Graziella Sciutti

Graziella Sciutti (17. huhtikuuta 1927 Torino – 9. huhtikuuta 2001 Geneve) oli italialainen ooppera- ja konserttilaulaja, äänialaltaan sopraano.

Sciuttin isä oli urkuri. Hänen äitinsä oli ranskalainen. Alun perin hän opiskeli laulamista yksityisesti Ginevra Marinuzzin johdolla ja sitten Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa opettajanaan Rachele Maragliano Mori. Hänen alkuperäisenä tavoitteenaan oli ura konserttilaulajana. Vuonna 1948 Sciutti lauloi Wolfgang Amadeus Mozartin L'oca del Cairon italialaisessa radiolähetyksessä, ja seuraavana vuonna hän teki konserttidebyyttinsä Venetsiassa 1700-luvun lauluista koostuneella ohjelmalla. Aix-en-Provencen festivaalin perustaja ja johtaja Gabriel Dussurget kiinnitti Sciuttin vuoden 1951 festivaalin esiintyjäksi Gian-Carlo Menottin oopperassa Puhelin ja Elisettan rooliin oopperassa Il matrimonio segreto. Vastedes Sciutti keskittyi uraansa oopperalaulajana konserttilaulun sijaan.

Sciutti pysyi Aix-en-Provencen festivaalin toistuvana esiintyjänä. Hän tulkitsi siellä Susannan roolin Figaron häissä (1952), Despinan roolin Così fan tuttessa (1953) ja Zerlinan roolin Don Giovannissa. Vuonna 1954 hän loi Henri Sauguet'n oopperan Les caprices de Marianne nimiroolin. Samana vuonna Sciutti esiintyi Glyndebournen oopperafestivaalilla Rosinan roolissa Sevillan parturissa. Hän palasi sinne myöhemmin muissakin rooleissa. Lisäksi hän esiintyi muun muassa Napolissa, Milanossa, Edinburghissa, Royal Opera Housessa, Wienin valtionoopperassa, Salzburgin musiikkijuhlilla ja Holland Festivalilla. Vuonna 1961 Sciutti teki Yhdysvaltain-debyyttinsä San Franciscon oopperassa.

Myöhemmällä urallaan Sciutti toimi myös lavaohjaajana. Vuonna 1995 hän ohjasi La bohèmen esityksen New Yorkin kaupunginoopperassa. Esitys toistettiin radiossa vuonna 1997, ja tuotanto palkittiin Emmylla. Vuonna 1982 Sciutti teki paluun konserttilaulajana esiintymällä resitalistina Lontoossa. Hän teki myös opetustyötä eri maissa. Hän levytti laajasti.