Fjodor Orlov
Kreivi Fjodor Grigorjevitš Orlov (ven. Фёдор Григорьевич Орлов); (19. helmikuuta [J: 8. helmikuuta] 1741, Ljutkino, Tverin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. toukokuuta [J: 17. toukokuuta] 1796, Moskova, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kenraali.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Novgorodin kuvernööri Grigori Ivanovitš Orlov (1685–1746) ja Lukeria Ivanovna Zinovieva. Hän oli toiseksi nuorin Orlovin viidestä veljeksestä. Muut veljekset olivat Ivan Grigorjevitš Orlov (1733–1791), Grigori Grigorjevitš Orlov, Aleksei Grigorjevitš Orlov ja Vladimir Grigorjevitš Orlov (1743–1831).[2]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kunnostautui ensimmäisen kerran seitsenvuotisessa sodassa. Hän osallistui veljiensä mukana palatsivallankaappaukseen Pietari III:ta vastaan ja nimitettiin senaatin prokuraattoriksi.[1]
Ensimmäisen Turkin sodan (1768–1774) aikana hän palveli amiraali Grigori Spiridovin alaisuudessa eskadroonan komentajana[3] ja oli yksi ensimmäisistä turkkilaisten linjan läpi murtautuneista Çeşmen (Tšesme) meritaistelussa. Hydran taistelussa hän ajoi joukkoineen pakoon 18 turkkilaista laivaa.[3][1] Orlovin ystävä eurooppalainen seikkailija, kreivi Saint-Germain auttoi tätä ja tämän joukkoja Turkissa tuomalla heille venäläistä teetä, tai kuten he kutsuivat sitä "Acqua Benedetta", joka auttoi venäläisiä joukkoja taistelemaan maan ilmastoa vastaan.
Vuoden 1770 24.–26. kesäkuuta saadun voiton johdosta pystytettiin Katariina II:n käskystä Tsarskoje Seloon 25 metriä korkea, Aunuksen marmorista tehty muistomerkki.[2]
Vuonna 1775 kreivi Fjodor Orlov jäi pois aktiivipalveluksesta ja asettui asumaan lähelle Moskovaa.[1] Hän ei milloinkaan mennyt virallisesti naimisiin, mutta sai kahdesta eri liitosta kuusi lasta, jotka Katariina laillisti ja aateloi vuonna 1796. Yksi heistä oli ruhtinas, kenraali Aleksei Fjodorovitš Orlov ja toinen kenraali Mihail Fjodorovitš Orlov.[2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen avovaimo oli Jelisaveta Mihailovna Gusjatnikova Popova[2] (1757-1791), hattu- ja pellavatehtaan omistajan, Moskovan juomaviljelijöiden yrityksen pääjohtaja Mihail Petrovitš Gusjatnikov (1707-1776) tytär. Hän oli ensimmäisessä avioliiitossa Katariina II:n kamaripalvelija Aleksei Semjonovitš Popovin (1728-1780) kanssa.[4] Jäätyään leskeksi hän solmi suhteen Fjodor Orlovin kanssa. Hän kuoli neljännen lapsensa Jelisavetan synnytyksen seurauksiin ja hänet haudattiin Donskoin luostarin hautausmaalle.
Toinen avovaimo oli Tatjana Fjodorovna Okulova[4] Jaroslavova,[2] os. Glinskaja (1761-1846) oli peräisin Smolenskin ylhäisaatelistosta ja ruhtinasperheen jälkeläisiä,[4] hän valmistui aatelisneitojen Smolnan instituutista vuonna 1779. Hän oli A. M. Jaroslavovin leski, joka oli ollut Fjodor Orlovin sotilastoveri. Hänet haudattiin Bolšeohtenskojen hautausmaalle Pietariin.
Fjodor Grigorjevitš Orlovin lapset (joita kutsuttiin häveliäisyyssyistä "oppilaiksi"):
- Vladimir (1775-1797), vahvojen oletusten mukaan hän ei ollut Fjodorin, vaan hänen veljensä Aleksein avioton poika. On mahdollista, että hän kuoli äkillisesti ja hänen äitinsä oli ruhtinatar Jelisaveta, joka tunnettiin paremmin nimellä "ruhtinatar Tarakanova". Vladimir oli naimaton. Hänet haudattiin Donskoin luostarin hautausmaalle. Hänen hautansa on listattu hautaluettelossa aatelisen Vladimir Fjodorovitš Orlovin haudaksi, mutta on jo fyysisesti kadonnut.
- kenraali Aleksei Fjodorovitš Orlov (1786-1862), nai Olga Aleksandrovna Žerebtsovan (1807-1880); 3 lasta: Nikolai, Anna ja Afinogen
- kenraali Mihail Fjodorovitš Orlov (1788-1842), nai Jekaterina Nikolajevna Rajevskajan (1797-1885), kenraali Nikolai N. Rajevskin tyttären; 2 lasta: Nikolai ja Anna
- Grigori (1790-1850), nai Virginia Wentzelin (k. 1846), Pariisin komediateatterin näyttelijättären; tytär Antonina (Antoinette)
- Jelisaveta (1791-1796), kuoli lapsena
- Fjodor (1792–1835), jäi eläkkeelle vuonna 1832 everstinä, sittemmin kenraaliluutnantti; vaimo Anna Mihailovna Naumova (1799–1868) oli vanhasta aatelissuvusta
- Anna (1793-1830), nai senaattori A. M. Bezobrazovin, kuoli 12. (toisen version mukaan 15.) lapsen synnytyksen aikana.
Aleksei, Grigori, Mihail ja Jelisaveta ovat Jelisaveta Mihailovna Gusjatnikovan lapsia; Fjodor ja Anna ovat Tatjana Fjodorovna Jaroslavovan lapsia. Keisarinna Katariina II:n asetuksella 27. huhtikuuta 1796 heille kaikille myönnettiin aatelisoikeudet, Orlovien sukunimi ja vaakuna. Kuolinvuoteellaan Fjodor Orlov kehotti lapsiaan: "Eläkää yhdessä, niin kuin asuimme yhdessä veljieni kanssa, silloin itse Potemkin ei erottanut meitä toisistamme." Hän kuoli 55-vuotiaana ja hänet haudattiin Otradan kartanoon Orlovin suvun hautaholviin.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Fyodor Grigoryevich, Count Orlov | Russian statesman, diplomat & reformer | Britannica www.britannica.com. 24.5.2023. Viitattu 14.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e РБС/ВТ/Орлов, Федор Григорьевич — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 14.7.2023. (venäjä)
- ↑ a b Fyodor Grigoryevich, Count Orlov | Russian statesman, diplomat & reformer | Britannica www.britannica.com. 24.5.2023. Viitattu 14.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c ОРЛОВЫ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 14.7.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fjodor Orlov Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
