Realismi (ontologia)
Ontologinen realismi (myös metafyysinen realismi tai filosofinen realismi) eli todellisuuspohjainen olemassaolo-oppi on ontologinen näkemys, jonka mukaan on olemassa ulkoinen, havaitsijoista (kuten ihmismielestä) riippumaton todellisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että todellisuus on ontologisesti itsenäinen esimerkiksi käsitteellisiin skeemoihimme ja kielellisiin käytäntöihimme nähden. Realismille vastakkainen kanta on antirealismi.
Filosofian historiassa realismin ja antirealismin merkitys on tulkittu monilla eri tavoilla: realismi on käsitetty joskus materialismin, joskus (objektiivisen) idealismin merkityksessä;[1] ja se on tulkittu sekä nominalismin että (subjektiivisen) idealismin vastaiseksi kannaksi.[2][3]
Nykyfilosofiassa ontologinen realismi liittyy läheisesti tieteenfilosofiseen tieteelliseen realismiin, jonka mukaan teoriat menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta.
Näkemykset realismista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Filosofian historiassa on ollut erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on ”todellista” ja mitä sisältöä käsitteeseen ”todellinen” liitetään. Siksi myös realismin sisältö on tulkittu eri aikoina eri tavalla. Eri käyttötavat ovat edelleen käytössä ontologiassa eri yhteyksissä, mikä voi aiheuttaa sekaannusta.
Realismi nominalismin vastaisena kantana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Käsiterealismi
Vanhimmassa, keskiajan filosofiasta peräisin olevassa merkityksessä realismi tarkoittaa universaalien ongelmaan liittyvää kantaa, jonka mukaan todellisuudessa on olemassa paitsi partikulaareja eli yksilöolioita, myös universaaleja eli yleiskäsitteitä.[2]
Realismista tässä merkityksessä puhutaan edelleen ontologiassa universaalien ongelman yhteydessä.[4] Tässä kontekstissa realismilla tarkoitetaan sitä näkemystä, että universaalit ovat olemassa todellisuudessa, itsenäisesti ja jollain tavalla maailmaa ja kokemusta edeltävinä. Tämä kuvaa erityisesti Platonin ideaopissa ilmenevää platonilaista realismia.
Tässä merkityksessä ”realismi” tarkoittaa kuitenkin jotain aivan muuta — ja monella tavalla jopa lähes päinvastaista — kuin mitä termillä useimmiten tarkoitetaan nykyfilosofiassa.
Realismi idealismin vastaisena kantana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyaikaisemmassa, kantilaisessa merkityksessä realismi käsitetään näkemykseksi, jonka mukaan on olemassa ihmismielestä riippumaton todellisuus. Realismi siis puolustaa ei-episteemisten eli kokemuksesta ja ymmärryksestä riippumattomien entiteettien olemassaoloa. Tällöin sen vastakohtana on idealismi, jonka mukaan todellisuus on olemassa vain subjektin mielessä.[2]
Ontologinen realismi ei väitä, että koko todellisuus on ihmismielestä riippumaton, eikä näin kiellä esimerkiksi ajatusten tai konkreettisempien ihmismielen tuotosten olemassaoloa. Muutoinkaan ontologinen realismi ei väitä mitään erityistä todellisuudesta tai kiellä minkään olemassaoloa — se väittää ainoastaan, että ainakin osa todellisuudesta on ihmismielestä riippumaton.[5]
Realismi tieteenfilosofiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tieteellinen realismi
Toisessa nykyaikaisessa merkityksessä realismi ymmärretään antirealismin vastaisena kantana tieteenfilosofiassa. Kannalla on myös ontologinen rajapintansa: tieteellisen realismin mukaan tieteessä esiintyvien teoreettisten termien viittaamat teoreettiset entiteetit ovat olemassa.[6] Tieteelliset teoriat ovat kuvauksia todellisuudesta.[7]
Realismi käytännössä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Realistiset näkemykset ovat usein suhteessa johonkin tiettyyn sovellusalueeseen: joku voisi esimerkiksi olla realisti, mitä tulee fysiikkaan, mutta antirealisti, mitä tulee etiikkaan. Viime aikoina on korostettu sitä, että on tärkeää määrittää täsmällisesti se sovellusalue, jota ontologinen väite koskee.
Realismia kannattavat filosofit ovat tyypillisesti katsoneet, että totuudessa on kyse uskomusten vastaavuudesta todellisuuden kanssa. Näin he ovat kannattaneet totuuden korrespondenssiteoriaa. Nykyään on kuitenkin alettu nähdä, ettei realismin ja totuuden korrespondenssiteorian välinen yhteys ole niin suora kuin aiemmin on oletettu. Jotkut realistit suosivat deflationistista totuusteoriaa, kun taas jotkut totuuden korrespondenssiteorian kannattajat, kuten J. M. E. McTaggart, ovat olleet antirealisteja.[8]
Jotkut filosofit, kuten Hilary Putnam, ovat hylänneet realismin ja antirealismin väliset väittelyt ja pyrkivät välttämään koko kiistan suosimalla yksinkertaista naturalismia tai "luonnollista realismia", joka voitaisiin nähdä "kolmantena tienä" realismin ja antirealismin ohella.[9]
Realismi eri aloilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Realismi logiikassa ja matematiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Matemaattinen realismi
Matematiikassa realismi on matematiikanfilosofinen kanta, jonka mukaan matemaattiset entiteetit ovat olemassa itsenäisesti ihmismielestä riippumatta. Siksi emme tee matemaattisia keksintöjä vaan löytöjä, ja jos kaikkeudessa olisi muita älykkäitä olentoja, ne tekisivät samoja löytöjä. Tämän johdosta on olemassa vain yhdenlaista matematiikkaa löydettäväksi. Esimerkiksi kolmiot ovat todellisia entiteettejä, eivät ihmismielen luomuksia.
Monet tunnetut matemaatikot, kuten Kurt Gödel ja Paul Erdős, ovat kannattaneet matemaattista realismia ja nähneet itsensä luonnollisina esiintyvien matemaattisten entiteettien löytäjinä. Gödel katsoi, että on olemassa objektiivinen matemaattinen todellisuus, joka voidaan havaita tavalla joka vastaa aistihavaintoja. Matemaattisen realismin sisällä on kuitenkin erilaisia näkemyksiä siitä, millainen olemassaolo matemaattisilla entiteeteillä on ja kuinka niistä tiedetään.
Realismi fysiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Paikallinen reaalisuus
Fysiikassa realismi viittaa siihen tosiseikkaan, että kappaleita kuvaa mittauksesta riippumaton joukko objektiivisia ominaisuuksia, riippumatta siitä, onko ne mitattu (tai havaittu) vai ei. 1800-luvulle saakka fysiikan oletettiin vähintään implisiittisesti perustuvan realismiin. Kvanttimekaniikan mukaan ei voida kuitenkaan sanoa, että järjestelmällä on joku ominaisuus, ennen kuin ominaisuus on mitattu. Tällä perusteella vaikuttaa, että kvanttijärjestelmät ilmentävät ei-paikallista käyttäytymistä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Filosofisen realismin muotoja:
- Aristoteelinen eli maltillinen realismi
- Kriittinen realismi
- Käsiterealismi
- Naiivi realismi
- Oikeusrealismi
- Tieteellinen realismi
- Tietoteoreettinen realismi
- Platonilainen realismi eli äärimmäinen realismi
- Dialektinen materialismi
Kritiikkiä:
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Määttänen, Pentti: Realismi Filosofia. Arkistoitu 9.6.2008. Viitattu 19.11.2008.
- ↑ a b c Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan, s. 144–146. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4
- ↑ What is objective idealism? PhiloSophos.com. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 19.11.2008.
- ↑ Esim. Juti 2001.
- ↑ Airila, Mauri & Pekkanen, Martti: Tekniikan alan väitöskirjaopas machina.tkk.fi. Arkistoitu 19.11.2008. Viitattu 19.11.2008.
- ↑ Juti 2001, s. 384.
- ↑ Määttänen, Pentti: Tieteellinen realismi valt.helsinki.fi. Viitattu 19.11.2008.
- ↑ David, Marian: The Correspondence Theory of Truth The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 19.11.2008.
- ↑ Buchanan, Reid: From the familiar to the mysterious: Putnam’s natural realism. Philosophia, November, 1999, 27. vsk, nro 3–4, s. 555–565. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ferraiolo, William: Metaphysical Realism (Arkistoitu – Internet Archive) Dialogos 77, 2001. (englanniksi)
- Khlentzos, Drew: Semantic Challenges to Realism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Miller, Alexander: Realism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)