Fosforylaasikinaasi
Fosforylaasikinaasi on entsyymi, joka osallistuu glykogeeniaineenvaihdunnan säätelyyn. Entsyymi siirtää fosfaattiryhmiä ATP-molekyyliltä eräille glykogeenifosforylaasin seriiniaminohapoille. Tämä aktivoi glykogeenifosforylaasia ja siten glykogeenin pilkkoutumista eli glykogenolyysiä.[1] Fosforylaasikinaasin EC-numero on EC 2.7.11.19.[2]
Ominaisuudet ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fosforylaasikinaasi on hyvin suurikokoinen proteiini ja sen molekyylimassa on 1,2 MDa. Eläimillä entsyymistä esiintyy kahta isoentsyymiä, toinen maksassa ja toinen lihaskudoksessa. Fosforylaasikinaasi on heksadekameeri ja koostuu neljästä alayksiköstä joista jokainen jakautuu edelleen neljään alayksikköön, jotka ovat α-, β-, γ- ja δ-alayksiköt. Näistä alayksiköistä katalyyttisestä aktiivisuudesta vastaa γ-alayksikkö ja muut ovat säätelyalayksikköjä. δ-Alayksikkö on kalsiumionisensitiivinen kalmoduliini.[1][2][3][4][5]
Fosforylaasikinaasi siirtää fosfaattiyhmiä eli fosforyloi glykogeenifosforylaasin seriiniaminohappoja ja tämä saa glykogeenifosforylaasin muuttumaan inaktiivisesta b-muodosta aktiiviseksi a-muodoksi ja näin glykogenolyysi aktivoituu soluissa. Myös fosforylaasikinaasilla on aktiivinen a-muoto ja inaktiivinen b-muoto. Proteiinikinaasi A aktivoi fosforylaasikinaasia fosforyloimalla inaktiivisen b-muodon α- ja β-alayksiköitä, jolloin fosforylaasikinaasin konformaatio muuttuu ja γ- ja δ-alayksiköt pääsevät muodostamaa kompleksin ja aktiivisen a-muodon entsyymistä. Toinen entsyymi proteiinifosfataasi 1 puolestaan kykenee inaktivoimaan fosforylaasikinaasin defosforyloimalla α- ja β-alayksiköt. Fosforylaasikinaasia aktivoivat myös kalsiumionit, koska ne aktivoivat kalmoduliinin eli fosforylaasikinaasin δ-alayksikön.[1][4][5]
Puutteellisesti toimiva fosforylaasikinaasi on yhdistetty useisiin glykogeenin varastoitumissairauksiin niin ihmisillä kuin muillakin eläimillä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 600–601. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2 (englanniksi)
- ↑ a b EC 2.7.11.19 - phosphorylase kinase Brenda. Viitattu 21.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Richard A Harvey,Denise R Ferrier: Lippincott's Illustrated Reviews: Biochemistry, s. 132. Lippincott Williams & Wilkins, 2010. ISBN 978-1-60831-412-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.1.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Miriam D. Rosenthal, Robert H. Glew: Medical Biochemistry, s. 133. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-12237-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.1.2014). (englanniksi)
- ↑ a b c Linda J. Van Eldik,D. Martin Watterson: Calmodulin and Signal Transduction, s. 116–117. Gulf Professional Publishing, 1198. ISBN 9780127138602 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.1.2014). (englanniksi)