Filosofisen tiedekunnan promootio

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on Helsingin yliopiston humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteinen promootio. Se on Suomessa vietettävistä promootioista vanhin, sillä ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio vietettiin Turun kuninkaallisessa akatemiassa vuonna 1643. Filosofisen tiedekunnan promootio on muodostanut pohjan ja mallin monille muille promootioille, koska tiheimmin ja pisimpään vietettynä promootiona se sisältää vuosisatojen saatossa syntyneitä perinteitä ja rituaaleja, joista monet myöhemmät promootiot ovat ottaneet mallia. Filosofisen tiedekunnan promootio on ollut esikuvana Suomen muiden yliopistojen ja korkeakoulujen promootioseremonioille niiden omaksuessa akateemisia perinteitä 1900-luvulla tapahtuneen korkeakouluverkoston laajentumisen myötä.

Historia

Promootion juuret ovat keskiajan yliopistoissa ja niitä edeltäneissä killoissa ja sääntökunnissa. Ruotsin vallan aikana Turussa promootiot olivat pienempiä, olihan Turku maaseutuyliopisto ja monesti näytteli Uppsalan emoyliopistoon valmistavan laitoksen roolia. Esimerkiksi Turussa ei pidetty alkuvuosien jälkeen laisinkaan korkeampien tiedekuntien promootioita, koska monesti ne pidettiin Uppsalassa, valtakunnan ensimmäisessä ja suurimmassa yliopistossa. Tilanne muuttui Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle, jolloin Ruotsin ja Suomen promootiokulttuurit alkoivat eriytyä. Suomessa nimenomaan filosofisen tiedekunnan promootio juhlana sai suuren merkityksen maan kulttuurielämässä 1800-luvulla, jolloin valtiopäivätoiminnan ollessa seisahduksissa ns. valtioyön aikana, kokosivat promootiot Suomen säätyläistöä ja sukuverkostoja Helsinkiin juhlimaan. Promootioista ja niiden tanssiaisista kehittyi suomalainen vastine muiden maiden hovien debytanttitanssiaisille. Promootio kokosi suuria väkijoukkoja Helsinkiin perheenjäsenten ja sukulaisten saapuessa juhlistamaan promovoitavaa maisteria. Promootioiden aikana suuriruhtinaskunnan hotellit ja ravintolat olivat pullollaan asiakkaita ja monet perheet vuokrasivat kotinsa promootiovieraille lähtien itse maaseudulle huviloilleen tai sukulaisten luokse. Varsinaisten promootiojuhlallisuuksien rinnalle kehittyi joukko epävirallisempia juhlia ja tapahtumia, kuten perhekuntien omia illallisia, kihlajaisjuhlia ja esiintyvien taiteilijoiden ja markkinoiden ohjelmaa. Valtiopäivien alettua kokoontua säännöllisesti vuoden 1863 jälkeen ja Suomen itsenäistymistä seuranneen korkeakouluverkoston kehittyminen ovat vähentäneet filosofisen tiedekunnan ainutlaatuisuutta ja erityisyyttä, mutta filosofisen tiedekunnan promootio on se runko josta muut promootiot ovat versoneet.

Ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin 4. toukokuuta 1643. Vuosina 1643–1827 promootiot vietettiin Turussa ja vuodesta 1832 alkaen Helsingissä, sillä yliopisto oli siirretty vuonna 1827 tapahtuneen Turun palon jälkeen Helsinkiin. Viimeinen promootio Turussa järjestettiin 10. heinäkuuta 1827. Samalla yliopisto sai uudet statuutit eli johtosäännön, jotka astuivat voimaan 1828. Uudet statuutit loivat maisterin arvon yläpuolelle tohtorin arvon, joka myös myönnetään promootiossa. Aiemmin promootiossa oli myönnetty yhtä aikaa maisterin ja tohtorin arvo, jotka siis aiemmin vastasivat toisiaan.

Alkujaan promootio järjestettiin joka kolmas tai neljäs vuosi, vuorotellen Ruotsin valtakunnan muiden yliopistojen, Uppsalan, Tarton ja Lundin kanssa. Ensimmäisessä promootiossa vuonna 1643 promovoitiin 10 maisteria, sillä maisterinarvo haluttiin pitää rajoitettuna ja vain yliopiston konsistorin sen arvoisiksi katsomien ansaitsemana oppiarvona, joka vuoteen 1828 asti oli korkein yliopistollinen oppiarvo itse opetusvirkojen ulkopuolella. Vuonna 1828 keisari Nikolai I hyväksyi yliopistolle uudet statuutit, joissa vanha maisterin ja tohtorin arvo jaettiin kahtia Venäjän yliopistojen mallin mukaisesti erillisiin maisterin ja tohtorin arvoihin. Aikaisemmin maisteriksi promovoidut saivat samalla myös filosofian tohtorin arvon.

Helsingin yliopiston filosofinen tiedekunta jaettiin 1852 kahteen osastoon, historiallis-kielitieteelliseen osastoon ja fyysis-matemaattiseen (myöhemmin matemaattis-luonnontieteelliseen) osastoon. Vuonna 1992 vanha filosofinen tiedekunta lakkautettiin ja sen osastoista tuli itsenäisiä tiedekuntia, jolloin historiallis-kielitieteellinen osasto muuttui humanistiseksi tiedekunnaksi. Promootioissa ne kuitenkin edelleen muodostavat yhdessä filosofisen tiedekunnan.

Promovoitavien maisterien määrä pysyi kauan pienenä, 50 promovendin raja ylitettiin vasta vuonna 1760 ja 100 hengen raja ylittyi vuonna 1869. Syynä tähän olivat hallitsijoiden ja kanslerien pyrkimykset rajoittaa akateemisten oppiarvojen myöntämistä, jotta niitä annettaisiin vain ne ansaitseville ja estettäisiin liiallista kilpailua työmarkkinoilla sekä ehkäistäisiin oppiarvojen inflaatiota. 1970-luvulla promootioiden osallistujamäärät laskivat alle 200 hengen johtuen akateemisten perinteiden ja rituaalien osakseen saamasta kovasta kritiikistä ja osallistujien pelosta, että promootiokulkuetta kivitettäisiin matkalla yliopiston päärakennuksesta Tuomiokirkkoon. Kuitenkin vuonna 1982 akateemisten perinteiden yleisen restauraation hengessä myös promootion osallistujamäärä lähti uuteen nousuun saavuttaen ennätyksensä 2014.

Katso myös

• Luettelo Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioista