Sogdiana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sogdiana noin 300 eaa.

Sogdiana eli Sogd (tadžikiksi Суғд, muinaispersiaksi Sughuda, pers. ‏سغد‎, kiin. 粟特) oli muinaisten sogdien asuttama maakunta Zeravšan- ja Kaškadarja-jokien varsilla nykyisten Uzbekistanin ja Tadžikistanin alueella. Sen keskuksena toimi Marakanda eli nykyinen Samarkand.

500–300-luvuilla eaa. Sogdiana kuului akemenidien valtakuntaan. Vuosina 329–328 sen asukkaat kävivät Spitamenesin johdolla sitkeää taistelua Aleksanteri Suuren joukkoja vastaan. Aleksanterin kuoltua alue kuului seleukidien valtakuntaan, 200-luvulta eaa. Kreikkalais-baktrialaiseen kuningaskuntaan ja ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina Kušana-valtakuntaan. 300–400-luvuilla Sogdianan valtasivat valkoiset hunnit, 500–600-luvuilla turkkilaiset ja 600–700-lukujen vaihteessa arabit.

300–700-luvuilla Sogdianassa oli useita autonomisia ruhtinaskuntia. Alueella oli huomattava merkitys idän kansojen talous- ja kulttuurielämässä. Sogdilaiset kauppiaat hallitsivat silkkikauppaa. Kiinan ja Keski-Aasian Mervin välisille karavaaniteille perustettiin sogdilaisia siirtokuntia. 400–700-luvuilla rakennettiin monumentaalirakennuksin koristettuja linnoitettuja kaupunkeja. Kuvataiteessa on turkkilaisia, iranilaisia, intialaisia, kiinalaisia ja bysanttilaisia vaikutteita. Sogdin kieli tunnetaan 300–900-luvuilla laadittujen buddhalaisten, manikealaisten ja nestorialaisten tekstien perusteella.

Sogdianassa tunnettiin paperinvalmistus jo 300-luvulla.[1]

  • Hoyland, Robert G.: In God's Path. The Arab Conquests and the Creation of an Islamic Empire. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-061857-5
  1. Hoyland 2017, s. 271 viite 13

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 24, kniga I, s. 66. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.