Viikatevaunu

Persialaisten viikatevaunujen rynnäkkö Gaugamelan taistelussa, Andre Castaigne.

Viikatevaunu on sotavaunu, jonka akseleihin on kiinnitetty pyörivät, leikkaavat terät. Se keksittiin Persiassa noin 500–400 eaa. Se oli muunnelma tavallisesta sotavaunusta.

Viikatevaunu on yleensä kahden tai neljän hevosen vetämä vaunu. Vaunussa on yhdestä kolmeen matkustajaa. Vaunussa yksi ohjasti ja kaksi muuta toimi taistelijoina. Taistelijoiden aseina oli yleensä heittokeihäitä tai jousipyssyjä, jolloin heidän oli helpompi suojella vaunua matkan päästä. Viikatevaunun käyttö oli yleisimmillään antiikin aikana, jolloin niitä käytettiin murtamaan tiukkoja jalkaväkiryhmittymiä ja ratsuväen rynnäköitä.

Viikatevaunu-sana tulee akselissa olevasta terävästä, 30–60 cm pitkästä vaakasuorasta terästä joka pyörii nopeaa vauhtia leikaten kaiken, mikä sen eteen tuli. Tällainen vaunu oli siis hyödyllinen ainoastaan avoimella maalla, missä se pystyi liikkumaan kunnolla. Muihin tällaisen vaunun huonoihin puoliin kuuluu mm. se, että se toimii vain hyökkäyksessä ja ne on helppo torjua ja piirittää esimerkiksi falangeilla.

Viikatevaunuja toiminnassa voi nähdä elokuvissa Gladiaattori, Aleksanteri ja Ben-Hur.

Lähteet

• Cotterell, Arthur: Chariot : from chariot to tank, the astounding rise and fall of the world’s first war machine. Woodstock, NY: Overlook Press, 2005. ISBN 1-58567-667-5 (englanniksi)
• Nefiodkin, Alexander K.: On the Origin of the Scythed Chariots. Historia: Zeitschrift für Alte Geschichte, 2004, 53. vsk, nro 3, s. 369–378.