Glimepiridi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| |
Glimepiridi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-etyyli-3-metyyli-N-[2-[4-[(4-metyylisykloheksyyli)karbamoyylisulfamoyyli]fenyyli]etyyli]-5-okso-2H-pyrroli-1-karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C24H34N4O5S |
| Moolimassa | 490,622 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 207 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 99 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 3-8 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Glimepiridi (C24H34SN4O5) on sulfonyyliureajohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä tyypin 2 diabeteksen hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Glimepiridi sitoutuu haiman β-solujen K+/ATP-kanaviin. Sitoutumisen seurauksena kanavat salpautuvat, minkä vuoksi insuliinin eritys haiman β-soluista lisääntyy. Tämä laskee verensokeria. Glimepiridi kuuluu niin kutsuttuihin toisen tai kolmannen sukupolven sulfonyyliureoihin. Sitä voidaan käyttää yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kuten metformiinin, pioglitatsonin tai rosiglitatsonin kanssa.[2][3][4][5]
Glimepiridi voi varsinkin hoidon alkuvaiheessa aiheuttaa haittavaikutuksena hypoglykemiaa eli verensokeritason laskemista liian alhaiseksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 755. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c Juha Rouru & Risto Huupponen: 45. Diabeteslääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 22.10.2018.
- ↑ Steven E. Shoelson: Insulin and Other Antidiabetic Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi)
- ↑ Kurt Ritter: Antidiabetic Drugs (A10), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018. Viitattu 22.10.2018
- ↑ a b Elliott Proctor Joslin, C. Ronald Kahn: Joslin's Diabetes Mellitus, s. 695. Lippincott Williams & Wilkins, 2002. ISBN 978-0781727969 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.10.2018). (englanniksi)