Gelendžik
| Gelendžik (Геленджи́к) |
|
|---|---|
 Rantamaisemaa Gelendžikistä |
|
.png) lippu |
 vaakuna |
 Krasnodarin aluepiiri Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä |
|
  Gelendžik |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjän federaatio |
| Federaatiosubjekti | Krasnodarin aluepiiri |
| Väkiluku (2010) | 54 980 [1] |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Gelendžik (ven. Геленджи́к) on noin 76 830 asukkaan (2018) kaupunki Venäjällä Mustanmeren koillisrannalla Novorossijskin ja Tuapsen välissä Krasnodarin aluepiirissä.[1] Kahden niemen suojaama Gelendžikin poukama on yksi harvoista luonnonsatamista Mustanmeren koillisrannikolla. Kaupunki suosittu kotimaanlomailun kohde.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueella on ollut asutusta pitkään. Nuoremmalta kivikaudelta on muistomerkkinä dolmeneja, eli megaliittikulttuurin hautamuistomerkkejä ja niiden raunioita. Kantaväestöä olivat kaukasialaiskansoihin kuuluvat adygit. Kaupungin nimi juontuu adyginkielisestä sanasta хъулъыжъый, joka tarkoittaa 'pientä laidunta' tai 'pientä ketoa'.
Gelendžikin poukamassa oli jo 300-luvulla eaa. Torikos-niminen kreikkalainen siirtokunta. Roomalaiset tunsivat paikan nimellä Pagrae, Bysantin aikana kaupunki tunnettiin nimillä Pagra ja Jeptala. Kansainvaellusajalla hunnit ja skyytit hävittivät kaupungin. Keskiajalla Genova piti paikalla Maurolaca-nimistä kauppasatamaa.
Osmanien vallan aikana seudulla käytiin kulta- sekä orjakauppaa. Tšerkessinaiset olivat ilmeisen haluttua kauppatavaraa seraljeihin. Adrianopolin sopimus vuonna 1829 antoi alueen Venäjälle, joka perusti paikalle Gelendžikin linnoituksen. Näihin aikoihin paikassa vaikutti muun muassa kuuluisa venäläinen kirjailija Mihail Lermontov. Krimin sota johti linnoituksen hävitykseen, mutta kasakat saivat kylän uudelleen haltuunsa.
Elinkeinoelämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gelendžikin pääelinkeinoksi ovat nousseet matkailu ja kylpylät, joista ensimmäinen on perustettu jo 1901. Gelendžikissä on myös merkittävä merentutkimuksen keskittymä. Neuvostovallan aikana kylpylöitä rakennettiin lisää, ja kaupunkia käytettiin muun muassa kesäiseen virkistystoimintaan. Kaupunkiin on rakennettu myös köysiratoja suurien korkeuserojen vuoksi. Keskellä viininviljelyaluetta sijaitsevat Gelendžikin viinitarhat ovat kuuluisia laadukkaista viineistään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 5.7.2013. (venäjäksi)