Gilgo Beachin murhat

Satelliittikuvaa ruumiiden löytöpaikasta.

Gilgo Beachin murhat on New Yorkin Long Islandille sijoittuva, 1990-luvun alusta 2010-luvulle ajoittunut ja vuonna 2011 paljastunut henkirikosten sarja, jossa on tunnistettu kaikkiaan kahdeksan uhria. He ovat olleet iältään 20-34-vuotiaita naisia, joista osa ehti olla sijoillaan jopa vuosia ennen löytymistään.

Sarjamurhaajan ruumiskätkö paljastui joulukuussa 2010, kun eräs poliisiviranomainen oli ruumiskoiran kanssa Gilgo Beachilla, Ocean Parkwayn varrella etsimässä lähistöllä kuukausia aiemmin kadonnutta naista, joka ei kuitenkaan ollut rannalta löydettyjen ruumiiden joukossa. Siitä käynnistyi Long Islandin historian mittavin rikostutkinta.

Kaikkia tunnistettuja naisuhreja yhdisti seksityö, ja heistä neljä oli tavannut murhaajan Craigslistin kautta. Lähes kaikkien uhrien ruumiit tai ruumiiden osia löytyivät Gilgo Beachilta. Löydetyistä ruumiista on yhä tunnistamatta aasialainen mies ja afroamerikkalainen nainen sekä tämän taaperoikäinen lapsi. Henkirikosten sarjan ollessa vielä pimeä tekijästä käytettiin mediassa nimeä Long Islandin sarjamurhaaja.

59-vuotias newyorkilainen arkkitehti ja perheenisä Rex Heuermann pidätettiin 13. heinäkuuta 2023 epäiltynä murhista, ja hän on saanut syytteet kaikkiaan kuudessa tapauksessa. Hän on kiistänyt syyllisyytensä.

Tausta

Ocean Parkwayn ja Robert Moses Causewayn liittymä.

24-vuotias seuralaisena työskennellyt Shannan Gilbert katosi Long Islandin Oak Beachilla 1. toukokuuta 2010, kun hän oli poistunut hysteerisenä asiakkaan kotoa. Hän oli 20 minuutin hätäkeskuspuhelussa toistellut, että hänet yritetään tappaa. Gilbertiä ei nähty sen jälkeen, kun hän oli ilmaantunut samassa mielentilassa toiseen taloon Oak Beachin alueella ja asukkaan soittaessa poliisille paennut paikalta juosten. Gilbert oli ollut kateissa lähes puoli vuotta, kun koirapartio etsi häntä Ocean Parkwayn varrelta lähellä Gilgo Beachia. Tällöin 11. joulukuuta 2010 löytyi ensimmäinen Gilgo Beachin murhasarjaan liittyvä ruumis, Melissa Barthelemy.

Suffolkin piirikunnan poliisi alkoi haravoida rantaa tarkemmin etsien Gilbertiä, mutta 13. joulukuuta löytyi läheisyydestä kolme ruumista lisää. Ruumiit arvioitiin parikymppisiksi naisiksi, ja tuorein uhri oli ollut kuolleena muutaman kuukauden. Kolme muuta uhria tunnistettiin löytämisjärjestyksessä Amber Costelloksi, Megan Watermaniksi ja Maureen Brainard-Barnesiksi. Watermanin ruumis tunnistettiin 19. tammikuuta 2011 ja kolme muuta 24. tammikuuta. Heidät alettiin tuntea mediassa ”Gilgo Beachin nelikkona”.

Poliisi käynnisti Long Islandin historian laajimmat maastoetsinnät, ja rannalta löytyi maalis-huhtikuussa 2011 vielä neljä muuta ruumista. Vajaat kaksi kilometriä itään nelikon ruumiiden löytöpaikasta löydettiin vuonna 2003 kadonneen Jessica Taylorin osittaiset jäänteet, aasialaisen miehen ruumis, osia afroamerikkalaisen naisen ruumiista sekä pienen lapsen ruumis. Kaikki uhrit on liitetty Long Islandin sarjamurhaajaan, josta poliisi teki profiilin henkirikossarjan paljastuttua.

Rannalta löytyi 11. huhtikuuta lisää ruumiin jäänteitä, joista osa liitettiin afroamerikkalaiseen naiseen, eli Jane Doe nro. 3:een, ja dna-testien perusteella hänet tunnistettiin peittoon käärityn tyttölapsen äidiksi. Toiset jäänteet yhdistettiin tuntemattomaan naisen ruumiiseen nro. 6, ja kolmannet ruumiiseen nro. 7, jonka ensimmäiset osat oli löydetty Fire Islandilta vuonna 1996. Jessica Taylorin kädetön ja päätön torso oli löydetty jo vuonna 2003 Manorvillesta, ja Jane Doe nro. 6:n jäänteitä oli löydetty samalta alueelta vuonna 2000. Toukokuussa 2020 poliisi ilmoitti, että uhri oli tunnistettu Valerie Mackiksi, joka oli nähty elossa viimeksi New Jerseyssä keväällä 2000. Niin kutsuttu ”Fire Islandin Jane Doe” tunnistettiin elokuussa 2023, kun pääepäilty Rex Heuermann oli jo pidätetty.

Shannan Gilbertin ruumis löydettiin 13. joulukuuta 2011 Oak Beachin suoalueelta kilometrien päässä Gilgo Beachilta ja vain noin sadan metrin päässä paikasta, missä hänet oli nähty viimeisen kerran. Hänen tavaroitaan, kuten matkapuhelin, henkilökortti, farkut ja kengät, oli löydetty viikkoa aiemmin noin 400 metrin päästä ruumiista. Tarkkaa kuolinsyytä ei pystytty määrittämään, mutta poliisi totesi Gilbertin kuoleman tapaturmaksi.

Tutkinta

Löytöpaikka

Gilgo Beach on noin kymmenen kilometrin pituinen rantakaistale Atlantille työntyvän Long Islandin eteläpuolella. Hiekkarannan takaa alkaa pusikkoinen suoalue, ja välissä kulkee Ocean Parkway -moottoritie. Sen varrelta tai rannan läheisyydestä löydettiin lopulta kaikkiaan 11 ruumista. Ensimmäisenä löytyneet neljä naisuhria oli sidottu nilkoistaan ja kääritty säkkikankaaseen, minkä jälkeen ruumiit oli jätetty pensaisiin parin sadan metrin mittaiselle alueelle tienvarteen.

Uhrien profiilit

Kaikki kahdeksan tunnistettua naisuhria olivat parikymppisiä seksityöntekijöitä, ja heidät oli murhattu aikavälillä 1993–2010. Aluksi poliisi yhdisti neljä ensimmäisenä tunnistettua uhria samaan murhatutkintaan. Naiset tekivät seksityötä, ja yksi heistä oli lisäksi huumeaddikti. He kaikki olivat kadonneet sen jälkeen, kun olivat lähteneet tapaamaan asiakasta, tosin yhdestä ei oltu tehty lainkaan katoamisilmoitusta.

Suffolkin piirisyyttäjä Ray Tierney kertoi heinäkuussa 2023 tiedotustilaisuudessa, että jokainen Gilgon nelikosta oli löydetty samalla lailla sidottuna joko vyöllä tai teipillä ja käärittynä säkkikankaaseen. Lähes kaikki tunnistetut naiset olivat myös hyvin pienikokoisia, ainoastaan Waterman oli ruumiinrakenteeltaan muita uhreja tanakampi.

Tekijän profiili

Jo tutkinnan alussa vuonna 2011 poliisi teki profiilin Long Islandin sarjamurhaajasta: koulutettu, naimisissa, taloudellisesti vakavarainen, iältään 25–45-vuotias ja asuu lähellä Ocean Parkwayta. Hänen arveltiin myös tavanneen uhrinsa ja tehneen surmatyöt muun perheen ollessa lomamatkoilla.

Uhrien valinnassa katsottiin olleen selkeää kaavamaisuutta: murhaaja etsi netistä nuoria, valkoihoisia prostituoituja. Hän houkutteli heidät tapaamisiin, surmasi kuristamalla, kääri ruumiit säkkikankaaseen ja hävitti ne Ocean Parkwayn varrelle. Ruumiiden jätön uskotaan tapahtuneen yöllä pimeään aikaan moottoritien ollessa autio. Toisaalta muiden, tunnistamattomien uhrien kuolintavoissa oli eroavaisuuksia, ja lisäksi kaikkia ruumiita ei löydetty yhtenä kappaleena. Tämä herätti kysymyksen, olivatko kaikki ruumiit saman tappajan uhreja.

Pääsy epäillyn jäljille

Piirikunnan poliisin tekemän alkuvaiheen tutkinnan on sanottu olleen epäjärjestelmällistä ja toimintahäiriöistä. Vahvojen johtolankojen puuttuessa tutkinta ei edennyt, ja tapaus kylmeni yli kymmeneksi vuodeksi.

Tammikuussa 2022 poliisi perusti uuden työryhmän tutkimaan Gilgo Beachin murhia. Tällöin alettiin seurata jo 12 vuotta aiemmin saatua vihjettä, joka oli alussa jäänyt huomiotta. Vuonna 2010 murhatun Amber Costellon kumppani, joka tiettävästi oli myös hänen parittajansa, kertoi poliisille jo murhatutkinnan alussa häätäneensä erään asiakkaan matkoihinsa tämän asunnolta. Mies ei kertomansa mukaan nähnyt asiakasta kunnolla, mutta pani merkille hänen kulkuneuvonsa, vihreän Chevrolet Avalanchen. Näkemästään miehestä parittaja käytti kuvausta ”ogre”, joka tarkoittaa suomeksi ”hirviötä” tai ”jättiläistä”.

Autohavainnon avulla tutkijat alkoivat haarukoida silminnäkijän kuvaileman auton omistajista mahdollisia epäiltyjä. Rex Heuermannin nimi tuli esille tuolloin ensimmäisen kerran. Lopulta Heuermann paljastui niin kutsutun burner-puhelimen kautta. Halvoissa burner-puhelimissa on yleensä prepaid-liittymä, jotta puhelimen jäljittäminen olisi vaikeampaa. Sarjamurhatapauksen syyttäjät ovat kertoneet, että tällainen puhelin oli voitu yhdistää Gilgo Beachin murhiin sähköpostiosoitteen avulla. Kyseistä osoitetta oli käytetty seksikauppaan, ja useat uhrit olivat käyttäneet Craigslist-seuranhakusivustoa asiakkaiden hankkimiseen.

Poliisi seurasi myös Heuermannin oman puhelimen, prepaid-puhelimen sekä uhrien puhelimien liikennettä, ja niiden voitiin osoittaa liikkuneen yhtenevästi. Puhelintukiaseman tietojen avulla tutkijat pystyivät lopulta rajaamaan epäillyt vain kouralliseen ihmisiä. Sen jälkeen keskityttiin tutkimaan tiettyjen puhelinmastojen alueella asuvia sekä etsimään silminnäkijän kuvaukseen sopivaa epäiltyä ja vihreää lava-autoa. Lopulta tutkijat päätyivät Heuermanniin, sillä hän vastasi parittajan kuvausta isokokoisesta miehestä ja asui vain alle kymmenen kilometrin päässä Gilgo Beachilta Massapequa Parkissa, jossa Megan Waterman oli käyttänyt puhelintaan viimeisen kerran. Lisäksi hänen tiedettiin murhien aikaan ajaneen veljelleen rekisteröityä vihreää Chevrolet Avalanchea.

Syytteet

Raskauttavat todisteet Heuermannia vastaan saatiin dna-näytteen avulla, joka otettiin talteen tammikuussa 2023 pois heitetystä pizzalaatikosta. Näytettä verrattiin erään uhrin päältä löytyneeseen miehen hiukseen, ja se täsmäsi Heuermanniin. Myös hänen sukulaiseltaan otettu dna-näyte täsmäsi toiseen samanlaiseen todisteeseen, joka löydettiin säkistä, johon yksi uhreista oli kätketty. Yksittäisten hiusten dna-todisteiden myötä Heuermann pidätettiin hänen poistuttuaan toimistostaan Manhattanilla, ja hänelle luettiin syytteet Melissa Barthelemyn, Megan Watermanin ja Amber Costellon murhista. Tuolloin häntä pidettiin myös pääepäiltynä Maureen Brainard-Barnesin tapauksessa.

16. tammikuuta 2024 Heuermannille luettiin syyte Maureen Brainard-Barnesin murhasta. Syytteen nostoa oli odoteltava, koska dna-tulokset tulivat viiveellä. Todisteiden perusteella voitiin lopulta osoittaa, että uhrin jalkojen ympärille sidotusta nahkavyöstä löytynyt hius kuului Heuermannin islantilaiselle vaimolle, Asa Hellerupille. Tämä oli luottokorttitietojen mukaan kuitenkin Atlantic Cityssä pariskunnan lasten kanssa murhan tapahtuma-aikaan vuonna 2007, ja Heuermann oli jäänyt New Yorkiin.

Hiustodisteet toivat Heuermannille kesäkuussa 2024 syytteet myös Jessica Taylorin ja vuonna 1993 kuolleen Sandra Costillan murhista. Hänen hiuksiaan löydettiin uhrien löytöpaikalta, ja lisäksi silminnäkijä oli kertonut nähneensä Heuermannin autoon täsmäävän ajoneuvon Manorvillessä samoihin aikoihin, kun Taylorin ruumis löytyi heinäkuussa 2003. Autorekisteristä selvisi myös, että Heuermann oli ostanut vihreän Chevrolet Avalanchen vain hiukan ennen Taylorin katoamista.

Tekijä

Rex Heuermann oli pidätyksensä aikaan 59-vuotias, ammatiltaan arkkitehti joka piti toimistoa Manhattanilla ja asui Long Islandilla. Hän oli naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Varallisuutensa, asuinpaikkansa ja siviilisäätynsä puolesta Heuermann vastasi poliisin luomaa profiilia sarjamurhaajasta. Hän oli viimeisimmän murhan aikaan 46-vuotias. Profiloijat kuvailivat sarjamurhaajaa ”mattimeikäläiseksi”.

Heuermann tunnettiin työssään osaavana, arkkitehtonisen alan veteraanikonsulttina joka vei projekteja tehokkaasti läpi. Hänen sanotaan tunteneen New Yorkin monimutkaiset rakennussäädökset hyvin. Hän ei ollut kuitenkaan erityisen pidetty henkilö: naapurit kavahtivat häntä, ja työelämässä häntä pidettiin hankalana ja vastenmielisenä tyyppinä.

Pidätystä seuraavana päivänä rikostutkijat tekivät kotietsinnän Heuermannin talossa Massapequassa. Hänen tietokoneeltaan löytyi syyttäjien mukaan ”kidutuspornoa” sekä ”kuvauksia naisista, joita pahoinpidellään ja raiskataan”. Yhdysvaltalaismedioiden mukaan poliisit löysivät lisäksi yli 200 ampuma-asetta aidatusta holvista Heuermannin kellarista. Talosta etsittiin mahdollisia ”muistoesineitä”, ja murhatodisteita etsittiin myös vihreästä lava-autosta.

Heuermann oli mediatietojen mukaan elänyt vuosikausia kaksoiselämää. Hänen perheensä kerrotaan musertuneen asiasta, ja hänen vaimonsa on hakenut avioeroa. Puhelutiedot ovat osoittaneet murhien tapahtuneen talossa, kun Heuermannin perhe ei ollut kotona.

CNN-kanavan lähteiden mukaan Heuermannilla oli pidätettäessä vain yksi kysymys: ”Onko se uutisissa?”.

Uhrit

Gilgo Beachin nelikko

Maureen Brainard-Barnes

25-vuotias Maureen Brainard-Barnes katosi poistuttuaan manhattanilaisesta Super 8 Motelista 9. heinäkuuta 2007. Hän oli tullut päiväksi New Yorkiin kotoaan Norwichista, Connecticutista tavatakseen asiakkaan, kuten oli tehnyt usein ennenkin. Aiemmin telemarkkinoinnissa työskennellyt Brainard-Barnes oli alkanut toimia seksityöläisenä selvitäkseen vuokrarästeistään ja piti profiilia seuralaispalvelu Craigslistissä. Yleensä hän tapasi asiakkaitaan motelleissa, mutta nyt hän oli kertonut ystävälleen puhelimessa lähtevänsä ”keikalle ulos”. Hän soitti viimeisen puhelun sisarelleen viimeisestä tunnetusta olinpaikastaan Penn Stationin metroasemalta. Brainard-Barnes ei palannut kotiin, ja hänet ilmoitettiin kadonneeksi 14. heinäkuuta.

Brainard-Barnesin kadottua hänen ystävälleen soitettiin tuntemattomasta numerosta ja linjalta kuului vieraan miehen ääni. Mies väitti Brainard-Barnesin oleilevan ”ilotalossa Queensissa”, muttei kertonut tarkempia tietoja tai soittanut uudestaan. Ystävän kuvauksen mukaan miehellä ei ollut tunnistettavaa aksenttia, josta olisi voinut päätellä hänen olevan New Yorkista.

Brainard-Barnesia pidetään ensimmäisenä uhrina ”Gilgon nelikosta”. Hänen ruumiinsa löydettiin 13. joulukuuta 2010 Gilgo Beachilta hyvin läheltä kolmea muuta naista. Hänet oli kuristettu.

Brainard-Barnesilta jäi kaksi lasta.

Melissa Barthelemy

24-vuotias kampaajaopiskelija Melissa Barthelemy nähtiin viimeisen kerran 12. heinäkuuta 2009 asuntonsa edustalla Bronxissa. Hän käytti seuranhakusivustoilla itsestään nimeä ”Chloe”. Barthelemyn tiedetään nostaneen tuhat dollaria pankkiautomaatista katoamispäivänään. Parittajansa John ”Blaze” Terryn mukaan Barthelemy oli sopinut seksitreffit tuhannesta dollarista samalle yölle. Barthelemy oli kertonut lähtevänsä asiakastapaamiseen Long Islandille ja palaavansa aamulla. Sen jälkeen hän todennäköisesti joko otti taksin tapaamispaikalle, tai murhaaja haki hänet autollaan.

Barthelemyn äiti ilmoitti hänet kadonneeksi 18. heinäkuuta, kun tyttärestä ei ollut kuulunut mitään moneen päivään. Myöhemmin Barthelemyn 15-vuotias sisar Amanda alkoi saada karmivia puheluja vieraalta mieheltä. Mies soitti Barthelemyn puhelimesta ensimmäisen kerran noin viikko tämän katoamisen jälkeen. Kaikkiaan perhe sai kahdeksan puhelua, joissa miesääni muun muassa kutsui Barthelemya ”huoraksi” sekä pelotteli tappaneensa hänet.

Barthelemyn ruumis löytyi kaikista uhreista ensimmäisenä 11. joulukuuta 2010 ja häntä pidetään ”Gilgon nelikon” toisena uhrina Brainard-Barnesin jälkeen. Hänet oli kuristettu.

Megan Waterman

22-vuotias Megan Waterman katosi New Yorkin Hauppaugessa 6. kesäkuuta 2010. Viimeinen havainto hänestä tehtiin Holiday Inn Express -hotellin aulassa noin puoli kahdelta yöllä. Waterman oli kotoisin Mainesta ja perhe oli nähnyt hänet viimeisen kerran paria päivää aiemmin nousemassa Concord Trailwaysin bussiin, joka suuntasi New Yorkiin. Seksityöläisenä toiminut Waterman käytti Craigslist-profiilissaan nimeä ”Lexxy”. Waterman oli sopinut tapaavansa asiakkaan Long Islandilla yöllä 6. kesäkuuta. Hän soitti viimeisen puhelunsa poikaystävälleen/parittajalleen Akeem Cruzille poistuttuaan hotellista. Hänen lähtönsä tallentui tuolloin hotellin valvontakameraan.

Perhe teki Watermanista katoamisilmoituksen kaksi päivää myöhemmin, koska oli epätavallista häneltä olla ottamatta yhteyttä. Waterman oli tiettävästi kolmas uhri ”Gilgon nelikosta”. Hänen ruumiinsa löytyi Gilgo Beachilta 13. joulukuuta. Hänet oli kuristettu.

Watermanilta jäi kolmevuotias tytär.

Amber Costello

27-vuotias seksityöntekijä Amber Costello katosi asiakkaan haettua hänet asunnoltaan West Babylonissa, New Yorkissa puoli yhdentoista aikaan illalla 2. syyskuuta 2010. Costello kärsi heroiiniriippuvuudesta ja oli aiemmin suorittanut päihdekuntoutuksen Floridassa. Hän oli alun perin kotoisin Pohjois-Carolinan Wilmingtonista ja muutti Floridasta New Yorkiin avioeronsa jälkeen vuonna 2009. Ennen katoamistaan Costello oli sortunut uudestaan huumeisiin ja mainosti itseään Craigslistissä rahoittaakseen omaa sekä asuintoveriensa päihteidenkäyttöä.

Costello teki kahden miespuolisen kämppäkaverinsa kanssa usein ”seksihuijauksia”: asiakas houkuteltiin asunnolle, minkä jälkeen tältä kynittiin rahat eikä seksipalvelua suoritettu. Katoamispäivänään Costello tapasi asiakkaan, joka oli käynyt asunnolla aiemminkin ja soittanut hänelle muutamia kertoja tarjoten suurta summaa seksipalvelua vastaan. Tällöin silminnäkijä oli huomioinut miehen isokokoisuuden ja vihreän lava-auton.

Costellolla ei lähtiessä ollut matkapuhelinta mukana, ja hän oli ainoa ”Gilgon nelikosta”, jota ei oltu ilmoitettu kadonneeksi. Costellon ruumis löydettiin Gilgo Beachilta 13. joulukuuta ja häntä pidetään sarjamurhaajan neljäntenä uhrina ”Gilgon nelikosta”. Hänet oli kuristettu.

Muut todistetut uhrit

Jessica Taylor

20-vuotias Jessica Taylor katosi heinäkuun 18. ja 21. välisenä aikana vuonna 2003. Hän oli kotoisin Poughkeepsiestä, New Yorkista, mutta oli asunut teini-ikäisestä saakka Brooklynissä. Taylor oli ennen katoamistaan ollut noin kolme vuotta parittajansa Khalil ”Remy” Whiten vaikutuspiirissä, tehden seksityötä sekä New Yorkissa että Washington DC:ssä. Heinäkuussa 2003 hän päätti palata kotiinsa Washingtonista ja autonsa hajottua matkusti Brooklyniin liftaamalla.

Taylorista tehtiin viimeinen näköhavainto tiettävästi lähellä Port Authorityn bussiterminaalia. Hän tarjosi tällöin seksipalveluja kadulta Midtownin alueella Manhattanilla. Taylorin äiti ilmoitti hänet kadonneeksi 25. heinäkuuta, kun tämä ei saapunut sovitusti äitinsä syntymäpäiville eikä vastannut enää soittoihin. Taylorilla tiedetään olleet läheiset suhteet perheeseensä.

Jo katoamisilmoitusta seuraavana päivänä koiranulkoiluttaja löysi New Yorkin Manorvillestä metsäalueelta alastoman paloitellun ruumiin, josta puuttuivat pää, kädet ja käsivarret. Ruumis oli kääritty muoviin, ja siinä ollutta tatuointia oli yritetty tärvellä terävällä esineellä, oletettavasti tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Uhrin todettiin kuolleen kaksi tai kolme päivää ennen löytymistään. Eräs Washington DC:ssä toiminut etsivä yhdisti tatuoinnin Jessica Tayloriin seitsemän kuukautta ruumiin löytymisestä. Perheeltä saadun dna-näytteen avulla ruumis tunnistettiin Tayloriksi.

Gilgo Beachin etsintöjen yhteydessä maalis-huhtikuun vaihteessa 2011 rannalta löytyivät Taylorin kateissa olleet kallo, kädet ja käsivarsi. Ne tunnistettiin 9. toukokuuta. Taylorin ruumiin alla olleesta liinasta saatiin jo 2003 talteen hiusnäyte, joka vuonna 2024 saatiin yhdistettyä Long Islandin sarjamurhaajaan, Rex Heuermanniin.

Sandra Costilla

28-vuotias Sandra Costilla oli lähtöisin Trinidadista, mutta oli kuolemansa aikaan kirjoilla New Yorkin Queensissä. Costillaa ei ole virallisesti yhdistetty prostituutioon, mutta poliisin mukaan hänen elämäntyylinsä oli samankaltainen. Hänet nähtiin viimeisen kerran elossa 19. marraskuuta 1993, ja hänen ruumiinsa löydettiin jo seuraavana päivänä metsäalueelta Southamptonista. Tutkijoiden mukaan Costilla oli kuristettu, minkä lisäksi kehossa ja kasvoilla oli terävän esineen aiheuttamia vammoja. Costillan murha tapahtui ennen internetin aikaa, joten murhaaja todennäköisesti poimi hänet kyytiin satunnaisen tapaamisen yhteydessä. Costillan ruumis tunnistettiin vuoden takaisen pidätyksen yhteydessä otettujen sormenjälkien perusteella. Rikospaikkatutkinnassa hänen päältään löydettiin kolme hiusta, joiden arveltiin kuuluvan tappajalle.

Costillan ulkoinen profiili ja löytöpaikka eivät täsmänneet Gilgo Beachin uhreihin, ja hänen luultiin aluksi olleen erään toisen murhaajan uhri. Hiuksista otettu dna ei kuitenkaan täsmännyt epäiltyyn, joten Costillan tapaus oli kylmä vuoteen 2024 asti, jolloin dna-näytteet paljastivat Rex Heuermannin hänen tappajakseen. Costilla on tähän mennessä hänen ensimmäinen tiedetty uhrinsa.

Mahdolliset uhrit

24-vuotias Valerie Mack nähtiin elossa viimeisen kerran New Jerseyssä keväällä tai kesällä 2000, ja hänen viimeinen tiedetty osoitteensa oli Philadelphiassa, jossa hän toimi prostituoituna. Hänen ruumiinsa löytyi paloiteltuna muovipusseista Manorvillessä 19. marraskuuta 2000. Mackia ei tuolloin tunnistettu, ja vasta kun loput ruumiinosat löytyivät keväällä 2011 Gilgo Beachin etsinnöissä, hänet yhdistettiin Manorvillen tuntemattomaan naiseen. Rex Heuermannin osuutta Mackin murhaan tutkitaan yhä, mutta hänen murhansa on ollut hyvin samankaltainen Jessica Taylorin murhan kanssa. Mackista ei oltu tehty katoamisilmoitusta.

34-vuotias Karen Vergata eli niin kutsuttu ”Fire Islandin Jane Doe” tunnistettiin dna-testeillä elokuussa 2023. Hänen ruumiistaan on löydetty vain jalat Fire Islandilta huhtikuussa 1996 sekä kallo Tobay Beachilta huhtikuussa 2011. Vergata oli nähty elossa viimeksi ystävänpäivänä 1996.

Gilgo Beachilta löydetyistä ruumiista on tunnistamatta nuori aasialainen mies, joka oli ollut kuolleena 5–10 vuotta ennen löytymistään. Uhrin kuolinsyy oli päähän kohdistunut isku, ja poliisin mukaan hän oli mahdollisesti transnainen. Lisäksi tunnistamatta on jäänyt afroamerikkalainen nainen, jonka ruumiin ainut tuntomerkki oli persikkatatuointi. Tämän vuoksi häntä kutsutaan nimellä ”Peaches”. Naisen torso löytyi kesäkuussa 1997 New Yorkin Hempsteadin osavaltiopuistosta. Lisää ruumiinosia löytyi huhtikuussa 2011 muovipussista Gilgo Beachilta, samoin kuin taaperoikäisen tyttölapsen ruumis. Dna-testit osoittivat ”Peachesin” lapsen äidiksi. He olivat olleet tuossa vaiheessa kuolleina jo lähes 15 vuotta, mutta heidän kuolinpaikastaan, kuolemien olosuhteista tai henkilöllisyyksistä ei ole tietoa.