Georgi Tšitšerin
| Georgi Tšitšerin | |
|---|---|
| Георгий Чичерин | |
 |
|
| Neuvostoliiton ulkoasiainministeri | |
| Edeltäjä | Lev Trotski |
| Seuraaja | Maksim Litvinov |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. marraskuuta 1872 Tambovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 7. heinäkuuta 1936 (63 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Tiedot | |
| Puolue |
VSDTP NKP |
Georgi (Juri) Vasiljevitš Tšitšerin (ven. Гео́ргий (Ю́рий) Васи́льевич Чиче́рин; 24. marraskuuta (J: 12. marraskuuta) 1872, Karaulin kartano, Tambovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 7. heinäkuuta 1936, Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen vallankumouksellinen sekä neuvostoliittolainen diplomaatti ja poliitikko, joka toimi Neuvostoliiton ulkoministerinä vuosina 1918–1930. Hän käytti ennen vallankumousta puoluesalanimiä Ornatski (Орнатский), Batalin (Баталин) ja Tšitša (Чича).
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Georgi Vasiljevitš Tšitšerin syntyi vanhaan aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat diplomaatti Vasili Nikolajevitš Tšitšerin (1829–1882) ja paronitar Zorgina Jegorovna Meyendorff (1836–1897), jonka suku oli baltiansaksalaista aatelistoa, jossa oli myös diplomaatteja. Vanhemmat kuuluivat pietisteihin ja kasvattivat poikansa samassa hengessä. Georgin lapsuuden tärkeimmät tekijät olivat jatkuvat rukoukset, virsien yhteislaulu, Raamatun ääneen lukeminen ja ylevä innostava ilmapiiri.[1]
Georgi kävi vuodesta 1884 lähtien Tambovin lukion ja muutti kaksi vuotta myöhemmin perheineen Pietariin. Pietarin 8. kymnaasissa hänen luokkatoverinsa oli kirjailija ja runoilija Mihail Kuzmin. Georgi oli hänen läheinen ystävänsä ja myöhemmin myös tukijansa ja mentorinsa.[2] Georgi valmistui lukiosta parhain arvosanoin. Tšitšerin opiskeli keisarillisessa Pietarin yliopistossa historian ja filologian tiedekunnasta vuosina 1891-1895 josta valmistuttuaan hän työskenteli Venäjän ulkoministeriössä, jossa hänen isänsä oli myös töissä. Georgi työskenteli ulkoministeriön arkistossa vuosina 1898-1903. Heti ensimmäisenä vuonna hän sai virka-arvon kollegisihteeri ja vuonna 1901 arvon nimineuvos.
Nuoruudestaan lähtien hän oli monilahjakkuus eli erudiitti, monikielinen eli polyglotti, soitti täydellisesti pianoa ja hänellä oli ilmiömäinen muisti. Hän oli vakavasti kiinnostunut eurooppalaisesta modernismista, ja hän oli yksi Wagnerin, Mozartin ja Nietzschen tuotannon tuntemisen merkittävimmistä edistäjistä Venäjällä eli germanofiili. Tšitšerinillä oli merkittävä rooli ystävänsä Mihail Kuzminin näkemysten muovaamisessa, heidän kirjeenvaihtonsa on tärkeä historiallinen ja kulturellinen muistomerkki. Yksi heidän ystävyytensä syistä oli se, että he olivat molemmat homoseksuaaleja.[3][4] Myöhempinä vuosina Stalinin sihteeri Boris Bažanov mainitsi, että Georgi Tšitšerinin homoseksuaalisuus ei ollut mikään salaisuus politbyroolle.[5]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tšitšerin kiinnostui sosialismista ja joutui pakenemaan Venäjältä tuettuaan vallankumouksellista toimintaa vuoden 1905 vallankumouksen aikana. Vuonna 1904 hän meni Saksaan terveyttään hoitamaan ja pysyi muodollisesti Venäjän keisarikunnan ulkoministeriön palveluksessa. Tšitšerin oleskeli ulkomailla 13 vuotta ja liittyi tuona aikana Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen menševikkisiipeen.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Tšitšerin vastusti sotaa, mikä lähensi häntä Leninin bolševikkeihin. Tšitšerin vietti muutamia kuukausia vankilassa Isossa-Britanniassa vuonna 1917 sodanvastaisten kirjoituksiensa vuoksi. Hän palasi Venäjälle vuonna 1918 ja liittyi virallisesti bolševikkeihin. Tšitšerin toimi Lev Trotskin avustajana Brest-Litovskin rauhaan vuonna 1918 johtaneissa neuvotteluissa. Pian neuvotteluiden jälkeen Tšitšerin nimitettiin ulkoasiain kansankomissaariksi, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1930 saakka. Hän vaikutti merkittävästi Neuvosto-Venäjän avautumiseen kansainvälisestä eristäytymisestä.
Tšitšerinin tiedetään toimittaneen Saksan Venäjän-suurlähettiläälle nootin Suomen sisällissodan aikaisten Viipurin tapahtumien takia.[6]
Vuonna 1920 Tšitšerin teki rauhansopimuksen Viron kanssa ja vuonna 1921 hän teki sopimuksia Turkin, Iranin ja Afganistanin kanssa niiden alueille jääneestä venäläisestä omaisuudesta. Huhtikuussa 1922 hän johti Neuvosto-Venäjän valtuuskuntaa Geneven konferenssissa, ja hän allekirjoitti Rapallon sopimuksen Saksan ulkoministerin Walther Rathenaun kanssa. Vuonna 1923 hän johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Lausannen konferenssissa, jossa määritettiin Turkin salmien ensimmäisen maailmansodan jälkeinen asema. Tšitšerin allekirjoitti Neuvostoliiton sopimukset Turkin (1925) ja Iranin (1927) kanssa.
Vuodesta 1928 lähtien Tšitšerin sairasteli paljon tai hänen homoseksuaalisuuttaan yritettiin ”hoitaa”, eikä seitsemän kuukauden mittainen hoitokaan ulkomailla tuottanut tuloksia. Hän pyysi polibyroolta eroa terveydellisistä tai muista syistä, johon ei kuitenkaan suostuttu. Hänet lähetettiin hoitoon Berliinin, ja virkaatekeväksi kansankomissaariksi nimitettiin Maksim Litvinov, jonka kanssa hänellä oli aina kireät välit. Puolueen painostuksesta Tšitšerin joutui tunnustamaan homoseksuaalisuutensa ”poikkeamaksi” ja käymään lääkärinhoidossa tullakseen ”normaaliksi” yhteiskunnan jäseneksi. Hänen serkkunsa paroni Alexander Meyendorffin muistelmissa kerrotaan, että hän oli säännöllisesti hoidossa psykiatrisissa sairaaloissa Saksassa vuosina 1925–1930.[7] Hän palasi Moskovaan tammikuussa 1930. Hän jäi virallisesti eläkkeelle heinäkuussa 1930 ja sai vähän ennen eroaan valmiiksi kirjan Mozartista.[8]
Georgi Tšitšerin kuoli 7. heinäkuuta 1936. Hänet on haudattu Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Kysy mitä vain" ([vanhentunut linkki]) Helsingin kaupungin kirjasto. Arkistoitu
- Westerlund, Lars (toim.): Venäläissurmat Suomessa 1914–22: Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22. (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004) Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-5354-45-8 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Деятели СССР и революционного движения России. Энциклопедический словарь Гранат. Изд. Советская энциклопедия / Neuvostoliiton ja Venäjän vallankumouksellisen liikkeen hahmot. Ensyklopedinen sanakirja. Granat. Ed. Neuvostoliiton tietosanakirja, 1989. s. 752.
- ↑ Богомолов, Н. А. & Малмстад, Д. Э. / Bogomolov, N. A. & Malmstad, D. E.: Михаил Кузмин / Mihail Kuzmin. М.: Молодая гвардия, (Жизнь замечательных людей) / Moskova: Molodaja gvardija, (Huomattavien ihmisten elämä), 2013. ISBN 978-5-235-03634-5.
- ↑ Богомолов, Н. А. & Малмстад, Д. Э.: Михаил Кузмин. М.: Молодая гвардия, 2013. (Жизнь замечательных людей). / Bogomolov, N. A. & Malmstad, D. E.: Mihail Kuzmin. Moskova: Molodaja gvardija, 2013. (Huomattavien ihmisten elämä). ISBN 978-5-235-03634-5
Клеш, А.: Русский гомосексуал (1905-1938 гг.): парадоксы восприятия. Новое литературное обозрение, 2012, № 117 / Kles, A. Venäläinen homoseksuaali (1905-1938): havaintoparadokseja. Novoje literaturnoje obozrenije, 2012, nro 117. ISSN 0869-6365
Бурлешин, А. В.. Вскрытая повседневность. Новое литературное обозрение, 2010, № 102. / Burlesin, A. V.: Avoin arki., 2010, nro 102. ISSN 0869-6365. Novoje literaturnoje obozrenije Arkistoitu alkuperäisestä 30. toukokuuta 2017. - ↑ My Cousin, Foreign Commissar Chicherin. Baron Alexander Meyendorff // The Russian Review, Vol. 30, No. 2 (Apr., 1971), pp. 173—178
- ↑ Борис Бажанов. Воспоминания бывшего секретаря Сталина. / Boris Bazanov. Stalinin entisen sihteerin muistelmat.
- ↑ Westerlund, Lars s. 142 Tšitšerin toimitti nootin Saksan Venäjänlähettiläälle kreivi Wilhelm von Mirbach-Harffille.
- ↑ Andrijanov, Nikita: Celebrating the gay Russian celebrities history books tried to erase. Georgy Chicherin New East Digital Archive. 12.6.2020.
- ↑ Жирнов, Е.:«Здесь лежит Чичерин, жертва сокращений и чисток». Журнал «Коммерсантъ-Власть», 2010, Выпуск № 4 (от 01 февраля) / Zirnov, E.: "Tässä makaa Tsitserin, karkotusten ja puhdistusten uhri". Kommersant-Vlast-lehti, 2010, Nro 4 (1. helmikuuta). s. 56 Arkistokopio tallennettu 6. lokakuuta 2018 https://web.archive.org/web/20181006000216/https://www.kommersant.ru/doc/1308070
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georgi Tšitšerin Wikimedia Commonsissa
.svg)
Lev Trotski 1918 | Georgi Tšitšerin 1918–1930 | Maksim Litvinov 1930–1939 | Vjatšeslav Molotov 1939–1949 | Andrei Vyšinski 1949–1953 | Vjatšeslav Molotov 1953–1956 | Dmitri Šepilov 1956–1957 | Andrei Gromyko 1957–1985 | Eduard Ševardnadze 1985–1991 | Aleksandr Bessmertnyh 1991 | Boris Pankin 1991
