Germaine de Randamie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Germaine de Randamie
Henkilötiedot
Syntynyt24. huhtikuuta 1984 (ikä 40)
Utrecht, Alankomaat
Kansalaisuus  Alankomaat
Vapaaottelija
Lempinimi The Iron Lady
Aktiivisena 2008–
Pituus 175 cm
Paino 61 kg
Painoluokka kääpiösarja (2008–)
höyhensarja (2011–2012, 2017)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli thainyrkkeily[1], potkunyrkkeily, nyrkkeily
Seura CSA Holland
Tilastot
Ottelut 11
Voitot 8
– tyrmäyksellä 3
– päätöksellä 5
Tappiot 3
– tyrmäyksellä 1
– luovutuksella 1
– päätöksellä 1
Henkilötiedot
Syntynyt [2]
Potkunyrkkeilijä
Aktiivisena 2000–2008, 2011
Tilastot
Ottelut 37
Voitot 37
– tyrmäyksellä 14
– päätöksellä 23
Tappiot 0

Germaine de Randamie (s. 24. huhtikuuta 1984 Utrecht) on alankomaalainen vapaaottelija ja entinen thainyrkkeilijä. Hän on entinen UFC:n höyhensarjan mestari ja on voittanut thainyrkkeilyssä WPKL-, WIKBA-, IMTF- ja IKCC-liiton maailmanmestaruudet.

Thainyrkkeily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Randamie aloitti kamppailu-uransa aikuisten tasolla thainyrkkeilyn parissa 16-vuotiaana. Hän voitti Alankomaiden mestaruuden Marja Vonkia vastaan.[3]

WPKL:n mestaruus ja IMTF turnasmestaruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sittemmin De Randamie voitti ensimmäisen Euroopan-mestaruutensa 2002 WPKL-liitossa. Hän voitti Marjolein Hulshofin Muay Thai Hoofddorp -tapahtumassa tuomariäänin. De Randamie puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan helmikuussa 2003 Brenda Duijneveldia vastaan, voittaen kamppailun tuomariäänin. Toisen kerran hän puolusti mestaruuttaan Englannissa Fiona Hayesia vastaan. De Randamie voitti kamppailun tyrmäyksellä.[3]

2003 de Randamie saavutti Thaimaassa IMTF-liiton thainyrkkeilyn turnausmestaruuden.[3]

WPKL:n, WIKBA:n ja IMTF:n mestaruudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9. huhtikuuta 2005 de Randamie otteli WPKL-liiton maailmanmestaruudesta Asako Saiokaa vastaan. Hän voitti mestaruuden tuomariäänin.[3]

10. marraskuuta 2005 de Randamie kohtasi Angela Rivera-Parrin WIKBA-liiton mestaruudesta, samalla hänen IMTF-liiton mestaruus oli kamppailun panoksena. De Randamie onnistui voittamaan kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[3]

3. kesäkuuta 2006 de Randamie puolusti ensimmäisen kerran WIKBA:n mestaruuttaan Sonia Mirabellia vastaan. Hän onnistui puolustamaan mestaruuttaan ensimmäisen erän tyrmäyksellä.[3]

20. kesäkuuta 2008 de Randamie kohtasi menestyneimmän vastustajansa Julie Kitchenin, joka oli voittanut aiemmin useita mestaruuksia thainyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä muun muassa WIKBA- ja WKA-liiton mestaruudet. Ottelu käytiin Jamaikassa, jossa de Randamie puolusti WIKBA:n mestaruuttaan ja samalla käytiin IKCC-liiton mestaruus. De Randamie onnistui saavuttamaan molemmat mestaruudet voitettuaan kamppailun tuomariäänin.[3] Mestaruuden jälkeen de Randamie siirtyi vapaaotteluun 2008, mutta teki vielä yhden ottelun paluun K-1 potkunyrkkeilyn säännöin The Next Generation Warriors 5 -tapahtumassa toukokuussa 2011. Hän voitti kolmieräisen kamppailun tuomariäänin Lena Buytendijkiä vastaan ja päätti pystyottelu-uransa ilman tappioita.[3]

Vapaaottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Randamie siirtyi vapaaottelun pariin 2008 ja otteli uransa alussa Yhdysvalloissa pienemmissä organisaatioissa. Hänen ensimmäinen vastustaja oli Vanessa Porto, joka oli aiemmin haastanut Fatal Femmes Fighting -organisaation mestaruudesta. De Randamie hävisi joulukuussa 2008 käydyn kamppailun ensimmäisessä erässä käsilukolla. Seuraavan kerran de Randamie otteli syyskuussa 2010 Nikohl Johnsonia vastaan Playboy Fight Night organisaatiossa, jossa hän voitti uransa ensimmäisen vapaaottelunsa tuomariäänin.[3]

Strikeforce

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Randamie teki moniotteluisen sopimuksen Strikeforcen kanssa ja kohtasi ensimmäiseksi tammikuussa 2011 Stephanie Webberin Strikeforce: Diaz vs. Cyborg -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[4] Kesäkuussa de Randamie kohtasi myös entisen potkunyrkkeilijän Julia Buddin, joka oli hiljattain siirtynyt vapaaottelun pariin. Ottelu käytiin höyhensarjassa, jonka de Randamie hävisi tuomariäänin.

De Randamie otteli vielä yhden ottelun Strikeforcessa elokuussa 2012. Hän kohtasi höyhensarjassa Hiroko Yamanakan, joka oli otellut Strikeforcen höyhensarjan mestaruudesta Cris Cyborgia vastaan. De Randamie voitti kamppailun tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27).[5]

UFC

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuden ottelun jälkeen de Randamie sai sopimuksen UFC:hen, kun huhtikuussa 2013 hänen ilmoitettiin ottelevan ensimmäisen ottelunsa Julie Kedzieta vastaan kääpiösarjassa. Kamppailu käytiin heinäkuussa 2013 UFC on Fox: Johnson vs. Moraga -tapahtumassa, jossa de Randamie voitti kamppailun hajaäänin (30–27, 28–29, 29–28). Marraskuussa de Randamie kohtasi hieman kokeneemman Amanda Nunesin. UFC: Fight for the Troops 3 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi de Randamien tappioon teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

De Randamie palasi tappio-ottelun jälkeen seuraavan kerran kehään maaliskuussa 2015, jolloin hän kohtasi Larissa Pachecon. Kamppailu käytiin UFC 185 -tapahtumassa, jossa de Randamie onnistui voittamaan ottelun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

2016 de Randamie otteli ensimmäistä kertaa kotimaassaan Alankomaissa, jossa pidettiin UFC Fight Night: Overeem vs. Arlovski -tapahtuma. Hän pääsi ottelemaan samalla myös ensimmäistä kertaa tapahtuman pääkortilla. De Randamie onnistui voittamaan vastustajansa Anna Elmosen ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä polvipotkuin kehoon. Hänet palkittiin voitosta illan suoritus bonuksella.

Höyhensarjan mestaruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Randamie sai tilaisuuden otella naisten ensimmäisestä UFC:n höyhensarjan mestaruudesta 11. helmikuuta 2017. Hän sai vastaansa entisen kääpiösarjan mestarin Holly Holmin UFC 208 -tapahtumassa. Ottelu oli samalla illan pääottelu, jossa de Randamie voitti mestaruuden tuomariäänin (48–47, 48–47, 48–47). Ottelu aiheutti negatiivista puheenaihetta, kun de Randamie löi Holmia toisen ja kolmannen erän lopussa erien päättymisen jälkeen. Lyönnit vaikuttivat Holmiin, joka huojui ensimmäisen kerran lopetettuaan itse ottelemisen. Tuomari ei myöskään katsonut tapahtumassa olleen virhettä, eikä näin vähentänyt pistettä de Randamielta. Ottelun jälkeen de Randamie kertoi ettei hänen lyönnit olleet tahallisia, kun puolestaan hänen vastustajansa Holm katsoi niiden olleen tahallisia ja teki valituksen NYSAC:lle tarkastaakseen tuomarin päätöstä ja päättämään selkeämpää tulosta. 28. helmikuuta NYSACin johtoporras hylkäsi Holmin valituksen perusteltuaan etteivät he löytäneet selkeää virhettä tai sääntörikettä.[6]

Mestaruuden menettäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Randamien oli määrä puolustaa mestaruuttaan Cris Cyborgia vastaan, mutta toukokuussa 2017 hän antoi lausunnon, jossa kertoi muun muassa kieltäytyvänsä ottelemasta Cyborgia vastaan, koska hän oli jäänyt dopingrikkomuksista kiinni. Lisäksi de Randamien oli määrä mennä lääkärille kesäkuussa tarkistuttamaan kätensä mahdollista leikkausta varten.[7] Hän antoi julkisen lausunnon myös siksi, koska sai kritiikkiä medialta, jossa hänen väitettiin välttelevän Cyborgia pelon vuoksi. UFC riisti de Randamielta mestaruuden ja antoi hänen palata takaisin omaan painoluokkaansa kääpiösarjaan.

Paluu kääpiösarjaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Randamien oli määrä tehdä paluu syyskuussa 2017 Marion Reneauta vastaan ja myöhemmin helmikuussa 2018 Ketlen Vieiraa vastaan, mutta molemmilla kerroilla hän joutui jättämään ottelut väliin käsivamman vuoksi.[8][9] Lopulta marraskuussa 2018 hän teki paluun kohdattuaan Raquel Penningtonin, joka oli edellisessä ottelussaan otellut kääpiösarjan mestaruudesta Amanda Nunesia vastaan. Kamppailu käytiin UFC Fight Night: Korean Zombie vs. Rodríguez -tapahtumassa, jossa Pennington painoi yli sallitun painorajan. De Randamie voitti kamppailun tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27).

8. maaliskuuta 2019 de Randamie allekirjoitti kuuden ottelun jatkosopimuksen UFC:n kanssa.[10]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thainyrkkeily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
World Professional Kickboxing League
  • Alankomaiden mestaruus (kerran)
  • Euroopan mestaruus (kerran, puolusti kahdesti)
  • Maailmanmestaruus (kerran)
International Muay Thai Federation
  • Maailmanmestaruus (kerran, puolusti kerran)
Women's International Kick Boxing Association
  • Maailmanmestaruus (kerran, puolusti kahdesti)
IKCC
  • Maailmanmestaruus (kerran)

Vapaaottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
UFC
  • Höyhensarjan mestaruus (kerran)
  • Illan suoritus (kerran, vs. Anna Elmose)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Germaine de Randamie mma-core Viitattu 17.9.2016 (englanniksi)
  2. ↑ (cs) ČSFD, View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b c d e f g h i Germaine de Randamie awakeningfighters.com Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  4. ↑ "STRIKEFORCE: DIAZ VS. CYBORG" RESULTS: CHAMPS DIAZ AND SOUZA DEFEND TITLES 29.1.2011 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  5. ↑ Ronda Rousey Submits Sarah Kaufman, Retains Strikeforce Title 18.8.2012 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  6. ↑ NYSAC Denies Holly Holm’s Appeal of UFC 208 Loss to Germaine de Randamie sherdog.com 28.2.2017 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  7. ↑ Germaine De Randamie seems set to abandon the women’s featherweight division 30.5.2017 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  8. ↑ Germaine de Randamie returns to bantamweight, meets Marion Reneau at UFC Fight Night 115 20.7.2017 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  9. ↑ Ketlen Vieira says planned fight with Germaine de Randamie off due to 'GDR' injury 15.11.2017 Viitattu 12.4.2019 (englanniksi)
  10. ↑ Germaine de Randamie tekent nieuw 6-fight contract bij UFC 8.3.2019 Viitattu 12.4.2019 (hollanniksi)
UFC:n naisten höyhensarjan mestarit

2010-luku:

AlankomaatGermaine de Randamie (2017)
BrasiliaCris Cyborg (2017–2018)
BrasiliaAmanda Nunes (2018–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Germaine_de_Randamie&oldid=19767294”