Frank Gaviani
| Frank Gaviani | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. helmikuuta 1908 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1990 (82 vuotta) Weymouth, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Ammatti | harmonikansoittaja, pedagogi, sovittaja |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1926–1973 |
| Soittimet | harmonikka |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Frank Gaviani (2. helmikuuta 1908 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat[1] – 5. helmikuuta 1990 Weymouth, Massachusetts[2]) oli yhdysvaltalainen harmonikkataiteilija, -pedagogi ja sovittaja[1]. Gaviania pidettiin virtuoosimaisena taiteilijana sekä harmonikansoiton opettajana, joka perusti lukuisia harmonikkaopistoja Uuteen Englantiin sekä yksityisen harmonikkakonservatorion Bostoniin.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frank Gaviani syntyi Saint Louisissa Yhdysvalloissa. Hän matkusti äitinsä ja kaksivuotiaan sisarensa kanssa Italiaan vuonna 1913. Matkan oli tarkoitus olla vierailu äidin sukulaisten luokse, mutta ensimmäisen maailmansodan syttyminen esti perheen paluumatkan Yhdysvaltoihin. Gaviani aloitti siksi koulunkäyntinsä Italiassa, Santarcangelo di Romagnassa, Emilia-Romagnan alueella.[1] Pian perheen äiti sairastui vakavasti eikä kyennyt huolehtimaan lapsista. Perhe kärsi jopa ruoanpuutteesta, ja Frank joutui ottamaan vastuuta perheen toimeentulosta jo kuusivuotiaana. Hän teki lapsesta saakka sekalaisia töitä muun muassa sepän apulaisena sekä polkupyörien ja kenkien korjaajana. Gavianin itsensä mukaan hänellä ei juurikaan ollut lapsuutta, mutta hänen suurimpia ilojaan oli kuunnella paikallisen harmonikansoittajan soittoa. Musiikista tulikin hänen intohimonsa jo noina aikoina.[1]
Sodan jälkeen, vuonna 1920 Gavianin isä pääsi Italiaan tapaamaan perhettään. Hänellä ei kuitenkaan ollut rahaa ottaa heitä vielä mukaansa paluumatkalle. Vuonna 1922 Frankin setä James Gaviani muutti Italiaan Yhdysvalloista. Frankin isä oli pyytänyt tätä ostamaan jonkin soittimen Frankille, jonka valinta osui itsestäänselvästi harmonikkaan. Hänen ensimmäinen soittimensa oli diatoninen harmonikka.[1]
Frank Gavianin ensimmäisenä opettajana oli korvakuulosoittaja nimeltä Luigi Macrelli. 15-vuotiasta Gaviania alettiin pyytää paikallisiin tanssiehin soittajaksi, kun hän oli ehtinyt harjoittelemaan vasta 14 kuukautta. Pian James Gaviani halusi palata takaisin Yhdysvaltoihin, ja Frankilla oli tilaisuus seurata setäänsä, josta oli tullut virallisesti Frankin huoltaja. Frank Gaviani matkusti takaisin Yhdysvaltoihin setänsä kanssa 1. maaliskuuta 1923. Hänen äitinsä ja sisarensa seurasivat perässä myöhemmin.[1]
Bostonissa Gaviani alkoi opiskella päivisin musiikkia omatoimisesti ja teki iltatöitä kuivapesulassa. Opiskelua ja iltatöitä kesti kaksi vuotta. Hän kuunteli ahkerasti muun muassa Pietro Deiron levytyksiä ja kykeni pian soittamaan kappaleet itsekin. Hän kertoo oppineensa soittamaan enimmäkseen jäljittelemällä kuuntelemaansa musiikkia. Bostonilainen paikallisradioasema WEEI pyysi Gaviania soittamaan lähetyksessään Guido Deiron harmonikalle sovittaman ja tunnetuksi tekemän ”Tarkka-ampujat”-marssin. Hän soitti vielä tuolloin diatonista harmonikkaa. Hänen isänsä löysi Frankille myös harmonikansoitto-opettajan nimeltä Alfred Tedesco. Gaviani hankki tuolloin ensimmäisen kromaattisen näppäinharmonikkansa, ja opetus tapahtui edelleen korvakuulolta. Gaviani edistyi nopeasti, ja hänen seuraava opettajansa oli pianoharmonikkaa soittanut Salvatore Gulizia, joka matkusti kuitenkin pian Italiaan. Gulitzian jälkeen opettajaksi tuli Albert Fallai. Gaviani kertoo itse, että hän alkoi todella oppia musiikkia vasta Fallain johdolla vuonna 1925. Muita Gavianin varhaisia opettajia olivat harmonikansoittaja ja urkuri Billie Williams sekä viulunsoitonopettaja Alfred d’Berge, joka antoi Gavianille harmoniaoppitunteja.[1]
Laivamatkalla Italiasta Yhdysvaltoihin Gaviani oli tutustunut kanssamatkustajaan, joka esitteli hänet kohta maihin saavuttuaan Gavianin tulevalle vaimolle, Mary Corealle. Frank Gaviani ja Mary Corea avioituivat Reveressä, Massachusettsissa 31. tammikuuta 1926.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gavianin ammattiura alkoi vuosina 1926–1927 ravintolamuusikkona O Solo Mio -ravintolassa Bostonissa. Vuoden ravintolapestin jälkeen hänet kutsuttiin vaudeville-kiertueille. Hän kiersi RKO Keith Circuit -ryhmän mukana Uutta-Englantia ja päätyi lopulta New Yorkiin. Vuonna 1928 Gaviani pyysi lähistöllä vaikuttavaa Pietro Deiroa opettajakseen. Jo kolmen oppitunnin jälkeen Deiro pestasi Gavianin apulaisopettajaksi harmonikkakouluunsa, missä hän opetti kuusi vuotta. Gaviani myös esiintyi yhdessä Deiron kanssa konserteissa, radiossa ja kiertueilla eri puolilla Yhdysvaltoja, kuten Kaliforniassa, Washingtonin osavaltiossa, Chicagossa ja Keskilännessä. Gaviani kertoo pitäneensä Deiroa hyvänä ystävänään, joka tarjosi hänelle mahdollisuuden ”tulla joksikin”. Gaviani opiskeli myös Pietro Frosinin johdolla vuosina 1932–1933. Gaviani myös levytti useita harmonikkateoksia yhdessä Pietro Deiron ja Elvira Collinsin kanssa RCA Victor Records -yhtiölle 1930–1934.[1]
Oman harmonikkakoulun perustaminen Bostoniin, Hanover Streetille, tuli ajankohtaiseksi 1934. Kahden vuoden jälkeen Gaviani siirtyi C. G. Conn Music Companyn palvelukseen, ja siitä kahden vuoden päästä Gaviani avasi jälleen oman harmonikkakoulun Huntington Avenuelle. Hän työskenteli myös New England Conservatoryn -koulun harmonikkaopetuksen johtajana. Opetustoiminta laajeni vähitellen Worcesteriin, Cambridgeen ja Lawrenceen sekä myös Massachusettsin osavaltiorajojen ulkopuolelle Rhode Islandin Providenceen, New Hampshiren Portsmouthiin ja Manchesteriin sekä Mainen Portlandiin ja Augustaan.[1]
Vuonna 1934 Gaviani työskenteli myös Pagani-musiikkikustantamon sovittajana ja tuotti lukuisia omia sävellyksiä, sovituksia sekä soitonopiskelukirjoja. Hän itse pitää tunnetuimpina sävellyksiään harmonikkateoksia Accordionette ja Accordionola. Harmonikkasovitustyö tuotti useita sooloja sekä duo-, trio-, kvartetti-, kvintetti-, sekstetti-, septettisovituksia sekä harmonikkayhtyesovituksia aina 9–17 harmonikalle saakka. Eräs Gavianin tunnetuimmista harmonikansoiton oppikirjoista, Modern Technique, oli myös aikoinaan suhteellisen suosittu ja sitä myytiin hyvin.[1]
Gavianista tuli Pagani-kustantamon osakas 1947. Hän opiskeli edelleen soitinnusta ja sovitti yhä kunnianhimoisempaa musiikkia harmonikalle, erityisesti harmonikkayhtyeille. Hän organisoi oman harmonikkayhtyeen, joka kiersi Uuden-Englannin kaupungeissa. Yhtyeen esiinnyttyä New Yorkissa vuonna 1950 harmonikkayhtyeinnostus alkoi levitä laajemminkin Yhdysvaltoihin ja eri puolille perustetut yhtyeet alkoivat hankkia Gavianin musiikkia soitettavakseen. Gaviania kutsuttiin jopa ”harmonikkayhtyepioneeriksi”. Gaviani noteerattiin myös musiikin ”Kuka kukin on” -teoksessa 1951.[1]
Gaviani esiintyi lukuisilla paikallisilla ja kansallisilla radioasemilla ja konsertoi kotimaansa lisäksi myös ulkomailla, muun muassa Italiassa 1939 ja Espanjassa 1956. Hän on myös toiminut kansainvälisissä tuomaritehtävissä harmonikkakilpailuissa, esimerkiksi vuoden 1956 harmonikansoiton maailmanmestaruuskilpailuissa Sveitsissä.[1] Hän oli Massachusettsin harmonikansoiton opettajien liiton ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1962–1965.[3] Frank Gaviani jäi eläkkeelle vuonna 1973.[1]
Loppuelämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gavianilla oli merkittävä kokoelma historiallista musiikkiin, etenkin harmonikka-alaan, liittyvää materiaalia, jonka hän järjesti eläkkeelle siirtymisensä jälkeen ja lahjoitti museoitavaksi Italiaan, Santarcangelo di Romagnaan. Italian viranomaisten hyväksyttyä materiaalin tulon maahan tullivapaasti museo vastaanotti materiaalin marraskuussa 1983. Näyttelyyn kuuluu yli 866 nimikettä, ja se oli ensimmäistä kertaa avoinna yleisölle vuonna 1985.[3][1]
Gaviani kuoli sydämen vajaatoimintaan Weymouthin South Shore -sairaalassa maanantaina 5. helmikuuta 1990. Hän oli kuollessaan 82-vuotias.[2] Frank Gavianin poika, Frank Gaviani Jr., on myös ammattimuusikko, harmonikkapedagogi ja säveltäjä. Tytär Leatrice on toiminut yritysten johtotehtävissä.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p (toim.) Ronald Flynn, Edward Chavez, Edwin Davison: The Golden Age of Accordion, s. 133-139. (Frank Gaviani: Through the years - my life in music) San Antonio, TX: Burke Publishing Company, 1992. ISBN 0962589918 (englanniksi)
- ↑ a b c Frank Gaviani, 82 was accordion virtuoso, teacher The Boston Globe. 9.2.1990. Boston. Arkistoitu 10.6.2014. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c First ATAM President - Frank Gaviani (senior) http://www.accordions.com. 2013. Accordions Worldwide. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)