Gʻuzor
| Gʻuzor | |
|---|---|
 G‘uzorin muinaismuistoja. |
|
  Gʻuzor |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Uzbekistan |
| Alue | Qashqadaryon alue |
| Piiri | Gʻuzorin piiri |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunki |
| Väkiluku (2016) | 24 500 |
Gʻuzor (uzb. kyrill. Ғузор, ven. Гуза́р, Guzar) on kaupunki ja Gʻuzorin piirin hallinnollinen keskus Qashqadaryon alueella Uzbekistanissa[1]. Se sijaitsee G‘uzordaryojoen varrella 55 kilometriä alueen pääkaupungista Qarshista kaakkoon. Kaupungissa oli 24 500 asukasta vuonna 2016[2].
Sogdianan ja Toharistanin välisellä karavaanireitillä sijainnut Gʻuzor on syntynyt arkeologisten tutkimusten mukaan ensimmäisillä vuosisadoilla ennen ajanlaskun alkua. Sen eteläpuolella sijaitsevat Mardtepan linnoituksen rauniot, joka lienee ollut arabivalloitusta edeltävien hallitsijoiden asuinpaikka. Arabien hävitettyä kaupungin elämä jatkui G‘uzordaryon vasemmalla rannalla Gʻuzortepan linnoituksessa, jonka nimenä oli mahdollisesti Surxkat. Gʻuzor mainitaan ensimmäisen kerran 1300-luvun lähteissä. Sen nimi perustunee joen ylityspaikkaan.[3] Muhammad Šaibani hävitti linnoituksen vuonna 1499, ja myöhemmin se oli Buharan kaanikuntaan kuulunut paikallinen varuskunta ja hallintokeskus[4]. Nykyinen kaupunki on perustettu vuonna 1977[1].
Gʻuzorista on maantieyhteydet Qarshiin, Samarkandiin ja Termiziin, ja sen kautta kulkee Qarshista Kitobiin johtava rautatie. Kaupunki on maatalousalueen keskus, jossa on puuvilla- ja elintarviketeollisuutta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 11-zhild, s. 240. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-103-5
- ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 146. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kamaliddinov, Š. S.: Istoritšeskaja geografija južnogo Sogda i Toharistana po arabojazytšnym istotšnikam IX – natšala XIII vv. s. 29–31. Taškent: O‘zbekiston, 1996. ISBN 5-640-02088-1
- ↑ Masson, M. Je.: Stolitšnyje goroda v oblasti nizovjev Kaškadarji s drevneiših vremjon, s. 53, 60–61, 65. Taškent: Fan, 1973.