Fosfoglyseraattikinaasin puutos
Fosfoglyseraattikinaasin puutos on glykogeenin varastoitumissairauksiin kuuluva[1] erittäin harvinainen perinnöllinen aineenvaihduntasairaus. Siinä fosfoglyseraattikinaasin entsyymiaktiivisuus on alentunut.[2]
Fosfoglyseraattikinaasin puutokseen liittyvät ongelmat ilmenevät punasoluissa, lihaksissa ja/tai keskushermostossa. On yksilöllistä, ovatko punasolut, lihassolut vai hermosolut herkempiä vaurioille. Fosfoglyseraattikinaasin puutoksen oireina voivat olla hemolyyttinen anemia, myopatia ja keskushermosto-oireet tai vähintään yksi näistä. Useimmilla sairastuneista on hemolyyttinen anemia, joka on joissain tapauksissa vaikea-asteinen. Punasolujen voimakas hemolyysi voi johtaa ikterukseen eli ihon ja silmänvalkuaisten kellertämiseen. Hepatomegalia, splenomegalia ja hepatosplenomegalia ovat mahdollisia. Fosfoglyseraattikinaasin oireiden puhkeamisikä vaihtelee yksilöllisesti. Sen perusteella sairaus voidaan jaotella lapsuus-, nuoruus- ja aikuisiän tyyppeihin. Lapsuudessa puhkeavan tautimuodon oirekuva on lähtökohtaisesti vaikeampi kuin myöhemmin puhkeavien tautimuotojen.[2]
Sikiöaikainen ja syntymää seuraava kasvu ja kehitys ovat fosfoglyseraattikinaasin puutoksesta kärsivillä normaaleja. Usein lapsen opetellessa motorisia ja kielellisiä taitoja ilmenee lievä tai keskivaikea kehitysviive. Myöhemmin saatetaan todeta lievä tai keskivaikea kehitysvamma.[2] Tiedonkäsittelytaitojen ongelmia pidetään fosfoglyseraattikinaasin puutoksessa yleisinä piirteinä.[1] Kasvojen ilmeikkyys saattaa olla fosfoglyseraattikinaasin puutoksessa vähentynyttä. Yleinen löydös fosfoglyseraattikinaasin puutoksessa on hemolyyttisen anemian lisäksi myopatia, jonka merkkeinä ovat lihasheikkous ja heikentynyt normaalin fyysisen rasituksen sieto. Muita lihasoireita voivat olla lihaskipu, -krampit ja -jäykkyys. Lihasrasitusta ja sen aiheuttamaa vauriota saattaa seurata myoglobinuria, jossa virtsa värjäytyy punaruskeaksi.[2] Eräillä potilailla on raportoitu rabdomyolyysi.[1] Mahdollisina neurologisina oireina on kuvattu hemipleginen migreeni, epilepsia, ataksia ja vapina. Jänneheijasteet saattavat olla vaimeat. Joskus on kuvattu nopeita tunnetilojen vaihteluita, kommunikointivaikeuksia ja kielellisiä ymmärrysvaikeuksia.[2]
Fosfoglyseraattikinaasin puutosta aiheuttavat monet PGK1-geenin mutaatiot. Sairastuneen perimässä olevan mutaation laatu näyttää vaikuttavan osaltaan siihen, ovatko veren punasolut, keskushermosto vai lihakset erityisen alttiita häiriöille. Fosfoglyseraattikinaasin puutoksella on peittyvä[1] X-kromosomaalinen periytymistapa, jonka johdosta sairautta esiintyy lähinnä miespuolisilla. Naispuolisillakin saattaa joissain tapauksissa ilmetä oireita, yleensä kuitenkin lievempinä kuin miespuolisilla.[2] Esiintyvyydeksi on arvioitu alle yksi miljoonasta.[1] Fosfoglyseraattikinaasin puutos voidaan todeta oirekuvan, biokemiallisten selvitysten ja perimän tutkimuksen pohjalta.[2] Biokemiallisissa selvityksissä voidaan todeta alentunut fosfoglyseraattikinaasiaktiivisuus, joka on punasoluissa alle 23 % normaalista ja lihassoluissa alle 25 % normaalista.[1] Fosfoglyseraattikinaasin puutos ei ole parannettavissa. Hemolyyttistä anemiaa voidaan hoitaa rautalisällä.[2] Vaikeissa kroonisissa anemiatapauksissa säännölliset verensiirrot ovat välttämättömiä.[1] Joskus tarpeen voi olla splenektomia eli pernan poistoleikkaus. Rasittavan liikunnan välttäminen on tärkeää munuaisille koituvan vahingon ennaltaehkäisyksi. Fosfoglyseraattikinaasin puutoksen ennuste riippuu anemian ja muiden oireiden vaikeusasteesta. Ensimmäiset tapaukset raportoitiin 1960-luvun lopussa. Fosfoglyseraattikinaasin proteiinirakenteen muutos tunnistettiin 1980-luvulla, ja taustalla oleva geenivirhe paikannettiin 1990-luvun alkupuolella.[2]