Granaattiomenan väri
| Granaattiomenan väri | |
|---|---|
| Tsvet granata | |
| Ohjaaja | Sergei Paradžanov |
| Käsikirjoittaja | Sergei Paradžanov |
| Säveltäjä | Tigran Mansurjan |
| Kuvaaja | Suren Shakhbazyan (käännä suomeksi) |
| Leikkaaja | Sergei Paradžanov |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Armenfilm |
| Levittäjä |
The Criterion Collection Netflix |
| Kesto | 79 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
venäjä armenia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Granaattiomenan väri (Tsvet granata, alk. Sajat-nova) on Sergei Paradžanovin käsikirjoittama ja ohjaama armenialainen taide-elokuva vuodelta 1968. Se on elämäkertaelokuva, joka kertoo 1700-luvun runoilijasta Sajat-novasta, mutta perinteisen juonellisen tarinan sijasta tämän sisäiseen maailmaan keskittyen.[1]
Elokuva muodostuu huolellisesti rakennetuista ja värikkäistä ”elävistä maalauksista” (ransk. tableaux vivants) eli ihmis- ja esineasetelmista, sommittelultaan symmetrisistä ja tapahtumiltaan pienistä mutta usein surrealistisen yllättävistä. Ääniraidalla on kansanmusiikkia, äänitehosteita ja myös ihmisääniä, mutta vain vähän varsinaista dialogia.[2]
Naisnäyttelijä Sofiko Tšiaureli esittää kuutta eri roolia, sekä miehiä että naisia. Alussa poika varttuu kankaiden värjäämisellä itsensä elättävässä perheessä. Myöhemmin hän rakastuu, mutta hakeutuukin luostariin ja lopulta kuolee.[2]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sofiko Tšiaureli | … | runoilija Sajat nova ym. rooleja |
| Melkop Alekjan | … | runoilija lapsena |
| Vilen Galstjan | … | runoilija vanhuksena |
| Onik Minarjan | … | ruhtinas |
Tuotanto ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tekoaikaan 1960-luvun lopulla Paradžanov oli jo tehnyt kansainvälisen läpimurron muun muassa elokuvalla Menneitten sukupolvien varjot (1964) ja palannut kotimaahansa Neuvosto-Armeniaan.[2]
Neuvostoliiton sensuuriviranomaiset kritisoivat elokuvan runsasta uskonnollista symboliikkaa ja lyhensivät elokuvaa viitisen minuuttia. Elokuvan nimi ja jaksojen välisiä tekstiplansseja vaihdettiin abstraktimmiksi, ja niin elokuva sai runoilijan nimen sijasta nimekseen Granaattiomenan väri elokuvan ensimmäisten kuvien mukaan. Näistä Sergei Jutkevitšin johdolla tehdyistä muutoksista huolimatta elokuvan esittäminen kiellettiin Neuvostoliitossa, ja maailmanensi-iltansa se sai vasta vuonna 1980 New Yorkissa ja joitakin vuosia myöhemmin Länsi-Euroopassa. Paradžanov vietti vuosia vankilassa ja pääsi ohjaamaan uudelleen vasta 1980-luvun alkupuolella.[2][3][4]
Granaattiomenan väri on monessa asiantuntijaäänestyksessä listattu maailman parhaiden elokuvien joukkoon[1][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Top 100 Films (Centenary) from Time Out Film Guide (part 4, ranked) 1996-2024. Filmsite LLC. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ a b c d Förnäs, Johan: Sergei Paradžanovin neljä elokuvaa Yle Teema. 12.1.2015. Viitattu 22.11.2024.
- ↑ Sergey Yosifovich Paradzhanov, Armenian director britannica.com. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Vartanov, Mikhail: Maestro Sergei Parajanov parajanov.com. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Votes for The Colour of Pomegranates (1968) The Greatest Films of All Time 2012, Sight & Sound. British Film Institute. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Cahiers du Cinema > 1982 California Institute of Technology / Internet Archive. 19.8.1999. Viitattu 24.11.2024.