Georg Wilhelm Victor Tihleman

Georg Wilhelm Victor Tihleman (27. huhtikuuta 1836 Turku – 28. helmikuuta 1904 Turku) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.

Tihlemanin vanhemmat olivat Georg Adolph Tihleman ja Margareta Elisabeth Maexmontan. Hän tuli vuonna 1853 sotapalvelukseen nuorempana upseerina Suomen tarkk’ampujapataljoonan 4. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin porte-épée-vänrikkinä 1. komppaniaan. Krimin sodan alussa syyskuussa 1854 Tihleman ylennettiin vänrikiksi ja siirrettiin venäläiseen reservitarkk’ampujapataljoonaan. Sieltä hänet siirrettiin helmikuussa 1855 2. reservin tarkk’ampujapataljoonaan. Sodan lopulla heinäkuussa 1856 Tihleman ylennettiin aliluutnantiksi, toukokuussa 1858 hän yleni luutnantiksi. Vuoden 1858 lopulla Tihleman siirrettiin kouluttajaksi 2. krenatööritarkk’ampujapataljoonaan. Hänet ylennettiin alikapteeniksi 1861 ja kapteeniksi 1863. Tihleman osallistui pataljoonan mukana tammikuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1863–1864.

Vuonna 1868 Tihleman ylennettiin majuriksi ja siirrettiin palvelukseen 2. tarkk’ampujapataljoonaan, vuonna 1872 hän sai siirron 94. Jenisein jalkaväkirykmenttiin ja vuonna 1873 edelleen 96. Omskin jalkaväkirykmenttiin. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1874 ja määrättiin 1877 96. Omskin jalkaväkirykmentin reservipataljoonan komentajaksi. Pataljoonan lakkauttamisen jälkeen Tihleman siirrettiin vuonna 1879 pataljoonankomentajaksi 96. Omskin jalkaväkirykmenttiin ja sieltä 1881 148. Kaspian jalkaväkirykmenttiin. Hän sai ylennyksen everstiksi ja eron sotapalveluksesta syyskuussa 1883. Reservissä hänet asetettiin kuitenkin Suomen armeijan vakinaiseen kaaderiin ja määrättiin marraskuussa 1883 20. reservikomppanian päälliköksi, mihin tehtävään hänet vakinaistettiin joulukuussa 1886. Huhtikuussa 1890 hän sai lopullisen eron sotapalveluksesta kenraalimajurina.