Fytiinihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fytiinihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi (2,3,4,5,6-pentafosfono-oksisykloheksyyli)divetyfosfaatti
CAS-numero 83-86-3
PubChem CID 890
SMILES

C1(C(C(C(C(C1OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=O)(O)O)OP(=

O)(O)O [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H18O24P6
Moolimassa 660,024 g/mol
Sulamispiste < 25 °C [2]
Tiheys 1,285 g/cm3

Fytiinihappo eli fytaatti (C6H18O24P6) on orgaanisiin fosforiyhdisteisiin kuuluva antiravintoaine ja voimakas antioksidantti[3].

Fytiinihappoa on kasveissa, erityisesti vilja- ja palkokasvien siemenissä, joissa se toimii kasvin fosforivarastona. Rakenteeltaan fytiinihapossa on inositolirengas, johon on liittynyt fosfaattiryhmiä. Kasveissa fytiinihappoa esiintyy myös sen suoloina fytaatteina.[4].

Saanti ravinnosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinan maaseutuväestön keskimääräinen fytaattien saanti oli 1,3 grammaa ja kaupungeissa 0,8 grammaa päivässä vaihteluvälin ollessa 0,6–1,4 grammaa[5].

Pavuissa ja pähkinöissä on erityisen paljon fytiinihappoa[6]. Sitä esiintyy runsaasti myös kokojyväviljassa ja -riisissä sekä maississa. Sata grammaa täysjyväriisiä sisältää keskimäärin 2,5 grammaa fytiinihappoa[7] ja täysjyvävehnä vastaavasti 2,2 grammaa. Valkoinen vehnä sisältää fytiiniä vain 0,4 mg, ja valkoinen riisi 0,6 mg sadassa grammassa. Täysjyväkaurassa fytiinihappoa on 0,7 ja -rukiissa 0,5 mg. Leseen fytiinihappopitoisuus saattaa olla jopa 5 g/100 g.[8] Perunan fytiinihappopitoisuus on noin 1 mg/100 g tai vähemmän[9].

Viljatuotteet ja etenkin leipä olivat fytiinihapon tärkeimmät lähteet Suomessa vuonna 2018[10], jolloin suomalaiset kuluttavat keskimäärin 220 grammaa viljatuotteita päivässä[11]. Siementen idättäminen vähentää tehokkaasti niissä olevan fytaatin määrää, mutta liotus[11] tai leivän kohottaminen ja paistaminen ovat sen sijaan suhteellisen tehottomia menetelmiä vähentää fytaattia[12]. Hapatetussa leivässä on kuitenkin vähemmän fytiiniä kuin happamattomassa[13].

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fytiinihapolla on voimakas taipumus kelatoida metalli-ioneja eli sitoa niitä huonosti liukenevaan muotoon. Kelaatio johtaa siihen, että ravinnon sisältämät metalliset hivenaineet muuttuvat huonosti imeytyviksi. Fytiinihappo estää voimakkaasti kalsiumin,[7] raudan[10] ja seleenin[14] imeytymistä sekä myös sinkin imeytymistä, vaikkakin heikommin[15].

Kokojyväriisin sisältämän kalsiumin, raudan ja sinkin moolimassasuhteet riisin sisältämään fytiinihappoon nähden ovat keskimäärin 0.24, 1 ja 15, mikä on johtanut kyseisten ravintoaineiden heikkoon imeytymiseen in vitro -kokeissa. Tulos oli samankaltainen kuin muissa kyseisestä aiheesta tehdyissä tutkimuksissa.[7] Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan fytaattien suuri määrä ravinnossa johtaa raudan ja sinkin biohyödynnettävyyden heikkenemiseen ja sillä on siten suuri osuus raudan ja sinkin puutteen selittäjänä[5].

Fytiinihappo heikentää toisaalta myös elimistölle haitallisten metallien, kuten kadmiumin, imeytymistä[10]. Lisäksi sillä on havaittu heikkoa antioksidatiivista vaikutusta,[7] mikä vähentää paksusuolessa syntyviä haitallisia hydroksyyliradikaaleja.[15] Tämä vähentää hiukan happiradikaaleista johtuvia DNA-vaurioita. Myös kyseinen ominaisuus perustuu fytiinihapon kykyyn sitoa metalli-ioneja.[16]

Eläinkokeissa on havaittu, että fytiinihapolla on myös syöpää ehkäisevää vaikutusta[15]. Fytiinihapon syöpää estävä vaikutus perustuu siihen, että fytiinihappo toimii ksantiinioksidaasientsyymin inhibiittorina. Ksantiinioksidaasi tuottaa superoksideita, jotka pystyvät hapettamalla aiheuttamaan vaurioita ihmisen perimässä, mikä voi johtaa syövän kehittymiseen.[16]

Märehtijät pystyvät käyttämään fytiinihapon fosforia hyväkseen, koska niillä on suolistossaan fytaasientsyymiä tuottavia bakteereja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Phytic Acid – Substance summary NCBI. Viitattu 6.5.2009.
  2. ↑ Physical properties: Phytic acid NLM Viitattu 6.4.2009
  3. ↑ Jaana Laine: Laaja OATyourGUT -tutkimushanke kaurasi suoliston Kehittyvä Elintarvike. 12.4.2020. Viitattu 15.10.2024.
  4. ↑ Roberto L. Benech-Arnold, Rodolfo A. Sánchez: Handbook of seed physiology, s. 409. Haworth Press, 2004. ISBN 9781560229292 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2009). (englanniksi)
  5. ↑ a b Phytate intake and molar ratios of phytate to zinc, iron and calcium in the diets of people in China.
  6. ↑ Phytic Acid 101 Healthline. 5.4.2022. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Impact of phytic acid on nutrient bioaccessibility and antioxidant properties of dehusked rice.
  8. ↑ Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217–219.
  9. ↑ Potato Vs. Grains and Phytic Acid Our Everyday Life. Viitattu 24.6.2022. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Palkokasvit elintarvikkeena. Sivu 27.
  11. ↑ a b Elintarvikkeiden kulutus Suomessa. 2018. Sivu 27. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivut 219–220.
  13. ↑ Energia ja energiaravintoaineet Leipätiedotus. Arkistoitu 26.10.2007. Viitattu 6.5.2009.
  14. ↑ Hannu Mäkelä, Viljojen laadusta ja terveysvaikutuksista. Elintarvikealan koordinaatiohanke Pohjois-Karjalassa
  15. ↑ a b c Phytic acid content in milled cereal products and breads. Sivu 217.
  16. ↑ a b Neason Akivah Michael Eskin, Snait Tamir: Dictionary of nutraceuticals and functional foods, s. 343. CRC Press, 2006. ISBN 9780849315725 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fytiinihappo&oldid=22711933”