Filosofikuningas
Filosofikuninkaat olivat Platonin dialogissaan Valtio esittämän valtioutopian eli Kallipoliksen hallitsijoita tai vartijoita.[1]
Filosofikuningas Platonin Valtiossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Platonin mukaan jotta hänen ihannevaltionsa voisi toteutua, "on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa".[2][1]
Selittäessään ajatustaan tarkemmin Platon lähtee liikkeelle filosofin sananmukaisesta määritelmästä. Filosofi on viisauden rakastaja, ja rakastajana hänen tulee olla sellainen, että hän rakastaa viisautta kokonaisuudessaan ja kaikessa. Tämän jälkeen hän erottaa ne, jotka rakastavat totuutta itseään ja ne jotka rakastavat vain näkemäänsä tai oppimaansa. Filosofeja ja näin ainoita filosofikuninkaiksi sopivia ovat ne, jotka kykenevät näkemään Platonin ideaopin mukaiset ideat.[1]
Myöhemmin Platon käsittelee muun muassa filosofikuninkailta vaadittavaa koulutusta. Peruskoulutus kestää 18-vuotiaaksi. Tämän jälkeen seuraa kaksi vuotta fyysistä harjoittelua, kymmenen vuotta matemaattisia tieteitä sekä viisi vuotta dialektiikkaa. Lopuksi vaaditaan viisitoista vuotta osallistumista kaupunkivaltion käytännön hallitsemiseen. Tämän koulutuksen läpikäyneet ovat lopulta 50-vuotiaina sopivia hallitsijoiksi.[1]
Valtiossa Platon käyttää myös metaforaa valtiolaivasta kuvaamaan ajatustaan filosofikuninkaista tämän laivan parhaina kapteeneina.[3]
Myöhemmin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiassa muun muassa Rooman keisari Marcus Aureliusta, joka oli myös stoalainen filosofi, on usein kutsuttu filosofikuninkaaksi.[4] Uudellakin ajalla ajatusta on sovellettu muun muassa joihinkin valistusajan hallitsijoihin ja poliitikkoihin,[5] kuten Fredrik II Suureen[6] ja Thomas Jeffersoniin.[7]
Karl Popper syytti Platonia totalitarismin noususta 1900-luvulla ja näki tämän ajatuksen idealistisista ja yhteiskuntaa manipuloimaan pyrkivistä filosofikuninkaista sellaisena, että se johti Adolf Hitlerin kaltaisten diktaattoreiden nousuun.[8][9]
Niccolò Machiavelli kritisoi filosofikuninkaan ajatusta todeten, että tosiasiallisesti filosofikuningas on huonoin mahdollinen hallitsija, sillä reaalimaailmassa filosofikuninkaasta tulee väistämättä pelkkä tyranni, jolla on ideologinen agenda. Myös Bertrand Russell kritisoi voimakkaasti Platonia teoksessaan Länsimaisen filosofian historia, rinnastaen Benito Mussolinin ja Josef Stalinin filosofikuninkaisiin.[10]
Ajatolla Khomeinin sanotaan saaneen innoitusta platonilaisesta ajatuksesta filosofikuninkaista hänen kiinnostuttuaan islamilaisesta mystiikasta ja Platonin Valtiosta. Hänen on arveltu ottaneen tästä vaikutteita ajatukseensa islamilaisesta tasavallasta.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Reeve, C. D. C.: Philosopher-Kings: The Argument of Plato's Republic, s. 191-194. Hackett Publishing, 2006. ISBN 0872208141 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Platon: Valtio 473d, suomennos Marja Itkonen-Kaila.
- ↑ Platon: Valtio 488d.
- ↑ Esim. Soccio, Douglas J.: Archetypes of Wisdom: An Introduction to Philosophy, s. 198. Cengage Learning, 2012. ISBN 1111837791 Teoksen verkkoversio. Van Ackeren, Marcel: A Companion to Marcus Aurelius, s. 426. (Blackwell Companions to the Ancient World) John Wiley & Sons, 2012. ISBN 1118219848 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Desmond, William: Philosopher-Kings of Antiquity. Continuum, 2011. ISBN 0826434754
- ↑ Thaddeus, Victor: Frederick the Great: The Philosopher King. Kessinger Publishing, 2010. ISBN 1163189308
- ↑ Thomas Jefferson: America's Philosopher-King: Lerner, Max & Schmuhl, Robert. Transaction Publishers, 1996. ISBN 156000262X
- ↑ Popper, Karl: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. ((The open society and its enemies, 1945.) Suomentanut Paavo Löppönen. 2. painos 2000) Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01593-1
- ↑ Popper, Karl: The Poverty of Historicism. Routledge, 2002.
- ↑ Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia 1-2. ((The History of Western Philosophy, 1945) Suomentanut J.A. Hollo) WSOY, 1948.
- ↑ Anderson, Raymond H.: Ayatollah Ruhollah Khomeini, 89, the Unwavering Iranian Spiritual Leader The New York Times. Viitattu 11.6.2012.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Platon: Valtio. Teoksessa Teokset 4. (Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Toinen painos) Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15895-3
- Sprague, Rosamond Kent: Plato's philosopher-king: a study of the theoretical background. University of South Carolina Press, 1976. ISBN 0872493369
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Plato: Text of section of The Republic - The philosopher-king (Arkistoitu – Internet Archive) Ancient History Sourcebook. (englanniksi)
