Gene Vincent
| Gene Vincent | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. helmikuuta 1935 Norfolk, Virginia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1971 (36 vuotta) |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Gene Vincent |
| Tyylilajit |
rockmusiikki rockabilly |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt |
Capitol Records Columbia Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.rockabillyhall.com/LatestNewsGV.html | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Gene Vincent (oik. Eugene Vincent Craddock, 11. helmikuuta 1935 Norfolk, Virginia, Yhdysvallat – 12. lokakuuta 1971) oli yhdysvaltalainen rock and roll -laulaja, jonka suurin hitti oli ”Be-Bop-A-Lula”.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gene Vincentin musiikkiura alkoi kantriyhtyeissä. Keväällä 1956 hän kirjoitti suurimman hittinsä ”Be-Bop-A-Lula” ja teki julkaisusopimuksen Bill Loweryn The Lowery Group -yhtiön kanssa. Lowery äänitti Vincentin laulaman ”Be-Bop-A-Lulan”, ja Loweryn avulla Vincent sai levytyssopimuksen Capitol Records -yhtiön kanssa. Vincentin taustayhtyeenä oli tuolloin The Blue Caps. ”Be-Bop-A-Lulasta” tuli suuri hitti, ja se oli 20 viikkoa Billboard Pop -listalla, parhaimmillaan seitsemäntenä. Yhtä suurta hittiä Vincent ei enää tehnyt, mutta muita tunnettuja kappaleita ovat ”Bluejean Bop”, ”Lotta Lovin”, ”Dance To The Bop” ja ”Say Mama”.
Vincent kävi kiertueella Australiassa Little Richardin ja Eddie Cochranin kanssa 1957. Lisäksi hän oli ensimmäisiä elokuvassa esiintyneitä rock-tähtiä esiintyessään elokuvassa The Girl Can't Help It yhdessä Jayne Mansfieldin kanssa. 1950-luvun lopulla Vincentin ura Yhdysvalloissa oli pahoissa vaikeuksissa, mutta Euroopassa menestys vielä jatkui. Hän oli suosittu live-esiintyjä varsinkin 1960-luvun alkuvuosina Ranskassa ja Britanniassa, jossa asuikin useita vuosia.[2] Vincent vieraili myös Suomessa lokakuussa 1964 ja esiintyi Helsingin työväentalolla sekä Lahden Kansantalolla taustallaan The Esquires.[3][4]
Vincentin vuonna 1955 ajaman moottoripyöräkolarin seurauksena hänen vasen jalkansa oli vioittunut lähes amputointikuntoon, ja hänen tavaramerkikseen muodostuikin 1960-luvulla mustan, nahkaisen esiintymisasun ohella voimakas ontuminen, joka on havaittavissa kaikilla aikakauden kuvatallenteilla. Hän käytti ainakin vuoden -64 Helsingin konsertissaan toisessa jalassaan kengän alle ulottuvaa metallitukea, joka yhdessä nahkaisen asun kanssa lisäsi Vincentin karskiin olemukseen tietynlaista traagisuutta.
Krooniset kivut pahenivat vuonna 1960 sattuneen toisen pahan kolarin jälkeen, jossa kuoli muusikko-ystävä Eddie Cochran.[2] Levytyssopimus Capitol-yhtiön kanssa päättyi vuonna 1962, eikä Columbia Recordsilla jatkunut ura enää tuottanut listamenestyksiä. Vammautuneen jalan hoidon toistuva laiminlyönti ja runsas alkoholin käyttö tekivät tehtävänsä, ja Vincent oli 1960-luvun puoliväliin tultaessa vain kolmekymppisenä jo parhaat päivänsä nähnyt.
Levytykset 1965–1971 eivät menestyneet kaupallisesti, ja levy-yhtiö vaihtui usein. Vincent esiintyi kuitenkin loppuun saakka, kunnes kuoli mahahaavaan vuonna 1971 Los Angelesissa.[1]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1956 Bluejean Bop! Hallmark Recordin…
- 1957 Gene Vincent & the Blue Caps Norton
- 1958 Gene Vincent Rocks! And the Blue Caps Ro… Norton
- 1958 A Gene Vincent Record Date Norton
- 1958 Hot Rod Gang [Original Soundtrack] Capitol
- 1959 Sounds Like Gene Vincent Norton
- 1960 Crazy Times Norton
- 1963 Crazy Beat
- 1964 Shakin' Up a Storm EMI Music Distrib…
- 1967 Gene Vincent Rock & Roll Heroe…
- 1969 I'm Back and I'm Proud See For Miles Rec…
- 1970 Gene Vincent (If You Could Only See Me T… Kama Sutra
- 1971 If Only You Could See Me Today
- 1971 The Day the World Turned Blue Kama Sutra
- 2008 A Million Shades of Blue Rev-Ola Records
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gene Vincent LP Greatest (Capitol Records)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Gene Vincent all music guide. Viitattu 3.5.2013.
- ↑ a b Gene Vincent Biography rock and Roll Hall of Fame. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 3.5.2013.
- ↑ MICK FARREN - Gene Vincent - Race With the Devil (kirja-arvio) Savon Sanomat. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 3.5.2013.
- ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
