Från Lexå till Glitterscenen
| Från Lexå till Glitterscenen Finlandssvenska tidsbilder, läsningar, författatporträtt 1960–2013 |
|
|---|---|
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Tuva Korsström |
| Kansitaiteilija | Emma Strömberg |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | kirjallisuushistoria |
| Kustantaja | Schildts & Söderströms |
| Julkaistu | 2013 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 529 |
| ISBN | 978-951-52-3224-3 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Från Lexå till Glitterscenen: finlandssvenska tidsbilder, läsningar, författatporträtt 1960–2013 on Tuva Korsströmin kirjoittama suomenruotsalaisen kirjallisuuden katsaus noin vuodesta 1960 alkaen.
Teoksen nimi kertoo kirjan sisällön aikarajat: Christer Kihlmanin teoksesta Se upp salige! (1960, suom. Varo autuas!) Monika Fagerholmin teokseen Glitterscenen (2009, suom. Säihkenäyttämö). Lexå on Kihlmanin teoksen kuvitteellinen tapahtumapaikka, joka saattaa viitata Porvooseen.[1]
Esipuheessa Korsström kertoo, että teos on tilaustyö, jossa alkuperäinen kustantaja Schildts toivoi käsiteltävän suomenruotsalaista kirjallisuutta viidenkymmenen viime vuoden ajalta siten että painotus olisi kirjailijoissa. Teos täydentäisi ja jatkaisi Thomas Warburtonin teosta Åttio år finlandssvensk litteratur, joka ilmestyi 1984. Sekä tekijä että uusi kustantaja Schildts & Söderströms totesivat työn hankalaksi, sillä aika oli ajanut ohi yhden kirjoittajan kirjallisuudenhistorioista. Sellaisen oli tehnyt vielä 1998 Georg C. Schoolfield teoksessa A History of Finland's Literature. Niinpä Korsströmin teos on siksi pikemminkin esseemäisen subjektiivinen, kuten hän sanoo. Kirjailija-artikkelit on koottu temaattisesti, ja niiden pituus vaihtelee lyhyestä perusteelliseen.[2]
Teos pohjautuu hänen omiin lukukokemuksiinsa: "Halusin lukea itse, en toistaa aiemmin kirjoitettua."[3]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksen subjektiivisuus herätti keskustelua, sillä runoilijoiden osuus oli siinä pienempi kuin prosaistien. ”Kääntääpä asian miten päin tahansa, kustantajan viesti on yksiselitteinen: kustantaja pitää vähemmän tärkeinä meitä, jotka on jätetty pois suomenruotsalaisen kirjallisuuden 50 viimeisestä vuodesta.” Korsström on vastannut siihen, että suomenruotsalainen lyriikka vaatisi aivan oman teoksensa.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lexå paikka nimeltä Lakijoki. Helsingin Sanomat, kulttuuri. Viitattu 1.12.2013.
- ↑ Korström (2013), s. 9.
- ↑ Torvalds, Sofia: Ett ljus man kan känna igen. Kyrkpressen 44/2013. Viitattu 1.12.2013.
- ↑ Ahola, Suvi: Pohjanmaa kannattelee suomenruotsalaista kirjallisuutta, sanoo Tuva Korsström. Helsingin Sanomat 6.11.2013. Viitattu 1.12.2013.
- ↑ Lindqvist, Marit: Poeter bittra över osynliggörande i litteraturhistorik. Yle.fi, Svenska Yle. Viitattu 1.12.2013. (”Hur man än vrider och vänder är förlagets budskap entydigt: vi som är uteslutna ur den nya 50 år av finlandssvensk litteratur – – betraktas av förlaget som mindre viktiga.”)