Gerda Wegener

Gerda Wegener morsiuspuvussa vuonna 1904.

Gerda Marie Fredrikke Wegener (o.s. Gottlieb, 15. maaliskuuta 1886 Hammelev – 28. heinäkuuta 1940 Frederiksberg) oli tanskalainen kuvataiteilija ja taidemaalari, jonka erikoisalaa olivat jugend ja myöhemmin art deco -tyyliset kuvat muodikkaasti pukeutuneista naisista. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Einar Wegener, joka parin avioliiton aikana alkoi pukeutua naisten vaatteisiin, identifioitui naiseksi ja lopulta kävi lävitse sukupuolenkorjausprosessin. Korjausleikkausten jälkeen puolison nimeksi tuli Lili Elbe vuonna 1930. Tanskan laki ei sallinut kahden naisen avioliittoa, jonka vuoksi avioliitto mitätöitiin 1930. Gerdan ja Einarin/Lilin tarinasta on tehty David Ebershoffin romaaniin Tanskalainen tyttö (2000) perustuva elokuva, myös nimeltä Tanskalainen tyttö. Elokuvassa Gerdaa esitti Alicia Vikander ja Einaria/Liliä Eddie Redmayne.

Lapsuus ja nuoruus

Gerda Gottlieb syntyi lähellä Grenaan kaupunkia Tanskassa. Hänen vanhempansa olivat Justine (o.s. Østerberg) ja Emil Gottlieb. Isä toimi luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana. Gerdan isä oli hugenottien jälkeläinen, ja tytön perhe oli konservatiivinen. Lapsia perheessä oli alkujaan kolme, mutta heistä vain Gerda eli aikuiseksi. Gerdalla osoittautui olevan taiteellista lahjakkuutta jo varhain. Perhe muutti ensin Hobroon, ja myöhemmin Gerda taivutteli perheensä antamaan hänelle luvan muuttaa yksin Kööpenhaminaan, jossa hän aloitti opiskelun Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa.

Avioliitto ja ura

Taideakatemiassa opiskellessaan Gerda tutustui Einar Wegeneriin, ja pari rakastui. He avioituivat 1904, jolloin Gerda oli 19-vuotias ja Einar 22. Gerda Wegener kuvitti työkseen kirjoja ja muotilehtiä, kuten Vogue ja La Vie Parisienne, kun taas Einar keskittyi maisemakuvien maalaamiseen. Gerda valmistui taideakatemiasta vuonna 1907, ja 1908 hänet palkittiin Politiken-lehden järjestämässä kuvataidekilpailussa. Tämän jälkeen hän joutui tahtomattaan keskelle polemiikkia, kun hänen maalaamaansa Ellen von Kohlin muotokuvaa ei hyväksytty näyttelyihin johtuen sen tyylistä.

Hän maalasi tyyliteltyjä, pitkäraajaisia ja ehostettuja naishahmoja, jotka eivät ajan tyyliin näyttäneetkään passiivisilta vaan ennemminkin aktiivisilta, katsojaa haastavilta. Vuonna 2015–2016 taidemuseo Arken järjesti suuren Gerda Wegener -näyttelyn, jonka kuraattorina toimi taidehistorioitsija Andrea Rygg Karberg. Rygg Karbergin mukaan Gerda Wegener oli pioneeri, joka mullisti sen kuinka nainen taiteessa kuvataan. Kautta aikojen kuvia kauniista naisista ovat maalanneet miehet, nainen on tyypillisesti nähty miehen katseen kautta. Gerda kuitenkin muutti tätä tapaa, hän maalasi kuvia kauniista ja voimakkaista naisista sekä ihaillen että heihin samaistuen, antaen heille ennemminkin tietoisen toimijan kuin objektin aseman.

Kööpenhaminassa Gerda eli taiteilijoiden, näyttelijäiden ja tanssijoiden ympäröimänä, ja inspiroitui performanssista ideana. Gerda alkoi suhtautua myös sukupuoleen ikään kuin performanssina, jo kauan ennen filosofi Judith Butleria, kun hän vuonna 1904 maalasi taulua, eikä malli ilmaantunutkaan paikalle: Gerda pyysi aviomiestään Einaria istumaan mallina alkuperäisen mallin sijaan. Alkuun Einar vastusteli, mutta omien sanojensa mukaan naisten vaatteiden tuntu olikin hyvin miellyttävä, hän tunsi olevansa naisten vaatteissa kuin kotonaan, ja ne auttoivat häntä löytämään itsestään sen naisen, joka hän koki aina todellisuudessa olleensa. Einarista alkoi kehkeytyä "Lili", ja hänestä tuli Gerdan suosikkimalli, mutta samalla myös Einar alkoi väistyä Lilin elämästä, aviomies alkoi elää naisen elämää. Pariskunta muutti Pariisiin vuonna 1912, kun Gerdan maalaukset ja piirrokset alkoivat myydä. He elivät naisina paikallisessa taiteilijakommuunissa. Gerdasta tuli kysytty ja tunnettu kuvittaja, ja hän ansaitsi pian huomattavasti aviopuolisoaan paremmin.

Gerdan oma seksuaalinen suuntautuminen ei ollut niin kiveen hakattu, ja myös hänen aviomiehensä muutosta ihmisten oli vaikea ainakin Tanskassa hyväksyä. Kaiken kaikkiaan Gerda Wegener rikkoi sekä sukupuolen että seksuaalisen identiteetin raja-aitoja. Wegenerin piirustuksista osa on eroottisia, ja näissä kuvissa myös naiset antautuvat keskenään astillisiin iloihin. Gerdan töihin kuului muun muassa Casanovan muistelmien kuvitus. Alastonkuvat ovat leikillisiä ja uraauurtaviakin: niissä kuvattiin naisen seksuaalista nautintoa, mitä ei juuri oltu taiteessa nähty. Suvaitsevaisissa piireissä kuvat otettiin ilolla vastaan.

Vuonna 1925 Pariisissa pidettiin maailmannäyttely (ransk. Exposition internationale des arts décoratifs et industriels modernes), jossa Gerda menestyi hyvin: hän voitti kaksi kultaista ja yhden pronssipalkinnon. Samaan aikaan kuitenkin puolisolla oli vaikeaa: Lili vei koko ajan suuremman osan hänen minuudestaan, Einar jäi pimentoon. Mutta 1920-luvulla "Lili" kuuli mahdollisuudesta korjata sukupuolensa pysyvästi. Gerda tuki jatkuvasti puolisoaan ja myös rahoitti suurelta osin Einarin muutoksen Liliksi. Lili matkusti Saksaan, jotta pääsisi leikkaukseen berliiniläiselle Institut für Sexualwissenschaft -klinikalle. Sukupuolenkorjausprosessi sisälsi sarjan erittäin riskialttiita leikkauksia, mutta Lili aloitti prosessin siitä huolimatta. Ensimmäinen leikkaus suoritettiin klinikalla 1930 ja kolme muuta operaatiota Dresdenin Naistensairaalassa 1930 ja 1931. Einar vaihtoi nimensä virallisesti Lili Elbeksi, kun operaatiot oli suoritettu ja hänestä oli tullut nainen.

Gerda Wegener saavutti Pariisissa suurta suosiota, osin myös hänen pahennusta herättävien, seksuaalissävytteisten kuviensa vuoksi. Suosionsa huipulla Gerda järjesti ylenpalttisia ja yliampuvia juhlia, hän ei tyytynyt pitämään matalaa profiilia. Näin kuningas Kristian X tuli tietoiseksi siitä että Wegenerit – kaksi naista – olivat avioliitossa keskenään. Koska kahden naisen välinen avioliitto ei Tanskan lakien mukaan ollut mahdollista, kuningas mitätöi avioliiton vuonna 1930. Lili kuoli 13. syyskuuta 1931 sydänhalvaukseen piakkoin sen jälkeen, kun hän oli toipumassa viimeisestä Dresdenissä tehdystä leikkauksesta.

Loppuelämä

Einarin/Lilin kuolema ravisutti Gerdaa suuresti. Hän kuitenkin avioitui uudelleen Lilin kuoleman jälkeen. Hänen toinen aviomiehensä oli italialainen upseeri, lentäjä ja diplomaatti Fernando Porta, ja aviomiehensä kanssa Gerda muutti Marokkoon. Aviomies kuitenkin menetti työnsä, eikä avioliitto kestänyt, vaan se päättyi eroon vuonna 1936. Gerda joutui palaamaan takaisin Kööpenhaminaan 1939. 1930-luvulla kuitenkin maku oli ehtinyt muuttua, eikä art deco enää kiinnostanut: Wegenerin taide ikään kuin meni pois muodista. Toimeentulo oli vaikeaa, Gerda eli köyhyydessä: ennen niin menestyvä jugend-taiteilija joutui elättämään itseään myymällä halpoja käsintehtyjä joulukortteja. Hänellä ei ollut perhettä, ja hänellä oli vain harvoja ystäviä. Hän piti viimeisen näyttelynsä Kööpenhaminassa vuonna 1939. Hän kuoli pian sen jälkeen vuonna 1940.

Tanskan nykytaiteen museo Arken järjesti marraskuusta 2015 toukokuuhun 2016 kestävän näyttelyn Wegenerin töistä. Esillä oli lähes 200 taiteilijan teosta. Arken vietti tuolloin Tanskan naisten äänioikeuden 100-vuotisjuhlaa.

Kirjat ja elokuva

Ernst Ludwig Harthern-Jacobson kirjoitti Lilin tarinan kirjailijanimellä Niels Hoyer. Kirja Fra Mand til Kvinde oli koottu Elben päiväkirjoista niin kuin Elbe oli toivonut, ja julkaistiin vuonna 1933. Vuonna 2000 David Ebershoff kirjoitti Einarin/Lilin ja Gerdan tarinasta fiktiivisen teoksen The Danish Girl, josta tuli kansainvälinen menestys. Suomeksi se on ilmestynyt nimellä Tanskalainen tyttö vuosina 2000 ja 2015. Tom Hooper ohjasi kirjaan pohjautuvan, samannimisen elokuva Tanskalainen tyttö vuonna 2015. Pääosassa Gerda Wegenerinä on Alicia Vikander. Elokuva sai hyvän vastaanoton Venetsian filmijuhlilla, vaikkakin se sai kritiikkiä myös siitä, että transsukupuolista naista esittämään oli valittu cis-sukupuolinen mies.

Kuvagalleria

• 
  Nainen peilin edessä, vesivärityö.
• 
  Nuoren naisen muotokuva, ilmeisesti omakuva.
• 
  Kuva vesiväritöiden sarjasta "Les Délassements d'Eros" vuodelta 1925. Beate Uhse Erotic Museum, Berliini.
• 
  Lili Elbe Gerda Wegenerin kuvaamana, 1925.
• 
  Kesäpäivä, vuodelta 1927.
• 
  Rudolph Tegnerin vaimon, maalari Elna Tegnerin muotokuva, noin 1927.
• 
  Elbe Gerda Wegenerin vesivärityössä, noin 1928.
• 
  Pääkuvitus teokseen "Contes de La Fontaine", osa I, vuodelta 1928.

Valikoima Wegenerin kuvittamia teoksia

• Amour Etrusque / J. H. Rosny vanhempi (1914)
• L'Abdication de Ris-Orangis / Léo Larguier (1918)
• Le Livre des Vikings / Charles Guyot (1924)
• Une Aventure d'Amour à Venise / Giacomo Casanova (1927)
• Les Contes / La Fontaine (1928–1929)
• Contes de mon Père le Jars ja Sur Talons rouges / Eric Allatini (1929)
• Fortunio / Théophile Gautier (1934)
• L'Anneau ou La Jeune Fille Imprudente / Louis de Robert

Aiheesta muualla

• Catalogue extract (UK): GERDA WEGENER; Arkenin näyttelykatalogi, sisältää mm. Ellen von Kohlin muotokuvan. – (issuu.com) (englanniksi)
• Smith, Laura: Gerda Wegener, 21.1.2016 – (frieze.com) (englanniksi)
• Gerda Wegener, kuvia teoksista – (www.artnet.com) (englanniksi)