François-Joseph Fétis
François-Joseph Fétis (25. maaliskuuta 1784 Mons – 26. maaliskuuta 1871 Bryssel) oli belgialainen musiikkitieteilijä, urkuri ja säveltäjä.[1]
Fétis aloitti lapsena viulun-, pianon- ja urkujensoiton. Hän pääsi Pariisin konservatorioon vuonna 1800. Hän siirtyi Wieniin jatkamaan opintojaan vuonna 1803 ja meni naimisiin vuonna 1806. Fétis sai nimityksen professoriksi Pariisin konservatorioon vuonna 1821. Hän julkaisi vuonna 1825 tutkielman Traité du contrepoint et de la fugue. Erityinen merkitys jälkipolville on ollut Fétisin kahdeksanosaisella julkaisulla Biographie universelle des musiciens (1835–1844). Fétis perusti Revue et gazette musicale de Paris -lehden. Hänestä tuli Pariisin konservatorion kirjastonhoitaja vuonna 1827. Hän aloitti vanhan musiikin luentokonserttisarjan vuonna 1832.[1]
Fétis nimitettiin Leopold I:n hovin musiikkijohtajaksi ja Brysselin kuninkaallisen konservatorion johtajaksi vuonna 1833. Vuonna 1845 hän sai nimityksen Belgian kuninkaallisen akatemian jäseneksi. Fétisin kuoleman jälkeen hänen huomattava kirjastonsa luovutettiin Belgian kuninkaalliselle kirjastolle. Fétis sävelsi oopperoita, kirkko- ja kamarimusiikkia sekä orkesteri- ja pianoteoksia. Hänet kuitenkin tunnetaan nimenomaan kirjoituksistaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c François-Joseph Fétis Britannica, viitattu 17.2.2024 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
