Gammakuvaus
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää. |
Gammakuvaus on tavallisin isotooppikuvauksen muoto. Se voidaan jakaa tasokuvaukseen sekä yksifotoniemissiotomografiaan (SPECT). Gammakuvauksessa kuvattavalle potilaalle tai koe-eläimelle annetaan radioaktiivista ainetta, jota kutsutaan radiolääkkeeksi. Radiolääke hakeutuu kehon haluttuun osaan, joka voi olla tietty elin tai kudos. Radiolääkkeen sisältämän radioisotoopin hajoamisen seurauksena kohdekudoksesta emittoituu gammasäteilyä, jota mitataan gammakameralla. Gammakamerassa kollimaattori suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet. Oikeista suunnista tulleet gammasäteet aiheuttavat tuikekiteissä valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahdukset sähköisiksi impulsseiksi, joista muodostetaan kuva tehtävään soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina. Mustina puolestaan näkyvät alueet, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkeutunut. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on teknetium-99m (99mTc).
Gammakuvausta käytetään yleisesti luuston kuvaamiseen. Epästabiilin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa gammakuvaus on hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Kuvausta käytetään sekä yksinään että rasituskokeen yhteydessä. Merkkiaineena on 201tallium, joskus myös 99mteknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.[1]
Gammakuvantamisessa voidaan käyttää suorareikäisen kollimaattorin tilalla neulanreikäkollimaattoria (pinhole collimator), joka vastaa perinteistä "neulanreikäkameraa". Neulanreikäkollimaattoria voidaan käyttää esim. kilpirauhasen gammakuvauksessa.
Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.
SPECT-tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]SPECT (SPET) -tutkimuksessa eli yksifotoniemissiotomografiassa käytetään yleensä kahta gammakameraa, jotka pyörivät kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä. Näin halutusta elimistön osasta saadaan useita eri kulmista otettuja leikekuvia. SPECT-kuvausta käytetään mm. sydänsairauksien, syövän ja aivovammojen diagnosointiin.[2]
PET-tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Positroniemissiotomografia
PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu β+-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy positroni, joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu annihilaatio. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511 keV. Gammakvantit lähtevät toisiinsa nähden vastakkaisiin suuntiin törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S.: Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2005, 121. vsk, nro 1/205, s. 62–70. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
- ↑ single photon emission computed tomography Britannica. Viitattu 12.4.2022.