Gaugamelan taistelu

Gaugamelan taistelu
Osa Aleksanteri Suuren sotaretkiä
J. Brueghelin maalaus Gaugamelan taistelusta.
Päivämäärä: lokakuu 331 eaa. Paikka: Gaugamela, Arbelan lähellä (nykyään Arbil, Irak). Lopputulos: Kreikan voitto
Osapuolet
Korintin liitto	Persia
Komentajat
Aleksanteri Suuri	Dareios III
Vahvuudet
7 000 ratsumiestä ja 40 000 sotilasta.	6 000 kreikkalaista palkkasoturia, 200 000 persialaista sotilasta, 40 000 persialaista ratsumiestä ja 15 sotanorsua.
Tappiot
500	40 000
Aleksanteri Suuren taistelut Khaironeia – Pelion – Theba – Granikos – Halikarnassos – Issos – Tyros – Gaza – Gaugamela – Persian portit – Kyropolis – Iaksartes – Aornos – Hydaspes – Sangala – Mallos – Harmatelia

Gaugamelan taistelu käytiin vuonna 331 eaa. Taistelussa Aleksanteri Suuren johtama armeija kukisti Persian kuninkaan Dareios III:n armeijan. Taistelu tunnetaan joskus virheellisesti nimellä Arbelan taistelu.

Lyötyään Dareioksen Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Aleksanteri Suuri valtasi Foinikian ja Egyptin. Vuoden 331 syksyllä hän ylitti Eufratin ja hyökkäsi Persian valtakunnan sydämeen. Dareios oli tällä välin koonnut uuden armeijan, jonka kanssa hän odotti Aleksanteria Eufratin toisella puolella. Dareios valitsi taistelukentäksi Gaugamelan kylän lähistöllä olleen kentän, jossa hänen ratsuväkensä pystyisi helpommin käyttämään hyväkseen suurta lukumääräänsä. Dareioksen armeijaan kuului myös sotanorsuja, jotka olivat täysin uusi kokemus makedonialaisille.

Taistelun jälkeen Dareios pakeni aluksi Ekbatanaan, samalla kun Aleksanteri valtasi Babylonin, Susan ja Persepoliin. Vuoden 330 eaa. heinäkuussa Baktrian satraappi Bessos murhasi Dareioksen ja julistautui Persian kuninkaaksi. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri julistautui Persian kuninkaaksi, vaikka häneltä kului vielä monta vuotta saada Persian valtakunnan itäisimmät osat valtansa alle.

Tausta

Aleksanterin armeijan liikkeet Issoksen taistelun jälkeen.

Aleksanteri Suuri oli hyökännyt Persian mahtavaa valtakuntaa vastaan vuonna 334 eaa. Lyötyään persialaisten maakuntien satraapit Granikosjoen taistelussa hän sai valloitettua koko Vähän-Aasian. Persian suurkuningas Dareios III kokosi tällä välin armeijan, jolla hän aikoi kukistaa hyökkääjät. Aleksanteri kukisti kuitenkin Darioksen joukot Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Taistelu käytiin alueella, jonka toisella sivustalla oli meri ja toisella vuoristo. Persialaisten oli tällaisessa maastossa vaikea saada mitään etua ratsuväestään. Tämän jälkeen Dareios oli paennut Mesopotamiaan ja Aleksanteri oli saanut rauhassa vallata Foinikian ja Egyptin. Dareios oli tarjonnut Aleksanterille valtavaa rahalahjaa ja yrittänyt epätoivoisesti varmistaa rauhan. Parmenion, yksi Aleksanterin sotapäälliköistä, oli todennut: "Jos olisin Aleksanteri, ottaisin sen vastaan". Aleksanteri oli vastannut: "Niin tekisin minäkin, jos olisin Parmenion".^lähde?

Vuoden 331 eaa. heinäkuussa Aleksanteri lähti Syyriasta noin 40 000 sotilaan voimin Eufratia kohti. Aleksanterin tarkoitus oli varmastikin seurata Eufratia Babyloniin asti ja jäljitellä Ksenofonin kuvausta Kyyros nuoremman sotaretkestä vuonna 401 eaa. Kuultuaan, että Dareios oli Tigriksen toisella puolella valtavan armeijan kanssa, hän päätti kuitenkin ylittää joen. Aleksanteri toimi juuri niin kuin Dareios oli suunnitellut ja oli lankeamassa ansaan. Dareios oli nimittäin koonnut suuren armeijan ja valinnut itselleen suotuisan taistelupaikan.

Ennen taistelua

Persialainen ja makedonialainen sotilas taistelussa. Väritetty versio Aleksanteri-sarkofagin kuvasta.

Aleksanteri saapui Thapsakokseen, Eufrat-joen varrelle, syyskuussa vuonna 331 eaa. Makedonialaiset olivat alkaneet rakentaa veneistä siltaa noin 750 metriä leveän joen yli, mutta he olivat jättäneet sen kesken, kun persialaisen Mazaioksen johtama armeija oli saapunut paikalle. Dareios oli määrännyt Mazaioksen puolustamaan jokea ja antanut tälle 3 000 ratsumiestä, 2 000 kreikkalaista palkkasotilasta ja 1 000 muuta jalkaväen sotilasta. Mazaios kuitenkin pakeni joukkoineen, kun hän näki Aleksanterin saapuvan. Silta rakennettiin pian valmiiksi, ja Aleksanteri ylitti Eufratin ilman vastarintaa. Tämän jälkeen Aleksanteri jatkoi matkaa itään, missä oli helpompi saada ruokaa hevosille. Aleksanteri sai myös kuulla vangiksi otetuilta persialaisilta, että Dareios oli koonnut armeijansa Tigris-joelle. Dareioksen aikomus oli estää Aleksanteria ylittämästä jokea. Aleksanteri sai myös tietää, että Dareioksen armeija oli nyt suurempi kuin Issoksessa. Aleksanterin armeija saapui Tigris-joelle, mutta Dareioksen armeijasta ei näkynyt jälkeäkään. Aleksanteri määräsi armeijan ylittämään joen ja antoi joukkojen levätä sen jälkeen.

Diodoros Sisilialainen kertoo, että Dareios kokosi armeijansa Babylonissa, josta se marssi aluksi pohjoiseen Eufratin ja Tigriksen välisellä alueella. Aluksi Dareios aikoi taistella Niniven lähettyvillä, mutta lopulta hän valitsi taistelukentäksi Arbelan lähellä olevan tasangon. Arrianoksen mukaan Dareios kuitenkin keskitti armeijansa jo aluksi Tigriksen itäpuolelle.

Samaan aikaan sattui myös kuunpimennys, joka on ajoitettu 20.-21. syyskuuta väliselle yölle. Aleksanterin suosikkiennustaja Aristandros piti pimennystä hyvänä enteenä. Aleksanteri uhrasi tämän jälkeen kuulle, auringolle ja maalle. Sitten armeija kulki Tigriksen itärantaa pitkin etelää kohti. Pian saatiin kosketus Dareioksen tiedustelijoihin. Aleksanteri hyökkäsi toveriratsuväen ja paionialaisen ratsuväen kanssa noin 1 000 ratsumiestä käsittänyttä joukkoa vastaan. Suurin osa persialaisista pääsi pakoon, mutta osa kaatui tai jäi vangiksi. Vangeilta saatiin tietää, että Dareioksen pääjoukko ei ollut kaukana. Aleksanteri antoi armeijansa levätä neljän päivän ajan ja käski linnoittaa leirin. Sitten hän lähti yöllä marssimaan vihollista kohti ja aikoi hyökätä heti auringon noustessa. Myös Dareios antoi armeijansa marssia ulos leiristä, kun hän sai tietää Aleksanterin lähteneen liikkeelle. Kun armeijat pääsivät näköetäisyydelle, Aleksanteri antoi käskyn pysähtyä ja kutsui korkeimmat upseerinsa neuvonpitoon. Useimmat halusivat, että hyökättäisiin heti, mutta Parmenion pyysi kuningasta odottamaan, jotta taistelukenttä saataisiin tiedusteltua tarkemmin ja vihollisen ryhmitys saataisiin selville. Aleksanteri päätti seurata Parmenionin neuvoa. Yhdessä ratsuväen kanssa Aleksanteri ratsasti ympäri aluetta tiedustelemassa. Aleksanteri antoi tämän jälkeen armeijan levätä ja käski heidän syödä päivällistä. Arrianos kertoo, että Parmenion neuvoi Aleksanteria tekemään yllätyshyökkäyksen yöllä, jolloin vihollinen joutuisi sekaannukseen. Aleksanteri totesi, ettei halunnut varastaa voittoa, vaan taistelisi päivänvalossa ilman minkäänlaista huijausta.

»Kun Aleksanteri vanhimmat ystävät, varsinkin Parmenion, näkivät koko Nifateen ja Gordyaian vuorten välillä sijaitsevan kentän olevan täynnä persialaisten roihuavia soihtuja ja kuulivat sieltä epäselviä ääntä ja kumeaa melua, joka oli kuin aavan meren pauhu, he hämmästyivät vihollisen paljoutta ja sanoivat toisilleen, kuinka vaikeaa ja vaarallista olikaan heittäytyä niitä vastaan avonaiseen taisteluun. Sen tähden he menivät juuri uhraamasta palaavan Aleksanteri luokse ja kehottivat häntä käymään vihollisen kimppuun yön aikana, jotta yön pimeydellä voitaisiin salata näiden suuri lukumäärä, joka oli omiaan herättämään makedonialaisissa mitä suurinta pelkoa. Kuningas torjui kuitenkin tämän ehdotuksen noilla kuuluisilla sanoillaan: "Minä en varasta voittoa."»
(Plutarhos, Aleksanteri Suuri, Kuuluisien miesten elämäkertoja. Kääntänyt Kalle Suuronen)

Taistelukenttä

Dareios oli valinnut taistelupaikan tarkkaan, sillä hän muisti Issoksen tappion. Gaugamelan kylän lähettyvillä oleva kenttä oli raivattu, jotta Dareioksen ratsuväki saisi enemmän tilaa liikkua. Gaugamela sijaitsi noin 30 km koilliseen Mosulista ja 55 km länteen Arbelasta. Plutarkhoksen mukaan nimi Gaugamela tarkoittaa "kamelin taloa". Hän kertoo, että nimen taustalla oli eräs muinainen kuningas, joka oli paennut vihollisiaan kamelin selässä ja lahjoittanut henkensä pelastaneelle eläimelle talon.

Joukot

Dareioksen armeija

Persialaisten viikatevaunujen rynnäkkö. Andre Castaignen piirros.

Kun Aleksanteri Suuri lähti armeijoineen Foinikiasta Persian valtakunnan ydinalueelle, Dareios oli koonnut itselleen valtavan armeijan häntä vastaan. Arviot Dareioksen armeijan koosta vaihtelevat eri lähteissä. Suurimmat luvut antaa Arrianos, jonka mukaan Dareioksen jalkaväkeen kuului miljoona sotilasta. Ratsuväkeäkin oli 40 000. Pienimmän arvion antaa Curtius, jonka mukaan armeijaan kuului 45 000 ratsuväkeä ja 200 000 jalkaväkeä. Muiden antiikin historioitsijoiden arviot Dareioksen armeijan koosta jäävät näiden kahden väliin. Persialaisia oli joka tapauksessa todennäköisesti huomattavasti enemmän kuin Aleksanteri Suuren joukkoja.

Arrianos kertoo Dareioksen armeijaan kuuluneen joukko-osastoja monista eri kansoista. Skyyttiläinen Saka-heimo, joka oli liitossa Dareioksen kanssa, lähetti ratsuväkeä taisteluun. Skyytit taistelivat jousin varustettuna kevyenä ratsuväkenä, ja heidän johtajansa oli Mauakes. Baktrialaisia ja sogdianalaisia joukkoja johti Baktrian satraappi Bessos. Arakhosialaisia ja intialaisia johti Arakhosian satraappi Barsaentes. Areian satraappi Satibarzanes johti oman maakuntansa joukkoja. Fratafernes johti parthialaisia ja hyrkanialaisia, jotka kaikki taistelivat ratsuväessä. Meedialaisia johti Atropates. Punaisen meren (eli Persianlahden) lähellä asuneita komensivat Orontobates, Ariobarzanes ja Orksines. Susianalaisia johti Oksathres ja babylonialaisia Bupares. Omasta maastaan Aasiaan karkotetut kaarialaiset taistelivat babylonialaisten rinnalla. Armenialaisia johtivat Orontes ja Mithraustes. Kappadokialaisten komentaja oli Ariakes, ja syyrialaisia johti Mazaios.

Persialaisen tavan mukaan Dareios johti taistelua sotavaunusta omien joukkojensa keskellä. Keskellä olivat myös jäljellä olevat kreikkalaiset palkkasotilaat, joita oli luultavasti noin 6000. Dareioksen ympärillä taisteli kuninkaan sukulaisista koostuva ratsuväki. Heti Dareioksen takana seisoi kuninkaan kaarti, joita kutsuttiin "omenan kantajiksi", koska heidän keihäissään oli kultainen omena tavanomaisen piikin asemesta.

Dareios oli varustanut armeijansa 200 viikatevaunulla. Armeijaan kuului myös intialaisten mukanaan tuomia sotanorsuja, jotka olivat makedonialaisille ja kreikkalaisille täysin tuntemattomia. Norsut ja viikatevaunut oli järjestetty muiden joukkojen eteen.^lähde?

Aleksanteri Suuren armeija

Nykyaikainen rekonstruktio Aleksanterin aikaisen hypaspistin varusteista.

Pääartikkeli: Aleksanteri Suuren armeija

Arrianoksen mukaan taisteluun osallistui Aleksanteri Suuren armeijassa makedonialaisia ja kreikkalaisia noin 7 250 ratsumiestä ja 40 000 jalkamiestä. Aleksanteri jakoi joukkonsa kahteen osaan. Hän johti itse oikeaa siipeä ja taisteli makedonialaisen toveriratsuväen kanssa. Hänen mukanaan seurasivat myös paionialaiset ja makedonialainen kevyt ratsuväki. Parmenion johti vasenta siipeä, ja hänelle jätettiin thessalialainen ratsuväki, kreikkalaiset palkkasotilaat ja traakialainen ratsuväki.^lähde?

Aleksanteri järjesti joukkonsa ennen taistelua seuraavasti: Toveriratsuväki taisteli armeijan oikealla siivellä, ja sitä johti Filotas Parmenionin poika. Kuninkaallista osastoa oli heti kärjessä, ja heitä johti Kleitos Drepideksen poika. Heti ratsuväen vieressä taistelivat kilvenkantajat eli hypaspistit. Heitä johti Nikanor Parmenionin poika. Hypaspistien vierellä taistelivat jalkaväen muut osastot, joita johtivat Koinos Polemokrateen poika, Perdikkas Orontoksen poika, Meleagros Neoptolemoksen poika, Polyperkhon Simmiaan poika, Simmias Andromeneen poika ja Krateros Aleksandroksen poika. Krateros johti myös vasemman siiven jalkaväkeä. Koko vasenta siipeä johti Parmenion, joka itse taisteli thessalialaisen Farsaloksen ratsuväkiosaston kanssa.

Koska taistelu käytiin avoimella kentällä, oli olemassa suuri vaara, että suurempi persialainen armeija pääsisi kiertämään makedonialaisten sivuille. Tämän takia Aleksanteri sijoitti osan joukoistaan toiseen rivistöön, joka saattoi kääntyä selustaan etenevää vihollista päin. Heti ratsuväen viereen oikealla siivelle Aleksanteri ryhmitti puolet Attaloksen komennossa olevista agrianeista ja Brison johtamat jousimiehet. Agrianit ja jousimiehet sijoitettiin vinottain rintamaan nähden siltä varalta, että vihollinen hyökkäisi armeijan sivustaan. Heidän vierellään taistelivat myös Kleandroksen johtamat veteraanipalkkasoturit. Agrianien eteen ryhmittyi kevyt ratsuväki. Heti toveriratsuväen eteen Aleksanteri ryhmitti puolet agrianeista ja Balakroksen johtamat keihäänheittäjät, joiden tehtävä oli tuhota persialaisten viikatevaunut.

Vasemman siiven jalkaväen vierellä taisteli thessalialainen ratsuväki, jota johti Filippos Menelaoksen poika. Heidän vierellään taistelivat kreikkalaisten liittolaisten ratsuväki, joka oli Fthiotiin, Maliin, Lokriin ja Fokiin maakunnista, ja traakialainen ratsuväki. Traakialaiset ja kreikkalaiset olivat ryhmittyneet vinottain rintamaan nähden. Traakialainen jalkaväki oli jätetty puolustamaan leiriä.

Taistelu

Persialaisten aloite

Gaugamelan taistelun ensimmäinen vaihe. Persialaiset yrittivät käyttää hyväkseen ylivoimaansa saartamalla makedonialaiset kummallakin sivustalla.

Aleksanterin suunnitelma oli, että hänen johtamansa oikea siipi liikkuisi taistelun alkaessa oikealle ja vetäisi samalla mukanaan persialaisen vasemman siiven ratsuväen. Makedonialainen kumppaniratsuväki iskisi tämän jälkeen persialaisten rintamaan syntyneeseen aukkoon. Vasemmalla siivellä Parmenionin tehtävä oli pitää asemansa ylivoimaista persialaista ratsuväkeä vastaan.

Dareios näki Aleksanterin joukkojen liikkuvan pois tasaiselta kentältä, jolla hän oli suunnitellut käyttävänsä viikatevaunujaan. Dareioksen skyyttiläiset liittolaiset tekivät hyökkäyksen makedonialaisten oikeaa siipeä vastaan, mutta nämä jatkoivat oikealle suuntautuvaa liikettään. Dareios käski vasemman siipensä etummaisia joukkoja, jotka olivat skyyttilaista ja baktrialaista ratsuväkeä, hyökkäämään makedonialaisten oikean siiven sivustaan ennen kuin nämä pääsisivät pois vaunuille sopivasta maastosta. Nähdessään persialaisten aikeet Aleksanteri määräsi Menidaksen johtaman kreikkalaisen palkkasotilaiden ratsuväen estämään ne. Skyyttejä ja baktrialaisia oli kuitenkin enemmän, ja he löivät kreikkalaiset. Skyytit saatiin lyötyä vasta, kun Aleksanteri lähetti Ariston johdolla paionialaiset ja kreikkalaiset apujoukot avustamaan Menidasta. Taistelussa kaatui paljon kreikkalaisia, mutta lopulta Aleksanterin joukot saivat pidettyä baktrialaiset kurissa.

Samaan aikaan kun oikealla siivellä käytiin ratsuväkikahakka, Dareios käski viikatevaunujensa hyökätä suoraan Aleksanteria kohti. Dareioksen aikomus oli saattaa makedonialaisten rivistöt epäjärjestykseen. Agrianit ja muut oikean siiven edessä taistelleet kevytaseiset joukot saivat tuhottua osan persialaisten vaunuista. Osa niistä pääsi kuitenkin suojajoukkojen ohi päätaistelulinjaan, johon sotilaat avasivat aukkoja. Vaunut ajoivat niiden läpi eivätkä aiheuttaneet suurta vahinkoa. Jotkut viikatevaunut onnistuivat kuitenkin tehtävässään ja aiheuttivat suurta tuhoa makedonialaisten rivistöissä.

Makedonialaisten ratkaiseva hyökkäys

Gaugamelan taistelun ratkaiseva vaihe.

Aleksanteri määräsi Areteksen johtamat paionialaiset hyökkäämään persialaista ratsuväkeä vastaan, joka yritti kiertää makedonialaisten selustaan. Persialaiset lähettivät lisää joukkoja tukemaan tätä saartoliikettä. Arrianoksen mukaan persialaisten rivistöön ilmaantui pian aukko, johon Aleksanteri päätti suunnata ratkaisevan hyökkäyksensä. Aleksanteri määräsi toveriratsuväen ja sen vierellä olleet jalkaväkiosastot hyökkäämään aukkoa kohti. Diodoroksen ja Curtiuksen mukaan Aleksanteri oli nähnyt persialaisten viikatevaunujen ja armeijansa oikeaan sivustaan kohdistuneet hyökkäykset ja päätti itse tehdä suoran hyökkäyksen Dareiosta vastaan.

»Jo kaukaa Aleksanteri oli huomannut syvällä rivien takana olevan henkivartiostonsa ympäröimän kuninkaan. Hän oli suuri ja komea mies, ja hän seisoi korkeilla vaunuilla ympärillään hyvin järjestetty taaja joukko loistavapukuisia ratsumiehiä, jotka olivat valmiita ottamaan vastaan vihollisen.»
(Plutarkhos, Aleksanteri Suuri, Kuuluisien miesten elämäkertoja. Kääntänyt Kalle Suuronen)

Makedonialainen ratsuväki iskeytyi persialaisia vastaan, ja pian myös pitkin sarissa-keihäin varustettu makedonialainen falangi liittyi taisteluun. Nähdessään makedonialaisten hyökkäyksen Dareios joutui kauhun valtaan ja pakeni taistelukentältä. Diodoroksen ja Curtiuksen versioissa makedonialaisten rynnäkkö vei Aleksanterin aivan Dareioksen eteen. Aleksanteri heitti Dareiosta keihäällä, mutta osuikin tämän vaunujen ajajaan. Kauempana seisovat persialaiset luulivat kuninkaan kaatuneen ja alkoivat suurin joukoin paeta taistelukentältä. Pian myös Dareioksen henkivartijat pakenivat, ja lopulta Dareioksen oli myös itse paettava. Sankan pölyn vuoksi makedonialaiset eivät pystyneet seuraamaan Dareiosta.

Makedonialaisten vasen siipi

Heti taistelun alettua Parmenionin johtama vasen siipi joutui vaikeuksiin lukumäärältään ylivoimaisia persialaisia joukkoja vastaan. Persialaisten oikeaa siipeä johti Mazaios, ja hänen johtamansa ratsuväki hyökkäsi voimalla thessalialaisia vastaan. Aluksi Parmenionin johtamat joukot pitivät puolensa, mutta eivät lopulta pystyneet vastustamaan persialaisten ylivoimaa. Osa persialaisesta ratsuväestä pääsi kiertämään Parmenionin siiven selustaan. Parmenion lähetti tässä tilanteessa avunpyynnön Aleksanterille. Diodoroksen mukaan viesti ei ehtinyt perille, koska Aleksanteri oli jo kukistanut vastassaan olevat persialaiset ja oli ajamassa näitä takaa. Thessalialaiset saivat kuitenkin tilanteen hallintaansa ilman Aleksanterin apua ja löivät lopulta vastassaan olleet persialaiset, jotka olivat nähneet kuninkaansa pakenevan taistelukentältä. Plutarkhos ja Curtius kertovat, että Parmenionin viesti saavutti Aleksanterin, mutta tämä ei lähtenyt auttamaan Parmenionia. Arrianos kertoo puolestaan, että Aleksanteri sai Parmenionin viestin ja palasi auttamaan tätä jo lyötyään Dareioksen.

Arrianos kertoo myös, että osa Dareioksen intialaisesta ja persialaisesta ratsuväestä murtautui makedonialaisen falangin läpi. Makedonialaisten rintamaan oli tullut aukko, kun osa falangista oli seurannut Aleksanterin mukana hyökkäyksessä. Simmiaan osasto oli puolestaan jäänyt auttamaan pahoissa vaikeuksissa ollutta vasenta siipeä. Tämän aukon läpi persialaiset hyökkäsivät makedonialaisten leiriä vastaan. Siitä rohkaistuneena makedonialaisten aiemmin vangitsemat persialaiset hyökkäsivät heti vartijoidensa kimppuun ja saivatkin nämä nujerrettua. Makedonialaiset kukistivat kuitenkin rintaman läpi murtautuneet joukot vastahyökkäyksellä.

Tappiot

Persialaisille Gaugamelan taistelu oli murskatappio. Arviot tappioiden suuruudesta vaihtelevat: Arrianoksen mukaan taistelussa persialaisten joukoista kaatui yhteensä 300 000, Diodoroksen mukaan 90 000 ja Curtiuksen mukaan 40 000. Makedonialaisten tappiot olivat pienemmät. Diodoroksen mukaan makedonialaisia kaatui 500 ja haavoittuneiden määrä oli paljon suurempi. Curtiuksen mukaan kaatuneita oli 300 ja Arrianoksen mukaan vain 100.

Taistelussa haavoittuivat makedonialaisista komentajista muun muassa Hefaistion, Perdikkas ja Koinos.

Taistelun jälkeen

Persepoliin raunioita. Kerrotaan, että Aleksanteri määräsi Persepoliin kuninkaallisen palatsin poltettavaksi kostoksi siitä, että persialaiset olivat tuhonneet Ateenan persialaissotien aikana.

Hävittyään taistelun Dareios joutui taas pakenemaan. Gaugamelan jälkeen makedonialaiset valtasivat Arbelan ja pian myös Persian valtakunnan rikkaimman alueen, Babylonian, jonka satraappi Mazaios antautui valloittajille. Babylonialaiset olivat egyptiläisten tapaan vasta äskettäin (336 eaa.) kapinoineet persialaisia vastaan. Aleksanteri määräsi Mazaioksen jatkamaan tehtäviään Babylonian satraappina. Aleksanterin joukot viipyivät Babylonissa viisi viikkoa, minkä jälkeen he valtasivat Susan, joka oli yksi Persian valtakunnan neljästä pääkaupungista, vuoden 331 eaa. joulukuussa. Pian vallattiin myös Persepolis. Samaan aikaan vallattiin myös Persian uskonnollinen pääkaupunki Pasargadai.^lähde?

Makedonialaiset ja kreikkalaiset olivat nyt omasta mielestään kostaneet Persialle Kreikan kaupunkien persialaissotien aikana kärsimät vääryydet, ja heidän sotaonnensa oli ylittänyt kaikkien odotukset. Persepoliissa ollessaan Aleksanteri määräsi kuninkaallisen palatsin poltettavaksi maan tasalle. Arrianoksen mukaan Aleksanteri päätti korkeimpien päällikköjensä kanssa, että palatsi poltettaisiin kostoksi siitä, että persialaiset olivat tuhonneet Ateenan persialaissotien aikana. Kaupungin polttaminen lienee kuitenkin ollut etenkin poliittinen ele, joka symbolisoi akhaimenidien valtakauden päättymistä.

Aleksanteri oli jo aikaisemmin alkanut kutsua itseään Aasian kuninkaaksi, ja hän haaveili ilmeisesti koko Persian valtakunnan kuninkuudesta. Hän oli myös nimittänyt persialaisia satraapeiksi eri maakuntiin, ja oli selvä, että hän aikoi hallita valtaamiaan alueita. Dareioksella oli kuitenkin vielä kannattajansa, ja hänen tiedettiin olevan Ekbatanaassa, Meedian vanhassa pääkaupungissa. Vain muutama Persian vanhan aristokratian jäsen oli valmis asettumaan Aleksanterin puolelle.

Baktrian satraappi Bessos petti kuitenkin Dareioksen ja murhautti hänet. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri oli kiistatta Persian valtakunnan hallitsija.

Lähteet

Antiikin lähteet

• Arrianos (kääntänyt Ingemar Lagerström): Alexander den store. Wahlström & Widstrand, 2003. ISBN 91-46-20290-0
• Arrian, Anabasis - Alexander Sources Arrianoksen Anabasis 3.6–15
• Plutarkhos (suomentanut Kalle Suuronen): Kuuluisien miesten elämäkertoja. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15794-5
• Plutarch, Alexander - Perseus Digital Library Plutarkhoksen Aleksanteri Suuren elämäkerta. 31.1
• Marcus Junianus Justinus, Epitome of the Philippic History of Pompeius Trogus - Corpus Scriptorum Latinorum Junianus Justinuksen epitomi Pompeius Troguksen historiasta. 11.13–15
• Diodorus Siculus, Library Diodoros Sisilialaisen kirjasto 17.53.1–60.1

Nykyajan lähteet

• J.F.C. Fuller: De avgörande slagen 1. (Kääntänyt ruotsiksi Lennart Forsman) Historisk media, 2004. ISBN 91-89442-79-2
• N.G.L. Hammond: Alexander the Great: King, Commander and Statesman. Bristol Classical Press, 1994. ISBN 1-85399-068-X
• Jeremy Black: The Seventy Great Battles of all time. (Kääntänyt suomeksi Jukka Nyman) Thames & Hudson Ltd, London, 2005. ISBN 978-951-1-20693-4
• Jona Lendering: Alexander the Great (9): Assyria and Babylonia Livius. Articles on Ancient History. Arkistoitu 29.9.2008. Viitattu 27.7.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gaugamelan taistelu Wikimedia Commonsissa