Galandou Diouf
Galandou (Ngalandou) Diouf (14. syyskuuta 1875 Saint-Louis – 6. elokuuta 1941 Cannes[1] tai Rufisque[2]) oli senegalilainen poliitikko.
Dioufin isä oli kauppias ja äiti wolofpäällikön tytär. Dioufin suku oli liittoutunut ranskalaisen siirtomaavallan kanssa ja hänen isänsä sai surmansa Mamadu Laminen piirittäessä Bakelia vuonna 1885. Diouf kävi katolisen koulun, mutta piti itseään muslimina.[1]
Diouf työskenteli postivirkailijana, opettajana, kirjanpitäjänä ja maanviljelijänä. Hänestä tuli kreolipoliitikko François Carpotin tärkein avustaja ja Senegalin neljän kaupunkikunnan afrikkalaisväestön puolestapuhuja. Diouf valittiin vuonna 1908 Rufisquen edustajana Ranskan Länsi-Afrikan suureen neuvostoon. Blaise Diagne pääsi hänen tuellaan Ranskan kansalliskokouksen edustajaksi vuonna 1914.[1]
Diouf osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hänet palkittiin kunnialegioonan jäsenyydellä. Hän käytti asemaansa hyväkseen ryhtyessään kilpailemaan Diagnen kanssa vuoden 1928 kansalliskokousvaaleissa. Diouf esiintyi afrikkalaisväestön edustajana, mutta hävisi vaalit laajasta kannatuksestaan huolimatta. 1930-luvun vaihteen lamavuosina Diouf liittoutui muridiveljeskuntaan kuuluneen Anta Mbackén kanssa. Viranomaiset ryhtyivät vainoamaan Dioufin kannattajia ja hän joutui myymään omaisuutensa selviytyäkseen vararikosta.[1]
Blaise Diagnen kuoltua vuonna 1934 Diouf voitti ylimääräiset kansalliskokousvaalit, joissa hänen kilpailijanaan oli entinen liittolainen Lamine Guèye[1]. Diouf uusi paikkansa vuonna 1936. Ranskan kansalliskokouksessa hän edusti puolueetonta vasemmistoa.[2] Diouf hyökkäsi rohkeasti kolonialismia vastaan ja puolusti afrikkalaisten ja sotaveteraanien oikeuksia. Hän menetti vaikutusvaltansa kolmannen tasavallan kaaduttua, mutta oli sitä ennen raivannut tietä Lamine Guèyen toisen maailmansodan jälkeisille saavutuksille.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Dictionary of African Biography, s. 227–228. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5
- ↑ a b Galandou Diouf Assemblée nationale. Viitattu 11.11.2019.
