Frankfordin viiltäjä
Frankfordin viiltäjä (engl. Frankford Slasher) on tunnistamaton yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, joka teki raiskauksia ja henkirikoksia Frankfordin alueella Philadelphiassa vuosina 1985–1990. Yhden oletetun Frankfordin viiltäjän uhrin murhasta tuomittiin Leonard Christopher, jolla tutkijoiden mukaan ei kuitenkaan ole yhteyttä muihin henkirikoksiin. Yksi Frankfordin viiltäjään yhdistetyistä murhista tehtiin Christopherin ollessa vangittuna.[1]
Kaikista Frankfordin viiltäjään yhdistetyistä uhreista oli näköhavaintoja samasta baarista Frankford Avenuella.[2] Kaikki uhrit olivat lähistöllä asuneita valkoisia naisia.[1]
Vuosien 1985–1989 murhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]26. elokuuta 1985 Frankfordista löydettiin 52-vuotiaan Helen Patentin ruumis. Patent oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja kuollut 47 päähän ja rintaan kohdistuneeseen puukoniskuun. Myös oikeaa käsivartta oli puukotettu. Lisäksi vatsa oli avattu siten, että sisäelimiä oli näkyvillä. Ruumis oli riisuttu vyötäröstä alas, haarat avattu levälleen ja paita vedetty ylös rinnat paljastaen.[2]
3. tammikuuta 1986 löydettiin 68-vuotiaan Anna Carrollin ruumis hänen kotinsa makuuhuoneen lattialta. Uhria oli puukotettu kuudesti selkään. Lisäksi ruumiissa oli kuoleman jälkeen tehty, rintalastasta nivusiin ulottunut viilto. Vainaja oli riisuttu vyötäröstä alas, ja häneen oli jäänyt kiinni keittiöveitsi. Viranomaiset ottivat huomioon saman tekijän mahdollisuuden kahden tapauksen välillä, mutta tämä ei vielä muotoutunut selkeäksi tutkintalinjaksi. 25. joulukuuta 1986 löydettiin kuolleena asunnostaan 64-vuotias Susan Olszef. Häntäkin oli puukotettu kuudesti selkään. 8. tammikuuta 1987 löydettiin kadulta rintaan, pakaroille ja selkään kohdistuneilla 74 iskulla kuoliaaksi puukotettuna 28-vuotias asunnoton Jeanne Durkin. Hänet oli riisuttu vyötäröstä alas, ja raajat oli avattu levälleen. Seksuaalirikos vahvistettiin ruumiinavauksessa. Durkin oli ollut toistuvasti psykiatrisen osaston potilaana. Poliisin tutkijat uskoivat tekijän olleen Durkinille tuttu.[2]
Vielä tammikuussa 1988 poliisi virallisesti oletti, ettei murhilla välttämättä olisi yhteyttä toisiinsa. Sitten löydettiin asuinrakennuksen käytävältä surmattuna 66-vuotias Margaret Vaughan. Vaughan oli ollut asukas, joka oli saanut vastikään häädön vuokran maksamatta jättämisestä. Vaughania oli puukotettu 29 kertaa. Hän oli kuolemaa edeltäneenä iltana ollut baarissa tuntemattoman valkoisen miehen seurassa. Miehestä saatiin tarkat tuntomerkit, mutta häntä ei tavoitettu. 19. tammikuuta 1989 löydettiin asunnostaan 25 kertaa puukotettu 30-vuotias Theresa Sciortino. Hän oli ollut toistuvasti psykiatrisessa laitoshoidossa. Löydettäessä uhrilla olivat vaatteina ainoastaan valkoiset sukat. Puukoniskuja oli kohdistunut kasvoihin, käsivarsiin ja rintaan. Lisäksi puista kappaletta oli käytetty seksuaaliseen väkivaltaan. Edellisenä iltana asunnosta oli kuultu kamppailun ääniä. Tässä vaiheessa poliisi kertoi julkisesti etsivänsä mahdollista sarjamurhaajaa. Poliisi yhdisti Frankfordin viiltäjään myös vuonna 1987 tehdyn 29-vuotiaan tarjoilija Catherine M. Jonesin murhan. Jones oli kuitenkin hakattu kuoliaaksi ilman puukon tai veitsen käyttöä. Hänen liittymisensä sarjaan onkin jäänyt epävarmaksi.[2]
Vuoden 1990 murhat, pidätys ja oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]29. huhtikuuta 1990 löydettiin kujalta 46-vuotiaan Carol Dowdin alaston ruumis. Pää ja kasvot olivat murjottuja. Puukoniskuja oli kohdistunut 36 kasvoihin, kaulaan, rintaan ja selkään. Vatsa oli avattu siten, että suolisto tursusi osittain ulos. Uhrilta oli myös poistettu vasen nänni. Dowdin käsissä oli puolustautumisesta syntyneitä haavoja. Dowdin vaatteet ja avattu käsilaukku löydettiin läheltä ruumista. Hänet oli nähty vanhemman valkoisen miehen seurassa hieman ennen murhaa. Dowd sairasti skitsofreniaa ja oli yhteisöasumisen piirissä ennen murhaa.[2]
Kuja, jolta Dowd löydettiin, oli afroamerikkalaisen Leonard Christopherin työpaikkana olleen kalakaupan takana.[1] Christopher tunsi osan uhreista. Hän väitti olleensa illalla tyttöystävänsä seurassa, mutta tyttöystävä kertoi viettäneensä aikaa yksin kotonaan. Tutkijat löysivät todistajan, joka oli nähnyt Christopherin baarissa Dowdin kanssa ennen murhaa. Myös eräs prostituoitu ensin kiistettyään myönsi nähneensä Christopherin baarin ulkopuolella Dowdin seurassa. Prostituoitu kertoi Christopherin hikoilleen ja kantaneen suurta veistä vyöllään. Christopherin asunnosta löydettiin veristä vaatetusta, mutta hänen työkaverinsa mukaan tämä johtui siitä, että Christopher oli saanut tehtäväkseen kujan siivoamisen verestä. Työkaverit ja vuokraisäntä pitivät Christopheria hyväluontoisena ja kokivat murhaepäilyn vääräksi.[2]
Christopher pidätettiin virallisesti epäiltynä 5. toukokuuta 1990. 6. syyskuuta 1990 asuntonsa lattialta kuitenkin löydettiin 30-vuotiaan Michelle Dehnerin/Martinin ruumis, jossa oli 23 rintaan ja vatsaan kohdistunutta viiltoa. Hänenkin oli nähty poistuvan valkoisen miehen kanssa baarista ennen kuolemaansa. Dehneriä/Martinia oli pidetty käytökseltään sekavana, yksinäisenä ja alkoholiongelmaisena. Oikeudenkäynti Dowdin murhasta alkoi marraskuussa 1990. Yksi Christopherin tuntenut nainen kertoi nähneensä Christopherin menneen kalakaupan takaiselle kujalle ja kuulleensa sieltä naisen huutoa juuri ennen henkirikosta. Toinen Christopherin tuntenut nainen kertoi nähneensä Christopherin poistuvan kujalta. Christopherilla ei ollut väkivaltataustaa eikä fyysinen todistusaineisto kytkenyt häntä tekoon. Hän oli kuitenkin kertonut murhan jälkeisenä aamuna työnantajalleen noin 45-vuotiaan valkoisen naisen tulleen murhatuksi kujalle, vaikka poliisi ei ollut vielä julkistanut tällaisia yksityiskohtia. Joitain päiviä murhan jälkeen Christopher oli todennut työnantajalleen: "ehkä minä tapoin hänet".[2]
Christopher tuomittiin Dowdin murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän ei kuitenkaan koskaan tunnustanut syyllisyyttään tekoon. Muut murhat jäivät selvittämättömiksi ja keski-ikäisestä valkoisesta miehestä tehdyt havainnot epäselviksi.[1] Epäiltyjä on ollut useita.[2]