toistensa luona yökylässä he soittivat vanhoja heavy metal -klassikoita, kuten Ozzy Osbournea, Def Leppardia ja Van Halenia. Armstrongin oltua kymmenvuotias hänen isänsä kuoli, mistä kertoo yhtyeen vuonna 2004 julkaistun albumin American Idiot surumielinen laulu ”Wake Me Up When September Ends”. Billie oli 14-vuotias tehdessään ensimmäisen laulunsa ”Why Do You Want Him?”, joka kertoo Armstrongin äidistä ja isäpuolesta. Vuonna 1987 Billie Joe ja Mike värväsivät rumpali John Kiffmeyerin (Al Sobrante) ja muodostivat Sweet Children -yhtyeen. He soittivat ensimmäisen virallisen keikkansa Rod’s Hickory Pitissä. Pian he alkoivat tehdä keikkoja muiden yhtyeiden lämppäreinä Gilman Street -klubilla, Berkeleyssä.

Uran alku

Ollessaan 17-vuotiaita lukiolaisia yhtye levytti ensimmäisen EP:nsä 1,000 Hours kahdessa päivässä. Ennen EP:n julkaisua huhtikuussa 1989 yhtye vaihtoi nimensä Sweet Childrenistä Green Dayksi. Pian sen jälkeen Dirnt valmistui, Armstrong jätti koulun kesken päivää ennen 18-vuotissyntymäpäiviään. 1,000 Hours sai pian seuraa muista julkaisuista, muun muassa EP:t Slappy ja Sweet Children sekä LP 39/Smooth.

Albumi 1,039/Smoothed Out Slappy Hours oli kokoelma aiemmista julkaisuista ja julkaistiin vuonna 1990. Nimi tulee EP:iden (1,000 Hours ja Slappy) sekä LP:n (39/Smooth) nimistä. Albumin julkaisi paikallinen riippumaton levy-yhtiö Lookout! Records. Pian julkaisun jälkeen John Kiffmeyer päätti jättää yhtyeen ja keskittyä opintoihinsa. Armstrong ja Dirnt värväsivät uuden rumpalin, toisen Gilman Streetin veteraanin, Tré Coolin. Tré oli soittanut The Lookouts! -yhtyeessä rumpalina jo kaksitoistavuotiaasta asti. Muita The Lookout!:in jäseniä olivat Kain Kong ja Lawrence ”Larry” Livermore, Lookout! Recordsin omistaja. Green Dayn toinen albumi, Kerplunk! (1992), oli Tré Coolin ensiesiintyminen yhtyeessä.

Green Day kasvatti mainettaan niin sanotulla vanhanaikaisella tavalla – ansaitsemalla sen. Ennen ensimmäisen sopimuksen solmimista suuren levy-yhtiön kanssa he olivat jo olleet viidellä kiertueella ajaen rannikolta toiselle majoittuen ystävien ja fanien luona. Saatuaan Reprise Recordsin tuottajan Rob Cavallon huomion, heillä oli edessään ensimmäinen suuren levy-yhtiön sopimus huhtikuussa vuonna 1993. Pian sopimuksen solmimisen jälkeen he alkoivat levyttää albumia, joka julkaistiin vuonna 1994 ja olisi heidän pääsylippunsa maineeseen. Albumi oli nimeltään Dookie.

Mike Dirnt (basso, taustalaulu)

Vaikka Dookien kokonaiskesto oli vain hieman yli 39 minuuttia, oli se silti menestys. Dookie tutustutti suuren yleisön Green Dayn energiseen punk rockiin. Green Dayn kappaleita muun muassa tuhopoltoista ja itsetyydytyksestä on luonnehdittu epävirallisiksi kansallislauluiksi. Laulaessaan omista murheistaan ja nuoruuden ongelmistaan Green Day huomasi, että heidän lisäkseen oli tuhansia samanlaisia nuoria painimassa samojen ongelmien kanssa. Oli muotia olla kypsymätön. Dookie myi kymmenen miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa ja yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ollen tähän mennessä yhtyeen myydyin albumi. Dookie on myös kaupallisesti menestynein punk-albumi. Se voitti myös vuoden 1994 Grammy-palkinnon parhaasta alternative-albumista. Seuraavilla albumeilla, Insomniac ja Nimrod., Green Dayn onnistui säilyä uskollisina punk-musiikille samalla todistaen, että he eivät olleet vain kovaa huutava poikalauma. Nimrodilta nousi yllätysmenestykseen rauhallinen, pääasiassa kitaralla soitettu, ”Good Riddance (Time of Your Life)”, joka on kuultu muun muassa useissa televisiosarjoissa sekä urheilutapahtumissa. Tähän aikaan yhtyeen jäsenet olivat perustamassa perheitä, ja oli muutenkin selvää, että he olivat kasvamassa sekä omina itsenään että yhtyeenä. Yhteisymmärryksen tuloksena yhtye piti kahden vuoden tauon voidakseen keskittyä perheisiinsä.

Menestys

Vuonna 2000 Green Day palasi musiikin pariin albumilla Warning:. Albumi poikkesi suuresti kaikista Green Dayn aikaisemmista albumeista ollen melodisempi ja rauhallisempi. Vaikka kriitikot kehuivat albumia, eivät fanit siitä suuresti innostuneet, ja se onkin yhtyeen vähiten myynyt albumi. Levyn suosituimmaksi kappaleeksi nousi ”Minority”. Seuraavat vuodet kuluivat tehden muutaman kiertueen ja julkaisten pari kokoelmalevyä, International Superhits!:n vuonna 2001 ja Shenanigansin vuonna 2002. International Superhits! -albumilla on uudestaan levytetty kappale ”Maria” ja täysin uusi kappale ”Poprocks & Coke”. International Superhits!:n kanssa tuli myös DVD International Supervideos!, johon on yhdistetty kappaleiden musiikkivideoita.

American Idiot

Monen vuoden tauon jälkeen Green Daylla oli myös epäonnen hetkensä, sillä kuin yhtye oli nauhoittanut albumin Cigarettes and Valentines vuonna 2003, nauhat olivat kadonneet. Yhtyettä uhkasi hajoaminen, mutta nauhojen katoamisen huolimatta Green Day oli yhtä ja pysyi sitkeästi bändinä. Vuoden tauon jälkeen syyskuussa 2004 Green Day julkaisi tähän saakka menestyneimmän albuminsa American Idiotin. Albumilla yhtye kritisoi Yhdysvaltojen mediaa, hallitusta ja sen politiikkaa, varsinkin Irakin sotaa. Albumilta ensimmäinen julkaistu single ”American Idiot” oli ensimmäinen Green Dayn kappale, joka nousi listaykköseksi Billboard Charts -listalla. Toisena levyltä julkaistu ”Boulevard of Broken Dreams” -single oli vielä suurempi hitti, ja se ylsi ensimmäisenä Green Dayn kappaleena Yhdysvaltain virallisen musiikkilistan ykköspaikalle. Se oli myös Suomessa kaupallisten kanavien eniten soitettu kappale vuonna 2005. Albumilta julkaistiin singlenä myös ”Holiday” ja ”Wake Me Up When September Ends”. American Idiot -kiertue oli Green Dayn siihen mennessä suurin, ja sen huipensi Englannissa tehty keikka, josta tehtiin Bullet in a Bible -liveCD/DVD.

American Idiot sai seitsemän Grammy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan rockalbumin palkinnon. Se sai Green Dayn laskevan uran taas nousemaan, nosti heidät lopullisesti koko maailman tietoisuuteen ja sai lopultakin aikaan heidän ansaitsemansa kunnian ja menestyksen. Vuonna 2004 julkaisemaansa albumia American Idiot, yhtye kutsuu punk rock -oopperaksi. Levy käänsi Green Dayn laskussa olleen uran uuteen nousuun ja menestyi listoilla paremmin kuin yksikään aikaisempi albumi.

21st Century Breakdown

Green Day julkaisi toukokuussa 2009 21st Century Breakdown -albumin, joka on menestynyt hyvin. Albumin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Know your Enemy”, ”East Jesus Nowhere”, ”21st Century Breakdown”, ”¡Viva La Gloria!”, ”The Static Age” ja ”21 Guns”. Albumissa on kolme osaa; ”Heroes and Cons”, ”Charlatans and Saints” sekä ”Horseshoes and Handgrenades”. 21st Century Breakdown -kiertueilta tehtiin kaksi livelevyä: Last Night on Earth: Live In Tokyo ja Awesome as Fuck -levyn DVD on Tokiosta. Yle TV2:lta on tullut Green Dayn 21st Century Breakdown Tour Oaklandista, Kaliforniasta (Yle Live Green Day) ja Jim-kanavalta dokumentti yhtyeestä. 11. elokuuta 2011 bändillä oli salainen keikka Tiki Baarissa, Costa Mesassa, Kaliforniassa.

¡Uno!, ¡Dos! ja ¡Tré!

Yhtye julkaisi vuonna 2012 eri musiikkigenrejä sisältävän trilogia-levysarjan ¡Uno!, ¡Dos! ja ¡Tré!. Tammikuun 22. päivä 2013 yhtye julkaisi ¡Cuatro!n, joka on dokumentti DVD levytrilogian nauhoitusajoista. Julkaistiin myös toinen dokumentti, Broadway Idiot, joka kertoo American Idiot musikaalista. Maaliskuun 10. päivä 2013 yhtye aloitti 99 Revolutions -maailmankiertueen. Kesäkuussa 2013 Green Day rikkoi Emirates Stadiumilla yleisöennätyksen, 60 000 lippua myytiin. 99 Revolutions -maailmankiertueellaan Green Day soitti kesäkuun 26. päivä Hietaniemen uimarannalla, Helsingissä Rock the Beach -festivaalilla. Reading -festivaalilla yhtye soitti Dookie-albumin alusta loppuun. Saman tempun he tekivät muutamana päivänä Euroopan keikoilla.

19. huhtikuuta 2014 julkaistiin Demolicious, joka sisälsi demoversioita levytrilogian ¡Uno!, ¡Dos! ja ¡Tré! kappaleista. Sitä nauhoitettiin ennen trilogian julkaisemista. Se julkaistiin Record Store Day -kampanjassa, jossa levyjä oli vain rajallinen määrä. Albumilla oli ennenjulkaisematon kappale ”State of Shock” sekä akustinen versio kappaleesta ”Stay the Night” levyltä ¡Uno!.

Revolution Radio

Joulukuussa 2014 ilmoitettiin, että Green Day vihitään Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2015.

Huhtikuun 16. päivänä 2015 yhtye soitti ensimmäisen keikkansa yli vuoteen. He soittivat kaksi keikkaa. Ensimmäinen keikka soitettiin ensimmäisellä kokoonpanolla ”Sweet Childreninä” ja toinen keikka nykyisellä kokoonpanolla. Kaksi päivää myöhemmin yhtye vihittiin Rock and Roll Hall of Fameen.

Jouluaattona 2015 Green Day julkaisi joulupyhien kunniaksi kappaleen ”Xmas Time of the Year”.

Huhtikuussa 2016 Billie Joe Armstrongin Instagram-tilillä käy ilmi, että yhtye on studiolla työstämässä vuoden 2012 levytrilogialle seuraajaa. Albumin nauhoitukset ovat alkaneet jo vuonna 2015, jolloin yhtye on tehnyt muutamia demokappaleita. Elokuun alussa 2016 Billie Joe Armstrong vahvisti Twitter-tilillään, että yhtye julkaisisi 11. elokuuta 2016 ”Bang Bang” -nimisen singlen tulevalta albumilta.

11. elokuuta julkistettiin albumin nimeksi Revolution Radio. Albumista julkistettiin myös kappalelista, kansikuva ja julkaisupäivä (7.10.2016).

9. syyskuuta albumilta julkaistiin toinen single ”Revolution Radio”.

Father of All Motherfuckers ja paluu

13. huhtikuuta 2019 osana Record Store Day -kampanjaa, yhtye julkaisi vuoden 1994 Woodstock esityksensä vinyylinä ensimmäistä kertaa. Julkaisu sisältää 9 kappaletta, jotka he esittivät livenä sekä mutasodan.

10. syyskuuta 2019, yhtye julkaisi Hella Mega Tour -kiertueen yhdessä Fall Out Boyn ja Weezerin kanssa. Green Day myös julkaisi ensimmäisen singlen, ”Father of All...” heidän tulevalta 13. albumiltaan, Father of All Motherfuckers. Kyseiselle albumille on asetettu julkaisupäiväksi 7. helmikuuta 2020. 30. syyskuuta 2019, Green Day julkaisi kahden vuoden sopimuksen NHL:n kanssa. Samalla tuli tietoon, että yhtye julkaisee toisen singlen ”Ready, Fire, Aim” 9. lokakuuta 2019. Albumin kolmas single ”Oh Yeah” julkaistiin 16. tammikuuta 2020. Albumi julkaistiin 7. helmikuuta 2020. Albumin neljäs single ”Meet Me on the Roof” julkaistiin samana päivänä kuin albumi.

21. toukokuuta 2020 bändi julkaisi cover-version Blondien kappaleesta ”Dreaming”.

30. lokakuuta 2020 yhtyeen sivuprojekti The Network aktivoitui sitten vuoden 2005 julkaisemalla videon ”The Prophecy”. 2. marraskuuta 2020 The Network julkaisi uutta musiikkia ensimmäisen kerran 17 vuoteen julkaisemalla musiikkivideon singlestä ”Ivankkka is a Nazi”. The Network väitti sosiaalisessa mediassa useiden viikkojen aikana, ettei heillä ole mitään tekemistä Green Dayn kanssa. 20. marraskuuta The Network julkaisi Trans Am EP:n. 4. joulukuuta 2020 The Network julkaisi uuden albuminsa Money 2020 Part II: We Told Ya So!.

17. helmikuuta 2021 yhtye tiedotti uudesta singlestä ”Here Comes the Shock”, joka julkaistiin 21. helmikuuta 2021. 17. toukokuuta 2021 Green Day julkaisi uuden singlen ”Pollyanna”.

Saviors

Marraskuussa 2022 yhtye vahvisti nauhoittavan uutta albumia. Albumin on tuottanut Rob Cavallo, joka palasi työskentelemään yhtyeen kanssa sitten ensimmäisen kerran ¡Tré!-albumin. Yhtye esitteli ensimmäistä kertaa uutta musiikkia heinäkuussa 2023 festivaalikeikalla Quebecissa soittaen kappaleen ”1981”. 30. syyskuuta 2023 yhtye vahvistettiin puoliaikashowhun 110th Grey Cupiin. Yhtye lanseerasi nettisivuston ”The American Dream Is Killing Me”, jonne oli merkattu päivämäärä 24. lokakuuta 2023. Yhtye soitti ”The American Dream Is Killing Me” -kappaleen ensimmäistä kertaa Las Vegasissa 19. lokakuuta 2023 ja vahvistti maailmankiertueen kesälle 2024. He soittivat albumin toisen singlen ”Look Ma, No Brains!” When We Were Young -festivaalilla 22. lokakuuta 2023.

24. lokakuuta 2023 uuden albumin nimeksi vahvistettiin Saviors ja albumin ensimmäinen single ”The American Dream Is Killing Me” julkaistiin. Toinen single ”Look Ma, No Brains!” julkaistiin 2. marraskuuta 2023. Kolmas single ”Dilemma” julkaistiin 7. joulukuuta 2023. Albumin neljäs single ”One Eyed Bastard” julkaistiin 5. tammikuuta 2024. Albumi julkaistiin 19. tammikuuta 2024 ja samana päivänä julkaistiin viides single ”Bobby Sox”.

Perintö

Green Dayn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti jo yli 85 miljoonaa kappaletta, mikä tekee yhtyeestä kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimmän punk-yhtyeen. Green Day esiintyi toisen kerran Suomessa 8. kesäkuuta 2010. Samana päivänä ilmestyi myös maailmanlaajuisesti Green Day: Rock Band -videopeli.

Yhtyeen musiikki eroaa aiempien vuosikymmenten punkista ollen enemmän tyyliltään punk rockia. Green Dayn suosio on innoittanut myös muita punk- ja rock-yhtyeitä, kuten Sum 41:a ja Good Charlottea.

Muut projektit

Vuodesta 1991 asti Green Dayn jäsenillä on ollut sivuprojekteja muiden muusikoiden kanssa. Merkittäviä näistä ovat olleet Billie Joe Armstrongin Pinhead Gunpowder (jossa on mukana Green Dayn keikkakitaristi Jason White), The Frustrators, jossa Mike Dirnt soittaa bassoa ja The Network, jossa on arveltu kaikkien Green Dayn jäsenten soittavan taiteilijanimillä. Green Day (Armstrong, Dirnt ja Cool) on myös perustanut new wave -musiikkia soittavan Foxboro Hot Tubs -yhtyeen, joka keikkaili vuoden 2008 kesän Yhdysvalloissa. Green Dayn fanit ovat rynnänneet katsomaan idoleitaan uudessa bändissä. Foxboro Hot Tubsin albumi Stop, Drop and Roll julkaistiin 20. toukokuuta 2008.

Green Dayn hyväntekeväisyystöihin kuuluu yhteistyö U2:n kanssa vuonna 2006 ”The Saints Are Coming” -kappaleella, jolla autettiin keräämään rahaa Music Rising -järjestölle hurrikaani Katrinan tuhoamien musiikki-instrumenttien puolesta sekä Natural Resources Defense Council’n (=luonnonvarojen suojeluvaltuusto) tukeminen ”Move America Beyond Oil” -kampanjassa ja muussa ympäristönsuojelussa.

Vuonna 2007 Green Day esiintyi The Simpsons Movien alussa esittäen Simpsonit-sarjan tunnuskappaleen. Elokuvassa keikka päättyy siihen, että järven saastunut vesi aiheuttaa vedessä kelluvan lavan uppoamisen tappaen koko yhtyeen.

Green Day julkaisi coverin John Lennonin kappaleesta ”Working Class Hero” Instant Karma: The Amnesty International Campaign to Save Darfur -albumille. Yhtye esitti kappaleen American Idolin finaalijaksossa. Kappale sai Grammy-ehdokkuuden vuonna 2008.

Kokoonpano

• Billie Joe Armstrong – laulu ja kitara

  Syntynyt 17. helmikuuta 1972. Yhtyeen keulahahmo ja pääsanoittaja/säveltäjä. Alkuperäinen jäsen yhdessä basisti Mike Dirntin kanssa

• Mike Dirnt, oikealta nimeltään Michael Ryan Pritchard – basso, taustalaulu, kitara.

  Syntynyt 4. toukokuuta 1972. Alkuperäinen jäsen yhdessä laulaja Billie Joe Armstrongin kanssa.

• Tré Cool, oikealta nimeltään Frank Edwin Wright III – rummut

  Syntynyt 9. joulukuuta 1972. Ei ollut yhtyeessä alusta lähtien vaan tuli Al Sobranten tilalle. Billie Joe ja Mike Dirnt olivat kuitenkin ihailleet Coolin soittotaitoja jo tämän esiintyessä aiemman yhtyeensä kanssa.

• Jason White – kitara , taustalaulu (keikoilla)

  Syntynyt 11. marraskuuta 1973. Tuli yhtyeeseen vuonna 1998. Ollut joissakin Green Dayn musiikkivideoissa, kuten ”When I Come Around”, ”Wake Me Up When September Ends”, ”Working Class Hero”, ”21 Guns”, ”Last Of The American Girls”, ”Stay The Night" ja ”Nuclear Family”. Soittanut livelevyillä Bullet in a Bible ja Awesome As Fuck. Syyskuussa 2012 Billie Joe Armstrong kertoi eräässä haastattelussa että Jason White on nimitetty yhtyeen viralliseksi jäseneksi.

• Jason Freese – piano, saksofoni, taustalaulu (keikoilla)

  Syntynyt 12. tammikuuta 1975. Tuli bändiin vuonna 2003. Soittanut levyillä Bullet in a Bible ja Awesome As Fuck.

• Kevin Preston - kitara, taustalaulu (keikoilla)

  Soittanut bändissä vuodesta 2019 lähtien korvaten Jeff Matikan.

Entiset jäsenet

• Al Sobrante, oikealta nimeltään John Kiffmeyer (1987–1990) – alkuperäinen rumpali, joka jätti Green Dayn opintojensa takia. Hänen oli ensin määrä palata takaisin opintojensa päätyttyä, mutta koska hänestä ei kuulunut mitään, yhtye otti uuden rumpalin. Hänen viimeiseksi albumikseen jäi 39/Smooth.
• Dave E.C. liittyi bändiin Johnin lähdön jälkeen, mutta päätti itse lähteä bändistä muutaman viikon jälkeen, koska hän ei tuntenut olevansa tarpeeksi hyvä rumpali.

Diskografia

Vuosi	Nimi	Levymerkki	Muuta
1989	1,000 Hours	Lookout!	EP
1990	39/Smooth	Lookout!
	Slappy	Lookout!	EP
	Sweet Children	Skene!	EP
	1,039/Smoothed Out Slappy Hours	Lookout!	sisältää materiaalia albumilta 39/Smooth ja EP:iltä Slappy ja 1,000 Hours
1992	Kerplunk!	Lookout!	Julkaistu 17. tammikuuta 1992
1994	Dookie	Reprise	Julkaistu 1. helmikuuta 1994
1995	Insomniac	Reprise	Julkaistu 10. lokakuuta 1995
1996	Bowling Bowling Bowling Parking Parking	Reprise	live-EP
1997	Nimrod.	Reprise	Julkaistu 14. lokakuuta 1997
2000	Warning:	Reprise	Julkaistu 3. lokakuuta 2000
2001	International Superhits!	404 Music	Greatest Hits LP 1993–2001
	International Supervideos!		Greatest Hits DVD 1993–2001
2002	Shenanigans	404 Music	singlejen B-puolikokoelma, julkaistu 2. heinäkuuta 2002
2004	American Idiot	Reprise	Julkaistu 21. syyskuuta 2004
2005	Bullet in a Bible	Reprise	livealbumi, Julkaistu marraskuussa 2005
2009	21st Century Breakdown	Reprise	Julkaistu 15. toukokuuta 2009
	Last Night on Earth: Live In Tokyo	Reprise	Julkaistu 2009
2010	Green Day: Rock Band		Julkaistu 8. kesäkuuta 2010
	Greatest Hits	Reprise	Julkaistu 2010
2011	Awesome as Fuck	Reprise	livealbumi, julkaistu 21. maaliskuuta 2011
2012	¡Uno!	Reprise	Julkaistu 21. syyskuuta 2012
	¡Dos!	Reprise	Julkaistu 9. marraskuuta 2012
	¡Tré!	Reprise	Julkaistu 11. joulukuuta 2012
2013	¡Cuatro!	Reprise	Videoalbumi
2014	Demolicious	Reprise	Kokoelma, julkaistu 19. huhtikuuta 2014
2016	Revolution Radio	Reprise	Julkaistu 7. lokakuuta 2016
2020	Father of All Motherfuckers	Reprise	Julkaistu 7. helmikuuta 2020
2024	Saviors	Reprise	Julkaistu 19. tammikuuta 2024

• Vuonna 2005 julkaistu musiikki CD/DVD Bullet in a Bible on taltiointi vuoden 2005 kiertueelta, Englannista, Milton Keynesistä.
• Awesome as Fuck livelevyn DVD on kuvattu Tokiossa, Japanissa. DVD:n bonuskappale ”Cigarettes and Valentines” on kuvattu Phoenixissa, Arizonassa.

Palkinnot

Grammy: Paras vaihtoehtomusiikkialbumi, Dookie (1995) Grammy: Paras rock-albumi, American Idiot (2005) Grammy: Paras levy, Boulevard of Broken Dreams -single (2006) Grammy: Paras rock-albumi, 21st Century Breakdown (2010) Brit Awards: Paras kansainvälinen bändi (2006) Brit Awards: Paras kansainvälinen albumi, American Idiot (2006) MTV Europe Music Awards: Paras rock-yhtye (2005) MTV Europe Music Awards: Paras albumi, American Idiot (2005) MTV Video Music Awards: Paras rock-video, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Katsojien valitsema vuoden video, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Paras bändin video, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Vuoden video, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Paras editointi, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Paras ohjaus, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Paras kuvaus, Boulevard of Broken Dreams (2005) MTV Video Music Awards: Paras rock-video, 21 guns (2010) Kerrang!: Planeetan paras bändi (2005)

Kerrang!: Paras live-bändi (2005) Billboard: Vuoden rock-esiintyjä (2005) Billboard: Vuoden rock-kappale, Boulevard of Broken Dreams (2005) Billboard: Vuoden pop-bändi (2005) Billboard: Billboard 200 album group (2005) Billboard: Hot 100 group (2005) Billboard: Vuoden moderni rock-artisti (2005) MTV Australian Video Music Awards: Paras bändi (2005) MTV Australian Video Music Awards: Paras rock-video, American Idiot (2005) MTV Australian Video Music Awards: Paras bändi (2006) Shockwaves NME Awards: Paras video, American Idiot (2005) Kids Choice Awards: Paras yhtye (2006) Kids Choice Awards: Paras kappale, Wake Me Up When September Ends (2006) American Music Awards: Paras vaihtoehtomusiikkibändi (2005) American Music Awards: Paras pop/rock-albumi, American Idiot (2005) Teen Choice Awards: Paras rock-kappale, Boulevard of Broken Dreams

Kiertueet

• 39/Smooth Tour (1990–1991)
• European Tour '91 (1991)
• Kerplunk Tour (1991–1993)
• Dookie Tour (1994)
• Insomniac Tour (1995–1996)
• Nimrod Tour (1997–1998)
• Life Without Warning Tour (1999–2000)
• Pop Disaster Tour (2002)
• American Idiot World Tour (2004-2005)
• 21st Century Breakdown World Tour (2009–2010)
• 99 Revolutions Tour (2013)
• Revolution Radio Tour (2016–2017)
• Hella Mega Tour (2021-2022)
• The Saviors Tour (2024)

Esiintymiset Suomessa

• Green Day konsertoi ensimmäisen kerran Suomessa 31. elokuuta 1995 täydessä Helsingin jäähallissa.
• Toisen kerran Green Day esiintyi 8. kesäkuuta 2010 Helsingin Kyläsaaressa 28 000 katsojalle.
• Green Day esiintyi kolmannen kerran Suomessa 26. kesäkuuta 2013 Hietaniemen uimarannalla Rock the Beach -festivaalilla.

Kirjallisuutta

• Marc Spitz: Green Day – kolmen soinnun supertähdet. Like, 2010. ISBN 978-952-01-0473-3
• Ben Myers: Green Day, Amerikan idiootit ja uuspunkin kukoistus. Sammakko, 2006. ISBN 952-483-043-4

Aiheesta muualla

• Green Dayn virallinen sivusto

Green Day

Billie Joe Armstrong Mike Dirnt Tré Cool Jason White Jason Freese Kevin Preston
Al Sobrante Dave E.C.

Studiolbumit	39/Smooth Kerplunk! Dookie Insomniac Nimrod. Warning: American Idiot 21st Century Breakdown ¡Uno! ¡Dos! ¡Tré! Revolution Radio Father of All Motherfuckers Saviors
Kokoelmat	1,039/Smoothed Out Slappy Hours International Superhits! Shenanigans Greatest Hits Demolicious
Livealbumit	Bullet in a Bible Awesome as Fuck
EP:t	1,000 Hours Slappy Sweet Children Bowling Bowling Bowling Parking Parking
Videografia	‘’International Supervideos!’’ ‘’¡Cuatro!’’