Ferdinand Timper
Gustaf Adolf Ferdinand Timper (5. syyskuuta 1864 Tammisaari – 10. toukokuuta 1948) oli suomalainen kultaseppä ja talonomistaja.[1]
Ferdinand Timper alkoi oppivuosiensa jälkeen harjoittaa kultasepän ammattia aluksi Tammisaaressa syksystä 1890 alkaen. Vuonna 1893 hän lopetti Tammisaaren liikkeensä ja muutti Helsinkiin. Timper perusti kulta- ja hopeasepänliikkeen aluksi Kauppatorin varrelle Pohjoisesplanadi 5:een, mutta jo vuonna 1894 hän siirsi liikkeensä Mikonkatu 11:een. Talo, jossa liike toimi, tuhoutui kuitenkin tulipalossa 1898 ja Timper siirsi liikkeensä nyt osoitteeseen Aleksanterinkatu 44. Timperin liikkeen valmistamat ja myymät esineet olivat kohtuuhintaisia mutta silti laadukkaita ja kauniita. Liike harjoitti esineiden maahantuontia myös ulkomailta muun muassa Pietarista, Tukholmasta ja Pariisista. Timper mainosti liikettään Helsingin työväestön lukemissa lehdissä, muun muassa Työmies- ja Suomen Kansa-lehdissä. Timper muutti vuonna 1900 liikkeensä Aleksanterinkatu 7:ään, ja tässä osoitteessa liike toimi sitten lähes kymmenen vuotta.[1]
Vuonna 1909 Aleksanterinkatu 7:n talo, jossa Timperin liike oli vuokralla, purettiin uudisrakennuksen tieltä, ja Timper osti nyt liikkeelleen omat toimitilat Mikonkatu 9:sta, jossa toimi sitten kultasepänliike, sekä Hallituskatu 17:sta, jossa toimi liikkeen "uushopeamakasiini". Joulukuussa 1910 avatussa Hallituskadun liikkeessä myytiin pelkästään uushopeaesineitä, joista osa oli hopeoitu päältä liikkeen omassa työpajassa. Vuonna 1912 Timper osti Helsingin Meilahdesta tontin huvilaa varteen ja rakensi tontille arkkitehti Albert Nybergin suunnitteleman puisen asuinrakennuksen ja kaksi lisärakennusta.[1]
Keväällä 1917 Timper myi Helsingin kultasepänliikkeensä kultaseppä Hjalmar Weckströmille, joka jatkoi pitkään liikkeen toimintaa nimellä "Timperin jälk.". Omistamansa Mikonkatu 9:n kiinteistön Timper myi samaan aikaan tamperelaiselle Nikolai Tirkkoselle 1,5 miljoonan markan kauppahinnasta. Lokakuussa 1917 Timper osti sitten tilanomistaja Selim Ekholmilta Inkoon Wahrsin kylässä sijainneen Wahrsin kartanon, johon kuului myös Östergårdin ja Vestergårdin maatilat. Timper palkkasi kartanoon tilanhoitajan ja vuokrasi sittemmin tilan pellot ja osan rakennuksista Axel Öhmanille. Timper oli keskeisesti mukana vuosina 1920-1921 Inkoon Osuuskaupan (Ingå Handelslag m.b.t.) toiminnan käynnistämisessä. Timper hankki 1920-luvulla omistukseensa kiinteistöjä Helsingistä ja maatiloja muualta. Hänellä oli oma kaupunkiasunto ja toimisto Helsingissä. Syyskuussa 1926 Timper osti Heimolan talon 8,7 miljoonan markan kauppahinnasta. Heimolan talossa sijainnut Suomen eduskunta oli sitten Ferdinand Timperin vuokralaisena vuoteen 1931 saakka, jolloin eduskuntatalo valmistui. Timperin oma kaupunkiasunto sijaitsi myös Heimolan talossa.[1]
Timper oli 1930-luvun alussa asettunut pysyvästi asumaan Helsinkiin, ja hän myi Inkoossa omistamansa maatilat vuosina 1932–1933. Timper meni 1933 naimisiin 28 vuotta nuoremman Ella Matilda Niemisen kanssa. Heillä ei ollut lapsia.[1] Timper kuoli vuonna 1948. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Ferdinand Timper toimi 1900-luvun alussa Suomen kulta- ja hopeaseppäin liiton varapuheenjohtajana ja Helsingin ammatin- ja teollisuudenharjoittajain liiton puheenjohtajana. Hän oli ruotsinkielisen raittiusyhdistys Balderin hallituksen jäsenenä vuosina 1898–1927.[1]
Timper erotettiin Helsingin kauppakamarin jäsenyydestä sen jälkeen kun hän oli ilmiantanut pari henkilöä kieltolakirikoksesta. Timper oli osallistunut 3. marraskuuta 1919 Helsingin kauppakamarin illallisille, ja siellä eräät läsnäolleet olivat nauttineet alkoholijuomia taskumateistaan raittiusmiehenä tunnetun Timperin läsnäollessa. Lokakuussa 1921 Timper lähti vuoden kestäneelle liikematkalle Etelä-Amerikkaan, ja palattuaan marraskuussa 1922 Stettinistä Suomeen höyrylaiva S/S Ariadnella hänet pidätettiin Suomen tullissa sen jälkeen kun hänen matkalaukustaan oli löytynyt kaksi pulloa alkoholia. Tapaus osoittautui ilkivallaksi, mutta kieltolain vastustajat kirjoittelivat asiasta lehdissä pilaillen Timperin kustannuksella.[1]
Keväällä 1924 Timper lahjoitti tontin Inkoon rautatieaseman läheltä ruotsinkieliselle metodistiseurakunnalle ja lisäksi 500 000 markkaa kirkon rakentamiseen. Arkkitehti Atte Willbergin suunnittelema punatiilinen uusgoottilainen Tabor-kirkko rakennettiin tontille 1924–1925.[1]