Flóilaisten saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Flóilaisten saaga [flouilaisten] (isl. Flóamanna saga tai Þorgils saga Örrabeinsstjúps) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin islantilaissaagoihin. Saagan alkuosa sijoittuu Islannin asuttamisen aikaan 800-luvun lopulle ja kuvaa saagan varsinaisen päähahmon, Þorgils Örrabeininkasvatin (isl. Örrabeinsfóstri), esi-isiä. Loppuosa keskittyy kuvaamaan Þorgilsin elämää 900-1000-lukujen taitteessa: tämä lähtee ensin 16-vuotiaana miehenalkuna Norjaan vaatimaan esi-isiensä perintöä. Matkojensa aikana Þorgils päätyy myös Britteinsaarille ja Irlantiin, missä saa itselleen kallisarvoisen miekan. Þorgils kääntyy kristityksi, ja kun hän matkustaa myöhemmin Grönlantiin, pakanajumala Þórr, jota hän on aiemmin palvonut, näyttää jatkuvasti seuraavan Þorgilsia. Þorgils pysyy kuitenkin uskossaan, vaikka hänen Grönlannin asutusyrityksensä epäonnistuukin täysin. Erinäisten seikkailujen ja konfliktien jälkeen Þorgils kuolee lopulta vanhana Islannissa, 85-vuotiaana.[1] Flóilaisten saagaa ei ole suomennettu.

Kirjoittajasta ja ajoituksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flóilaisten saaga on laadittu vuoden 1300 tietämillä. Sen kirjoittaja on todennäköisesti ollut Islannin eteläosasta, Gaulverjabæristä, missä oli keskiajalla pappila ja kirkko. Kirjoittajan oletetaan olleen kirkonmies. Saagan osalta on tuotu esille myös sen yhteys vuonna 1334 kuolleeseen islantilaiseen poliitikkoon ja laintuntijaan Haukr Erlendssoniin, jonka esi-isistä Flóilaisten saaga kertoo. Tämä on esimerkiksi saattanut olla työn tilaaja.[2]

Käsikirjoitukset ja versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saagasta on säilynyt nykypäivään kaksi eri versiota. Näistä pitempää on pidetty alkuperäisempänä. Se ei ole kuitenkaan säilynyt täydellisenä. Säilyneet sivut, jotka käsittävät luvut 18-25, ovat niin kutsutusta Pseudo-Vatnshyrna -käsikirjoituksesta (AM 455b 4to, n. 1390-1425). Tästä versiosta puuttuvista osista on säilynyt huonolaatuinen kopio nuoremmassa paperikäsikirjoituksessa AM 515 4to (n. 1660-1695). Lyhemmästä versiosta, jota pidetään nuorempana, on saatavilla useita käsikirjoituksia. Pääkäsikirjoituksena pidetään käsikirjoitusta AM 517 4to (v. 1686-1688), joka on perustunut Kööpenhaminan palossa vuonna 1728 tuhoutuneelle Vatnshyrna-käsikirjoitukselle. Sen lisäksi tästä lyhyemmästä versiosta on säilynyt myös lukuisia muita keskiajan jälkeisiä paperikäsikirjoituksia.[3]

Vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muu saagakirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flóilaisten saagan kirjoittaja on todennäköisesti tuntenut muita islantilaissaagoja ja Islannin asuttamisesta kertovia tekstejä. Esimerkiksi saagan alkuosa (luvut 1-10 ja 18), jossa kuvataan Etelä-Islannissa sijaitsevan Flóin alueen asukkaita, seuraa monilta osin Landnámabókin Sturlubók-versiota. Sen lähteenä ei kuitenkaan todennäköisesti ole ollut Sturlubók, vaan joku siitä juontuva mutta ei identtinen käsikirjoitus, jonka kautta Sturlubókin tiedot ovat siirtyneet Flóilaisten saagan kirjoittajalle ja Landnámabókin Hauksbók-versioon.[4] Tyylillisesti Flóilaisten saagan on katsottu saaneen vaikutteita myös ritarisaagoista. Osio, jossa kuvataan Þorgilsin pyrkimyksiä saada Norjassa haltuunsa esi-isiensä perintö, taas muistuttaa toista islantilaissaagaa, Egillin, Kalju-Grímrinpojan saaga.[1]

Flóilaisten saagassa Grönlantiin sijoittuva episodi, jossa haaksirikkoutuneen Þorgilsin matkalla mukana olleet miehet ja naiset alkavat vähitellen sairastua, kuolevat ja muuttuvat sen jälkeen elävien kuolleiden joukoksi, sisältää yhtymäkohtia pariin islantilaissaagaan. Vastaavia, tautiin kuolemisen jälkeen alkavaa kummittelua ja useista elävistä kuolleista muodostuvia kummitusjoukkoja kuvataan Grönlantiin sijoittuvissa saagoissa Eiríkr Punaisen saaga (isl. Eiríks saga rauða, suom. Viinimaan saaga) ja Grönlantilaisten saaga (isl. Grænlendinga saga) sekä Eyrin asukkaiden saagassa, jonka tapahtumat sijoittuvat Islantiin.[5] Saagan viikinkiepisodit ja Norjaan sijoittuvat elävä kuollut -episodit ovat saaneet vaikutteita muinaissaagoista (esim. Nuoli-Oddrin saaga, Friðþjófr Uljaan saaga) sekä toisista islantilaissaagoista, kuten Hávarðr Jäävuonolaisen saagasta, Tappaja-Glúmrin saagasta sekä Savulaaksolaisten saagasta. Näiden lisäksi Flóilaisten saagan kirjoittaja on todennäköisesti tuntenut Grettir Väkevän saagan.[6]

Eurooppalainen kristillinen kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flóilaisten saaga sisältää myös useita kuvauksia unista, yhteensä kolmetoista kappaletta. Osa niistä on säilynyt vaihdellen vain joko saagan lyhyemmässä tai sen pitemmässä versiossa. Joissain Þorgilsin näkemissä unissa esimerkiksi Þórr-jumala ilmestyy hänelle ja uhkaa kostolla, toisissa taas Þorgilsin ystävä Auðunn ilmestyy hänelle ja antaa hänelle aseita tuleviin urotekoihin. Myöhemmin Þorgilsin vaimo Þórey näkee unessaan taivaallisen näyn hieman ennen kuolemaansa, ja Þorgils ja hänen poikansa Þorleifr näkevät enneunia.[7] Flóilaisten saagan unikuvausten on katsottu saaneen vaikutteita kristillisestä kirjallisuudesta, mm. Raamatusta sekä Gregorius Suuren teksteistä. Viimeksi mainitut olivat keskiajan Islannissa erityisen suosittuja.[8] Flóilaisten saagan lähteenä ja esikuvana on ollut todennäköisesti myös eurooppalainen hagiografinen kirjallisuus, jota oli alettu kääntää kansankielisiksi saagoiksi jo 1100-luvulta alkaen. Tähän viittaa Þorgilsin unikuvausten lisäksi myös Þorgilsin sankarillisen lujana pysyvä usko.[9]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heizmann, Wilhelm. 1993. Flóamanna saga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 199-200.
  • Kjartan G. Ottósson. 1983. Fróðárundur í Eyrbyggju. Studia Islandica, 42. Reykjavík: Menningarsjóðs.
  • Perkins, Richard. 1971. An edition of Flóamanna saga with a study of its sources and analogues. Väitöskirja. University of Oxford.
  • Perkins, Richard. 1975-1976. The Dreams of Flóamanna saga. Saga-Book 19 (1975-1976), 191-238.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wolf, Kirsten. 2001. Gregory’s Influence on Old Norse-Icelandic Religious Literature. Teoksessa Rome and the North. The Early Reception of Gregory the Great in Germanic Europe, toim. Rolf H. Bremmer Jr, Kees Dekker & David F. Johnson. Mediaevalia Groningana New Series, 4. Paris: Peeters, 255–274.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Heizmann 1993, 199; Simek & Hermann Pálsson 2007, 94.
  2. ↑ Perkins 1971, 392-242; Heizmann 1993, 199; Simek & Hermann Pálsson 2007, 94, 163.
  3. ↑ Perkins 1971, 10-148; Perkins 1975-1976, 191; Heizmann 1993, 199; Simek & Hermann Pálsson 2007, 94. Ks. AM 455 b 4to, AM 515 4to ja AM 517 4to Handrit.is -sivustolla.
  4. ↑ Perkins 1971, 149-208.
  5. ↑ Kjartán Ottósson 1983, 39-40; Heizmann 1993, 199.
  6. ↑ Heizmann 1993, 199.
  7. ↑ Perkins 1975-1976.
  8. ↑ Perkins 1975-1976; Heizmann 1993, 199; Simek & Hermann Pálsson 2007, 94. Gregorius Suuren tekstien suosiosta Islannissa, ks. Wolf 2001.
  9. ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 94, 144-145.

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Flóilaisten_saaga&oldid=21815302”