François Joseph Lefebvre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
François Joseph Lefebvre, Césarine Davin-Mirvaultin maalaama muotokuva vuodelta 1807.

François Joseph Lefebvre, Dantzigin herttua (25. lokakuuta 1755 Rouffach, Ranska – 14. syyskuuta 1820 Pariisi, Ranska)[1][2] oli Ranskan marsalkka, joka toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa ja Napoleonin sodissa.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lefebvre oli myllärin poika Elsassista.[1] Hän aloitti sotilasuransa Ranskan kaartissa vuonna 1773 ja sai 1782 kersantin arvon.[1][2] Hän oli vallankumouksen puhjetessa vuonna 1789 Pariisissa ja sai samana vuonna ylennyksen luutnantiksi sekä siirron uuteen kansalliskaartiin.[2] Ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua Lefebvre yleni syyskuun 1792 ja tammikuun 1794 välisenä aikana kapteenista divisioonakenraaliksi.[2][1][3] Maaliskuusta 1794 alkaen hän komensi Mosellen-armeijan sekä sittemmin Sambren ja Meusen armeijan etujoukkoja. Hän valtasi Dinantin toukokuussa 1794, johti ratkaisevaa vastahyökkäystä voitokkaassa Fleurusin taistelussa kesäkuussa 1794 ja osallistui vuoden 1795 tappiolliseen sotaretkeen Reinin itäpuolelle. [2][1] Lefebvre ylitti Reinin uudelleen vuonna 1797 Neuwiedissä, mutta pysäytti etenemisensä Leobenin välirauhan tultua voimaan.[2] Hän oli hetken aikaa Sambren ja Meusen armeijan tilapäisenä komentajana kenraali Lazare Hochen kuoltua.[2][1]

Vuoden 1799 alussa Lefebvre johti Tonavan-armeijan etujoukkoja, mutta joutui jättämään rintaman haavoituttuaan maaliskuussa Stockachin taistelussa vaikeasti käsivarteen. Hänet nimitettiin Pariisiin sijoitetun 17. divisioonan komentajaksi.[2][3] Pääkaupungin sotajoukkojen komentajana hänen tukensa oli välttämätön Napoléon Bonaparten marraskuussa 1799 suorittamassa brumairekuun 18. päivän vallankaappauksessa. Napoleon järjesti Lefebvrelle vuonna 1800 nimityksen senaattiin ja vuonna 1804 Ranskan marsalkan arvon.[2][1][3] Napoleonin keisarinkruunajaisissa Lefebvre sai kantaa Kaarle Suuren miekkaa.[1] Vuonna 1805 hän komensi reservijoukkoja.[2] Neljännen liittokunnan sodan puhjettua lokakuussa 1806 Napoleon nimitti Lefebvren keisarillisen kaartin jalkaväen komentajaksi, missä ominaisuudessa Lefebvre osallistui voitokkaaseen Jenan taisteluun. Siirryttyään X armeijakunnan komentajaksi Lefebvre piiritti Danzigin ja valtasi kaupungin toukokuussa 1807. Tästä hyvästä hänelle myönnettiin vuonna 1808 Dantzigin herttuan arvo.[2][1]

Lefebvre osallistui vuonna 1808 Napoleonin Espanjan-sotaretkeen IV armeijakunnan komentajana. Hän voitti useita taisteluja ja valtasi Bilbaon, mutta strategisten erimielisyyksien vuoksi Napoleon lähetti hänet pois tammikuussa 1809. Maaliskuussa 1809 hänet nimitettiin Baijeriin sijoitetun VII armeijakunnan komentajaksi, ja viidennen liittokunnan sodan puhjettua myöhemmin samana vuonna hän torjui Itävallan hyökkäyksen Baijeriin.[2] Hän löi itävaltalaiset Arnhofenissa ja osallistui Napoleonin rinnalla Abensbergin, Eckmühlin ja Wagramin taisteluihin, mutta kärsi tappion Tirolin kapinallisille.[2][1] Vuoden 1812 Napoleonin Venäjän-sotaretkellä Lefebvre komensi vanhan kaartin jalkaväkeä ja osallistui Borodinon taisteluun.[2]

Taisteluiden siirryttyä Ranskan maaperälle vuonna 1814 Lefebvre nimitettiin vanhan kaartin komentajaksi, ja hän osallistui Champaubertin ja Montmirailin taisteluihin. Yhtenä marsalkoista hän neuvoi Napoleonia luopumaan kruunusta,[2] ja hän myös äänesti sen puolesta senaatissa.[1] Tästä hyvästä kuningas Ludvig XVIII antoi Lefebvrelle Ranskan päärin arvon, joka kuitenkin peruutettiin hänen tuettuaan uudelleen Napoleonia vuoden 1815 satapäiväisen keisarikunnan aikana.[1][2] Päärinarvo palautettiin vuonna 1819.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lefebvren vaimo Catherine, ”rouva suorasuu” (n. 1810).

Lefebvren alhaissäätyinen puoliso Catherine Hübscher oli keisarikunnan aikana tunnettu henkilö Ranskan seurapiireissä. Suorapuheisuutensa vuoksi hänet muistetaan lempinimellä Madame Sans-Gêne (rouva suorasuu), joka on peräisin Victorien Sardoun ja Émile Moreaun vuonna 1893 julkaisemasta samannimisestä huvinäytelmästä.[3][1][2]

Lefebvren nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m François-Joseph Lefebvre, duke de Dantzig (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.7.2020.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Nathan D. Jensen: Marshal François Joseph Lefebvre (englanniksi) Frenchempire.com. Viitattu 13.7.2020.
  3. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1912), s. 14 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.7.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=François_Joseph_Lefebvre&oldid=22181199”