George H. Steuart
George Hume Steuart (24. elokuuta 1828 – 22. marraskuuta 1903) oli etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hän palveli lähinnä Pohjois-Virginian armeijassa. Hänen lempinimensä oli "Marylandin Steuart", lähinnä siksi ettei häntä sekoitettaisi Jeb Stuartiin ja koska hän kannatti Marylandin eroamista Unionista.
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Steuart syntyi Baltimoressa. Hän meni West Pointiin ja valmistui 37. luokaltaan 1848, mistä tuli lukuisia tulevia sisällissodan upseereja. Steuart komennettiin 2. rakuunoihin, rykmenttiin joka palveli rajaseudulla ja taisteli intiaaneja vastaan. Hän otti aktiivisesti osaa Utahin sotaan 1857–1858.
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Maryland ei eronnut unionista, Steuart oli lojaali etelälle. Hän erosi kapteenin virastaan alkuvuonna 1861 ja meni etelävaltioiden armeijaan ratsuväenkapteeniksi. Hänestä tuli pian everstiluutnantti 1. Marylandin jalkaväkeen. Hän osallistui ensimmäiseen Bull Runin taisteluun, jossa saavutti miestensä ihailun. Pian sen jälkeen hänet ylennettiin everstiksi ja hän sai rykmentin komennon. Hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi maaliskuussa 1862, ja hän komensi prikaatia Richard S. Ewellin divisioonassa Stonewall Jacksonin Shenandoahin laakson sotaretkellä. Hän haavoittui pahasti olkapäähän Cross Keysin taistelussa, minkä vuoksi hän oli toimintakyvytön toukokuuhun 1863.
Kun Steuart palasi armeijaan Robert E. Lee antoi hänelle komennettavaksi prikaatin Edward Johnsonin divisioonasta. Gettysburgin sotaretkellä kesäkuussa 1863, kun hänen prikaatinsa meni Marylandiin, hänen sanottiin hypänneen hevosensa selästä, seisseen päällään ja suudelleen kotiosavaltionsa maaperää. Gettysburgin taistelussa Steuartin miehet yrittivät epäonnistuen useita kertoja saada haltuunsa Culpin kukkulan pohjoisvaltioiden joukoilta. Seuraavana vuonna hän osallistui Wildernessin taisteluun. Sitten hän joutui miltei koko prikaatinsa kanssa sotavangeiksi "muulinkenkä"-ulkonemassa Spotsylvanian taistelussa. Riidanhaluinen Steuart kieltäytyi puristamasta kättä sotaa edeltävän ystävänsä Winfield Scott Hancockin kanssa. Hänet lähetettiin sotavankina Charlestoniin Etelä-Carolinaan ja vangittiin myöhemmin Hilton Headiin. Steuart vapautui vankienvaihdossa myöhemmin kesällä 1864, ja hän palasi Pohjois-Virginian armeijaan. Hän komensi George Pickettin divisioonan prikaatia Petersburgin piirityksen aikana ja osallistui Five Forksin ja Sayler's Creekin taisteluihin ennen kuin antautui Appomattoxin käräjätalolla muun Pohjois-Virginian armeijan kanssa.
Viimeiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Steuart palasi Marylandiin, missä hän viljeli maata ja komensi Marylandin-divisioonaa Yhdistyneissä konfederaation veteraaneissa. Hän kuoli 75-vuotiaana South Riverissä Marylandissa. Hänet on haudattu Green Mountin hautausmaahan Baltimoreen.
