Fritz Wiik
Fritz Werner Wiik (11. maaliskuuta 1871 Viipuri – 23. elokuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen asianajaja ja liikejuristi.[1]
Wiikin vanhemmat olivat raatimies Karl Johan Wiik ja Fanny Theresia Gyllenberg, o.s. Holstius. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin lyseosta 1891 ja suoritti yleisen oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1896. Wiik sai varatuomarin arvon 1898.[1]
Wiik toimi asianajajana ja liikejuristina Viipurissa. Hän toimi venäläisten liikemiesten asiamiehenä Suomessa, ja hän oli myös Ranskan varakonsuli Viipurissa.[1]
Toimittaja Martti Backmanin, jonka isoisä Fritz Wiik on, dokumenttiaineistoon perustuvassa romaanissa Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus 1918) kuvataan Wiik tutkimassa vuonna 1918 Suomen sisällissodan loppuvaiheessa tapahtuneita jääkärimajuri Olof Laguksen surmaamista sekä noin 400 venäläisen siviilin joukkoteloitusta Viipurin valtauksen jälkeen.[2]
Wiik rakennutti Ruokolahdelle Saimaan rannalle jugendtyylisen viipurilaisen arkkitehti Axel Gyldénin suunnitteleman Rantalinna-nimisen kolmikerroksisen huvilan, joka valmistui vuonna 1912. Hän myi huvilan vuonna 1917 Romanovin sukuun kuuluneelle prinssi Alexandr von Oldenburgille (1844–1932), joka asui huvilassa vuodesta 1918 alkaen vakinaisesti, kunnes muutti 1929 Ranskaan.[3][4][5]
Fritz Wiik oli naimisissa Ulla Ingeborg Henellin kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d WIIK Fritz Werner. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Gummerus ajankohtaista 1.3.2016 : Viipuri 1918 – kuolemaan päättyvää rakkautta, poliittista kamppailua ja kansanmurha
- ↑ Prinssi pakeni vallankumousta jugendlinnaan, Helsingin Sanomat 18.10.2014
- ↑ Rantalinna Hotel : Historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Museovirasto : Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt : Ruokolahti : Haloniemen huvilat
