Francesco Lardone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Francesco Lardone (12. tammikuuta 1887 Moretta30. tammikuuta 1980) oli italialainen roomalaiskatolinen arkkipiispa, joka loi uran kirkkonsa diplomaattisissa tehtävissä. Hän sai pappisvihkimyksensä 29. kesäkuuta 1910.[1]

Lardone nimitettiin 21. toukokuuta 1949 Rhizaeumin titulaariarkkipiispaksi sekä apostoliseksi nuntiukseksi Haitille ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Piispaksi vihkiminen seurasi 30. kesäkuuta. Pääkonsekraattorina toimi Amleto Giovanni Cicognani, jota avustivat Patrick Aloysius O'Boyle ja Egidio Vagnozzi.[1]

21. marraskuuta 1953 Lardone sai nimityksen apostoliseksi nuntiukseksi Peruun, 30. kesäkuuta 1959 apostoliseksi delegaatiksi Turkkiin ja sitten 29. helmikuuta 1960 apostoliseksi internuntiukseksi Turkkiin; viimeisessä virassa Lardone toimi, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1966. Hän osallistui Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen.[1]