Gabriel Calamnius

Gabriel Calamnius (20. lokakuuta 1695 Haapajärvi – 25. toukokuuta 1754 Sulva) oli suomalainen pappi ja runoilija.

Calamniuksen vanhemmat olivat Haapajärven kappalainen Josef Calamnius (1660–1716) ja Elin Thorwöste. Hän kävi koulua Kokkolan pedagogiossa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1712. Hän tuli Ylivieskan vt. kappalaiseksi vuonna 1715 ja toimi myös veronkantomiehenä. isonvihan aikana Calamnius joutui vuonna 1717 venäläisten vangitsemaksi, häntä ruoskittiin Vaasassa ja hänet pidettiin 13 viikon ajan vangittuna Turun linnassa vuonna 1718. Papiksi Calamnius vihittiin vasta vuonna 1721 Strängnäsissä Ruotsissa.

Calamnius nimitettiin Kalajoen kappalaiseksi vuonna 1726 ja hän hoiti tätä virkaa kuolemaansa saakka. Calamnius kuoli Sulvassa ollessaan matkalla Vaasaan. Calamnius oli naimisissa Catharina Forbusin kanssa ja heillä oli viisi lasta.

Calamniuksen tunnetuin teos on vuonna 1734 ilmestynyt Suru-Runot Suomalaiset jossa kuvataan suomalaisten koettelemuksia isonvihan aikana. Hän kirjoitti myös tilapäisrunoja häitä, syntymäpäiviä ja muita juhlatilaisuuksia varten. Calamniuksen kuoleman jälkeen hänen runojaan ilmestyi Vähäinen cocous suomalaisista runoista -nimisessä kokoelmassa. Tämä teos oli ensimmäinen suomenkielinen runokokoelma ja se oli myös ainoa Ruotsin vallan aikana ilmestynyt maallisia aiheita käsitellyt suomenkielinen runokokoelma.

Teokset

• Suru-Runot Suomalaiset. 1734, uusi painos 1778
• Vähäinen cocous suomalaisista runoista. 1755

Katso myös

• Calamnius

Lähteet

• Kotivuori, Yrjö: Gabriel Calamnius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
• Sursill sukua: Gabriel Calamnius (7.156)