Fundamentaaliontologia

Fundamentaaliontologia on Martin Heideggerin nimitys omalle eksistentialistiselle fenomenologiselle hankkeelleen.

Heidegger katsoi, että fenomenologian (ja kaiken filosofian) ainoa ja varsinainen teema on oleminen. Tämän vuoksi hän pyrki selvittämään olemisen itsensä merkityksen, jonka hän katsoi hautautuneen traditionaalisen kielen alle. Heideggerin mukaan fenomenologinen näkemys olioiden maailmasta tulee ohittaa ymmärtämällä olemassaolo itsessään kaiken olemassa olevan taustalla. Tällaisen fenomenologian tuloksena on ontologia, tiede olemisesta. Heidegger esitteli näkemystään pääteoksessaan Oleminen ja aika, jonka hän ei kuitenkaan katsonut olevan vielä ontologiaa, vaan fundamentaaliontologiaa — eli ontologiaa edeltävää fundamentaalia tutkimusta. Fundamentaaliontologian tarkoituksena oli toimia johdantona kaikkeen ontologiaan.

Heidegger teki ontologiassaan eron ”ontologisen” ja ”ont(t)isen” välillä. ”Ontologinen” liittyy aina olemiseen, kun taas ”ont(t)inen” liittyy oleviin. Heideggerin mukaan arkikielemme liittyy aina ontiseen, kun taas hänen fundamentaaliontologinen tutkimuksensa keskittyy ontologiseen. Tämän vuoksi on kehitettävä kokonaan uusi kieli: sikäli kun kieli traditionaalista, se ikään kuin peittää asiat perinteen ennakkoluuloilla.

Fundamentaaliontologiassa fenomenologia analysoitiin kolmeen vaiheeseen:

• Fenomenologinen reduktio: siirtyminen olevien ajattelusta olemisen ajatteluun (merkitsi siis eri asiaa kuin Edmund Husserlilla).
• Fenomenologinen konstruktio: olemisen jäsentäminen ja järjestäminen, kun katse on reduktiossa kiinnitetty siihen.
• Fenomenologinen destruktio: tradition ”rakennuksen purkaminen”: länsimainen metafyysinen perinne on saanut meidät ajattelemaan niin, että oleminen on unohtunut ja peittyy metafysiikan rakennelman alle. Tämä rakennelma on purettava, joskin sen osia voi käyttää uuden ontologian rakennusaineina.

Fundamentaaliontologian keskeinen kysymys oli, kuinka Dasein on olemassa? Dasein oli Heideggerin nimitys eräälle ontiselle olevalle: sen voi katsoa tarkoittavan inhimillistä olemassaoloa. Heideggerin mukaan Dasein voi kyllä ymmärtää olemista, mutta yleensä unohtaa sen.

Heideggerin ajattelulle oli tyypillistä todellisuuden esineellistäminen ilman ajatusta ihmisten elämän kulusta. Tässä suhteessa Martin Heideggerin ajattelu muistutti Georg Lucácsin ajattelua. Tosin Heideggerin ajatteluun ei kuulunut erityisesti taloudelliset seikat, kuten Lucácsin, jonka ajattelussa oli marxismia.