Giorgio Chiellini
_30_-_Chiellini_(cropped).jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Giorgio Chiellini | ||
| Syntymäaika | 14. elokuuta 1984 | ||
| Syntymäpaikka | Pisa, Italia | ||
| Pelipaikka | keskuspuolustaja | ||
| Pituus | 186 cm | ||
| Junioriseurat | |||
| 1990–2000 | Livorno | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2000–2002 | Livorno | 8 | (0) |
| 2002–2004 | AS Roma | 0 | (0) |
| 2002–2004 | → Livorno (laina) | 47 | (4) |
| 2004–2022 | Juventus | 425 | (27) |
| 2004–2005 | → Fiorentina (laina) | 37 | (3) |
| 2022–2023 | Los Angeles FC | 31 | (1) |
| Maajoukkue | |||
| 2004–2022 | Italia | 117 | (8) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Italia
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Eurooppa 2020 | Jalkapallo | |
 Hopeaa |
Puola & Ukraina 2012 | Jalkapallo | |
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Ateena 2004 | Jalkapallo | |
Giorgio Chiellini (s. 14. elokuuta 1984 Pisa, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija. Pelipaikaltaan hän oli keskuspuolustaja, mutta pelasi alkuvuosinaan myös vasempana laitapuolustajana. Lisäksi hän kuului pitkään Italian maajoukkueen vakiopelaajiin.
Helsingin Sanomien Viljami Kalmarin mukaan ”Giorgio Chiellini on puolustuslinjan järkkymätön kallio. –– Samalla Chiellini on kuitenkin myös joukkueensa isähahmo ja nallekarhu.”[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chiellinin vanhemmat ovat Fabio ja Lucia, ja hän on yksi perheen neljästä sisaruksesta kaksoisveli Claudion, Fabion ja sisko Lucian lisäksi. Giorgio aloitti jalkapallon pelaamisen 6 vuoden ikäisenä Livornon joukkueessa. Aluksi hän oli keskikentän pelaaja, mutta kasvaessaan hän siirtyi vasemmaksi laitapuolustajaksi, josta sittemmin kasvoi nykyiseen rooliinsa keskuspuolustajaksi.
Juventus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 2004 Chiellini liittyi Juventukseen 6,5 miljoonalla eurolla. Hänet myytiin kuitenkin 3,5 miljoonalla eurolla yhteisomistukseen firenzeläiseen Fiorentinaan, jossa hän pelasi kauden 2004–2005.
Fiorentinassa vietetyn kauden jälkeen Juventus hankki Chiellinin takaisin riveihinsä 4,3 miljoonalla eurolla saaden pelaajan täydet omistusoikeudet itselleen. Paluustaan lähtien Chiellini on pidetty yhtenä Juventuksen avainpelaajista. Kaudella 2007–2008 valmentaja Claudio Ranierille siirsi hänet lopullisesti vasemman puolustajan pelipaikalta keskuspuolustajaksi. Yksi tuon kauden kohokohdista oli Chiellinin valitseminen ottelun parhaaksi pelaajaksi Juventuksen verivihollista Interiä vastaan 4. marraskuuta käydyssä ottelussa. Itse pelissä hän "pimensi" totaalisesti ex-Juve- hyökkääjä Zlatan Ibrahimovićin. Chiellinin sopimusta pidennettiin vuoteen 2011.
17. elokuuta 2008 Chiellini loukkasi pahoin polvensa Trofeo Luigi Berlusconi -turnauksen ottelussa Milania vastaan. Pahimmassa tapauksessa Chiellinin arvioitiin olevan poissa peräti 6 kuukautta, mutta hän palasi kuitenkin jo kauden toiseen Serie A -otteluun Udineseä vastaan. Näin ollen häneltä jäi välistä vain kauden ensimmäinen sarjapeli Fiorentinaa vastaan. Chiellini oli myös kentällä Juventuksen palatessa Mestarien liigaan ottelussa pietarilaista Zenitiä vastaan, joka päättyi 1-0.
Chiellini ilmoitti 11. toukokuuta 2022 jättävänsä Juventuksen kauden 2021–2022 jälkeen.[2] Chiellini voitti Juventuksessa yhdeksän Italian mestaruutta.[3]
Los Angeles FC
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]13. kesäkuuta 2022 MLS-seura Los Angeles FC tiedotti hankkineensa Chiellinin joukkueeseensa vuoden 2023 loppuun ulottuvalla sopimuksella.[4][5] Chiellini pelasi ensimmäisellä kaudellaan Los Angeles FC:ssä yhteensä 13 ottelua ja voitti marraskuussa 2022 MLS:n mestaruuden.[6]
Maaliskuussa 2023 Chiellini teki ensimmäisen maalinsa Los Angeles FC:n pelaajana ottelussa Portland Timbersiä vastaan.[7] Joulukuussa 2023 Los Angeles FC eteni jälleen MLS Cupin loppuotteluun, mutta hävisi ottelun 2–1 Columbus Crewille. Chiellini pelasi ottelussa täydet minuutit.[8]
12. joulukuuta 2023 Chiellini ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa.[9]
Maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chiellini voitti alle 19-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden 2003 ja oli myös mukana Italian pronssia voittaneessa joukkueessa Ateenan olympialaisissa. Hänet nimettiin myös UEFA:n tähdistöjoukkueeseen alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskisoissa 2007.
A-maajoukkuedebyyttinsä Chiellini teki Suomea vastaan marraskuussa 2004,[10] mistä lähtien hän on ollut maajoukkueen vakiopelaajia. Ensimmäisen maaottelumaalinsa Chiellini teki Färsaaria vastaan käydyssä vuoden 2008 EM-kisojen karsintapelissä 21. marraskuuta 2007. Chiellini valittiinkin lopulliseen joukkueeseen vuoden 2008 EM-kisoihin, jotka käytiin Sveitsissä ja Itävallassa. Chiellini törmäsi Italian ykköspuolustajaan Fabio Cannavaroon joukkueen harjoituksissa ennen kisoja, joten Italia joutui aloittamaan kisat ilman joukkueen kapteenia Cannavaroa. Cannavaron tilalla nähtiin ensimmäisessä ottelussa silloin Palermossa pelaava Andrea Barzagli parinaan Marco Materazzi. Italia hävisi ottelun 0-3, ja puolustuspäätä muokattiin tulevaa Romania-ottelua varten. Chiellini otti paikkansa puolustuksessa yhdessä Christian Panuccin kanssa. Chiellini pelasi myös Italian kahdessa seuraavassa pelissä Ranskaa sekä sittemmin koko kisojen voittanutta Espanjaa vastaan. Espanjalle Italia hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella rangaistuspotkukisassa.
Jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2014 Chiellini joutui uruguaylaisen Luis Suárezin uhriksi kun tämä puraisi Chielliniä.[11]
Marraskuussa 2018 Chiellinistä tuli seitsemäs italialainen sata maaottelua pelannut mies. Hän pelasi sadannen maaottelunsa päivälleen 14 vuotta ensimmäisensä jälkeen.[10]
Jalkapallon EM-kilpailuissa 2020 Chiellini toimi Italian joukkueen kapteenina Italian voittaessa Euroopan mestaruuden.[1]
Chiellini päätti maajoukkueuransa 1. kesäkuuta 2022 Argentiinaa vastaan pelatun Finalissiman jälkeen.[12]
Opinnot ja kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkapallouransa aikana Chiellini on opiskellut itselleen kaksi yliopistotutkintoa ja kirjoittanut kaksi jalkapalloaiheista kirjaa. Hän valmistui vuonna 2010 Torinon yliopistosta taloustieteiden kandidaatiksi ja vuonna 2017 kauppatieteiden maisteriksi. Vuonna 2014 julkaistiin Chiellinin kirjoittama Gaetano Scirean elämäkertakirja. Chiellinin omaelämäkertakirja sai päivänvalonsa puolestaan vuonna 2020.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kalmari, Viljami: Italian sympaattinen kapteeni Giorgio Chiellini on todellinen mallikansalainen – Taskusta löytyy maisterin tutkinto ja kaksi itse kirjoitettua kirjaa hs.fi. 11.7.2021. Viitattu 11.7.2021.
- ↑ Giorgio Chiellini confirms he will leave Juventus at the end of the season espn.com. 12.5.2022. ESPN. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Millar, Colin: Giorgio Chiellini calls quits on Juventus after "joy of defending" created a legend mirror.co.uk. 12.5.2022. Reach PLC. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
- ↑ LAFC Signs Defender Giorgio Chiellini lafc.com. 13.6.2022. MLS. Viitattu 21.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Isokoski, Riku: Italian maajoukkuelegenda siirtyy Yhdysvaltoihin iltalehti.fi. 13.6.2022. Alma Media Oyj. Viitattu 21.6.2022.
- ↑ Serrano, Rodrigo: Giorgio Chiellini: “I still have the hunger” Diario AS. 25.2.2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Talbot, Alastair: 38-year-old Giorgio Chiellini becomes the oldest player to score his first-ever MLS goal as the defending champion LAFC hold off a second-half charge from Portland to clinch a 3-2 win to kickstart its title defense Daily Mail. 5.3.2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Dure, Beau: Columbus Crew 2-1 Los Angeles FC: MLS Cup final 2023 – as it happened The Guardian. 10.12.2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Giorgio Chiellini: Italy and Juventus legend announces retirement aged 39 BBC. 12.12.2023. Viitattu 13.12.2023.
- ↑ a b Giorgio Chiellini earns 100th cap for Italy Goal. 17.11.2018. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Alex McKeough: Suarez ja Chiellini kohtaavat jälleen - sosiaalinen media räjähti 14.5.2015. Yle Urheilu. Viitattu 20.5.2015.
- ↑ Retiring Italy great Giorgio Chiellini on signing off from football in the Finalissima against Argentina – interview uefa.com. 1.6.2022. UEFA. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giorgio Chiellini Wikimedia Commonsissa
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Gamberini | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Di Natale | 12 Borriello | 13 Ambrosini | 14 Amelia | 15 Quagliarella | 16 Camoranesi | 17 De Sanctis | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Aquilani | 23 Materazzi | Valmentaja Donadoni
1 Buffon | 2 Santon | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 Legrottaglie | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Gilardino | 12 De Sanctis | 13 Gamberini | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Rossi | 18 Palombo | 19 Zambrotta | 20 Montolivo | 21 Pirlo | 22 Dossena | 23 Quagliarella | Valmentaja Lippi
1 Buffon | 2 Maggio | 3 Criscito | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 De Rossi | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Iaquinta | 10 Di Natale | 11 Gilardino | 12 Marchetti | 13 Bocchetti | 14 De Sanctis | 15 Marchisio | 16 Camoranesi | 17 Palombo | 18 Quagliarella | 19 Zambrotta | 20 Pazzini | 21 Pirlo | 22 Montolivo | 23 Bonucci | Valmentaja Lippi
1 Buffon | 2 Maggio | 3 Chiellini | 4 Ogbonna | 5 Motta | 6 Balzaretti | 7 Abate | 8 Marchisio | 9 Balotelli | 10 Cassano | 11 Di Natale | 12 Sirigu | 13 Giaccherini | 14 De Sanctis | 15 Barzagli | 16 De Rossi | 17 Borini | 18 Montolivo | 19 Bonucci | 20 Giovinco | 21 Pirlo | 22 Diamanti | 23 Nocerino | Valmentaja Prandelli
1 Buffon | 2 Maggio | 3 Chiellini | 4 Astori | 5 De Sciglio | 6 Candreva | 7 Aquilani | 8 Marchisio | 9 Balotelli | 10 Giovinco | 11 Gilardino | 12 Sirigu | 13 Marchetti | 14 El Shaarawy | 15 Barzagli | 16 De Rossi | 17 Cerci | 18 Montolivo | 19 Bonucci | 20 Abate | 21 Pirlo | 22 Giaccherini | 23 Diamanti | Valmentaja Prandelli
1 Buffon | 2 De Sciglio | 3 Chiellini | 4 Darmian | 5 Motta | 6 Candreva | 7 Abate | 8 Marchisio | 9 Balotelli | 10 Cassano | 11 Cerci | 12 Sirigu | 13 Perin | 14 Aquilani | 15 Barzagli | 16 De Rossi | 17 Immobile | 18 Parolo | 19 Bonucci | 20 Paletta | 21 Pirlo | 22 Insigne | 23 Verratti | Valmentaja Prandelli
1 Buffon | 2 De Sciglio | 3 Chiellini | 4 Darmian | 5 Ogbonna | 6 Candreva | 7 Zaza | 8 Florenzi | 9 Pellè | 10 Motta | 11 Immobile | 12 Sirigu | 13 Marchetti | 14 Sturaro | 15 Barzagli | 16 De Rossi | 17 Éder | 18 Parolo | 19 Bonucci | 20 Insigne | 21 Bernardeschi | 22 El Shaarawy | 23 Giaccherini | Valmentaja Conte
1 Sirigu | 2 Di Lorenzo | 3 Chiellini | 4 Spinazzola | 5 Locatelli | 6 Verratti | 7 Castrovilli | 8 Jorginho | 9 Belotti | 10 Insigne | 11 Berardi | 12 Pessina | 13 Emerson | 14 Chiesa | 15 Acerbi | 16 Cristante | 17 Immobile | 18 Barella | 19 Bonucci | 20 Bernardeschi | 21 Donnarumma | 22 Raspadori | 23 Bastoni | 24 Florenzi | 25 Tolói | 26 Meret | Valmentaja Mancini
1960 .svg){kind=small}
Igor Netto | 1964 .svg){kind=small}
Fernando Olivella | 1968 Giacinto Facchetti | 1972 
Franz Beckenbauer | 1976 
Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 
Michel Platini | 1988 
Ruud Gullit | 1992 
Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 
Iker Casillas | 2012 Iker Casillas | 2016 
Cristiano Ronaldo | 2020 Giorgio Chiellini | 2024 Álvaro Morata
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
