Frederick Hamilton-Temple-Blackwood
| Frederick Hamilton-Temple-Blackwood, lordi Dufferin | |
|---|---|
 Lordi Dufferin vuonna 1873. |
|
| Kanadan kenraalikuvernööri | |
|
1872–1878
|
|
| Edeltäjä | John Young |
| Seuraaja | John Campbell |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1826 Firenze, Toscana, Italia |
| Kuollut | 12. helmikuuta 1902 Clandeboye, lähellä Belfastia, Irlanti |
| Arvonimi | Dufferinin ja Avan 1. markiisi |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Frederick Temple Hamilton-Temple-Blackwood, Dufferinin ja Avan 1. markiisi (21. heinäkuuta 1826 Firenze, Toscana, Italia – 12. helmikuuta 1902 Clandeboye, lähellä Belfastia, Irlanti)[1] oli brittiläinen diplomaatti. Hän toimi Kanadan kenraalikuvernöörinä 1872–1878 ja Intian varakuninkaana 1884–1888.
Dufferin syntyi vanhaan skotlantilaiseen sukuun, joka oli asunut 1600-luvulta alkaen Irlannissa. Hänen isänsä oli Dufferinin 4. paroni. Dufferin kävi Etonin poikakoulua sekä Oxfordin Christ Church Collegea ja keskittyi valmistumisensa jälkeen joksikin aikaa tilustensa hoitoon Irlannissa. Hän sai päärinarvon 1850. Hänen diplomaattiuransa alkoi vuonna 1855 ja 1860 pääministeri Henry Palmerston lähetti hänet asiamiehenä Syyriaan selvittämään kristittyihin kohdistunutta verilöylyä. Dufferin vaikutti keskeisesti järjestelyihin, joilla Libanonin alue rauhoitettiin takaamalla sekä kristityille että muslimeille mahdollisuus osallistua hallintoon. Palattuaan kotimaahan liberaaleihin kuulunut Dufferin toimi 1864–1866 Intian asioiden ja 1866–1868 sotaministeriön alivaltiosihteerinä sekä 1868–1872 Lancasterin herttuakunnan kanslerina. Hän sai 1871 jaarlin arvon.[2][1]
Toimiessaan vuosina 1872–1878 Kanadan kenraalikuvernöörinä Dufferin pyrki vahvistamaan tämän hiljattain luodun dominion yhtenäisyyttä sekä siteitä emämaahan. Sen jälkeen hän oli 1879–1881 suurlähettiläänä Pietarissa ja 1881–1884 Konstantinopolissa. Jälkimmäisenä kautena Britannia miehitti Ottomaanien valtapiiriin kuuluneen Egyptin. Tilannetta selvitellessään Dufferin vietti puoli vuotta (1882–1883) Kairossa Britannian erityisvaltuutettuna. Vuonna 1884 hänet nimitettiin varakuninkaaksi Intiaan, jossa hän pyrki lepyttelemään edeltäjänsä lordi Riponin uudistuksiin tyytymätöntä brittiväestöä. Hänen kaudellaan Burma valloitettiin ja yhdistettiin Brittiläiseen Intiaan vuonna 1886. Dufferin jätti Intian vuonna 1888, jolloin hän sai Dufferinin ja Avan markiisin arvon, Burman entisen pääkaupungin Avan mukaan.[1][2]
Dufferin toimi vielä suurlähettiläänä Roomassa 1888–1891 ja Pariisissa 1891–1896. Hän torjui Robert Salisburyn vuonna 1895 tarjoaman ulkoministerinsalkun ja vetäytyi seuraavana vuonna viettämään eläkepäiviään tiluksilleen Pohjois-Irlantiin. Dufferinin nimi tahrautui hänen viimeisinä elinvuosinaan hänen suostuttuaan johtokunnan puheenjohtajaksi London and Globe Finance Corporation -nimiseen yritykseen, jonka toimitusjohtaja Whitaker Wright paljastui huijariksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Frederick Temple Hamilton-Temple-Blackwood, 1st marquess of Dufferin and Ava (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1905), s. 613–614 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.9.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frederick Hamilton-Temple-Blackwood Wikimedia Commonsissa
