Gibson Firebird
| Gibson Firebird | |
|---|---|
 2008 Gibson Reissue Firebird V |
|
| Perustiedot | |
| Alkuperäinen valmistaja | Gibson |
| Valmistusvuodet | 1963– |
| Rakenne | |
| Rungon tyyppi | Kokopuu |
| Kaulan kiinnitys | Rungon lävitse; joissakin malleissa liimakaula |
| Nauhat | 22 |
| Materiaalit | |
| Runko | Mahonki |
| Kaula | Mahonki tai jalopähkinä |
| Otelauta | Ruusu- tai eebenpuu |
| Tekniikka | |
| Talla | Tune-o-Matic |
| Mikrofonit | 1, 2 tai 3 mini-humbuckeria tai yksikelaista P-90-mikrofonia |
| Värit | |
| Värivaihtoehdot | Monia vaihtoehtoja; useimmiten luonnollisia värejä |
Gibson Firebird on kitaravalmistaja Gibsonin vuodesta 1963 lähtien valmistama kitaramalli. Alkuperäinen Reverse-mallin Firebirdin voidaan katsoa olevan "hillitympi" versio suositusta Gibson Explorer -mallista tai käänteinen malli perinteisestä kitarasuunnittelusta. Firebirdin suunnittelija on automaailmasta tuttu Raymond "Ray" H. Dietrich, jonka Gibsonin tuolloinen toimitusjohtaja Theodore "Ted" McCarty halusi suunnittelevan radikaalin, modernin ja huomiota herättävän sähkökitaran. Tämä myös toteutui: kaula läpi rungon (eng. neck-through), käänteinen (engl. Reverse) rakenne ja muotoilu niin rungossa kuin lavassakin sekä banjovirittimet. Mikrofoneina toimivat mallista riippuen yksi, kaksi tai kolme minihumbuckeria.[1]
Alkuperäisiä Reverse Firebird -malleja (I, III, V ja VII) valmistettiin vuosina 1963 -1965 jonka jälkeen Gibson siirtyi valmistamaan non-reverse Firebirdiä. Syy muutokseen oli niin offset waist -patenttikiista Fenderin kanssa kuin myös tuotannon kalleudessa ja monimutkaisuudessa sekä odotettua pienemmissä myyntiluvuissa. Vuonna 1965 valmistettiin pieni erä erittäin harvinaista ns. siirtymämallia jossa runko oli edelleen käänteinen ja kaula jatkui läpi rungon, mutta suurimpina muutoksina banjoviritimet on vaihdettu tavanomaisiin kitaravirittimiin ja mikrofoneina on minihumbuckerien sijaan kaksi P90-mikrofonia.[2]
Firebird Non-Reverse
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Non-Reverse Firebird oli rakenteeltaan ja muotoilultaan edeltäjäänsä konservatiivisempi: liimattu kaula (engl. glued-in), perinteinen eli ns. ei-käänteinen (engl. non-reverse) rakenne niin rungossa kuin lavassa ja virittiminä toimivat perinteiset kitaravirittimet. Mikrofoneina toimivat mallista riippuen kaksi tai kolme minihumbuckeria tai vaihtoehtoisesti kaksi tai kolme P90-mikrofonia. Alkuperäisiä Non-Reverse Firebird -malleja (I, III, V ja VII) valmistettiin vuosina 1965-1969[3]
Alamallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Firebird I
- Firebird II Artist CMT
- Firebird III
- Firebird V
- Firebird VII
- Firebird XII
- Firebird Studio
- Non-Reverse Firebird
Tunnettuja Firebirdin soittajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Howlin' Wolf
- Johnny Winter
- Brian Jones (The Rolling Stones)
- Paul Stanley (KISS)
- PJ Harvey
- Eric Clapton
- Allen Collins (Lynyrd Skynyrd)
- Dave Grohl (Foo Fighters)
- Steve Clark (Def Leppard)
- Steve Jones (Sex Pistols)
- Pepper Keenan (Down)
- Phil Manzanera (Roxy Music)
- Albert Järvinen (Hurriganes)
- Andy McCoy (Hanoi Rocks)
- Costello Hautamäki (Popeda)
- Dave Mason
- Jarmo Nikku
- Daniel Lanois
- Miki Berenyi (Lush)
- Joe Bonamassa
- Scott Holiday (Rival Sons)
- VUKE (The Cosmic Goblins)
- Timo Rautiainen (Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus)
- Kaarle Viikate (Viikate)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Guitars That Built Rock: The Gibson Firebird Classic Rock Magazine. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Vintage Vault: 1965 Gibson Firebird III premierguitar.com. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Klassikkokitarat, osa 8: Gibson Firebird Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog. 14.12.2011. Viitattu 25.11.2018.