Feliks Jusupov
| Feliks Jusupov | |
|---|---|
 | |
| Syntynyt |
23. maaliskuuta 1887 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut |
27. syyskuuta 1967 (80 vuotta) Ranska Pariisi, Ranska |
| Hautapaikka | Cimetière de Liers |
| Puoliso | Irina Jusupova (vih. 1914) |
| Lapset | 1 |
| Suku | Jusupov |
| Isä | Feliks Sumarokov-Elston |
| Äiti | Zinaida Jusupova |
| Uskonto | ortodoksi |
Ruhtinas Feliks Feliksovitš Jusupov, kreivi Sumarokov-Elston (ven. Фе́ликс Фе́ликсович Юсу́пов, граф Сумаро́ков-Эльстон; 23. maaliskuuta (J: 11. maaliskuuta) 1887 Pietari, Venäjän keisarikunta – 27. syyskuuta 1967 Pariisi, Ranska), oli venäläinen aristokraatti,[1] joka parhaiten muistetaan Grigori Rasputinin murhasta vuonna 1916.
Varhaisvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Feliks Jusupov oli äitinsä Zinaida Nikolajevna Jusupovan puolelta tataarisukuinen; suku kuului Venäjän rikkaimpiin ja omisti kaivoksia Siperiassa sekä turkisteollisuutta. Isä oli kreivi Feliks Sumarokov-Elston (1856–1928), Moskovan kenraalikuvernööri vuosina 1914–1915.
Feliksistä tuli Jusupovin omaisuuden pääperijä, kun hänen veljensä Nikolai (s. 1883) kuoli kaksintaistelussa 1908. Hän lahjoitti omaisuuttaan paljon hyväntekeväisyyteen. Poikamiehenä Jusupov vietti epätavallista elämää; itse hän on kertonut oleskelleensa usein mustalaisten keskuudessa, jossa oppi käyttämään naisellisia vaatteita. Vuosina 1909–1911 Jusupov opiskeli Oxfordin yliopistossa, jossa hän perusti Oxfordin Venäjän-seuran.[1]
Feliks Jusupov nai ruhtinatar Irina Romanovan 22. helmikuuta 1914 Aniskovin palatsissa Pietarissa. Irinan vanhemmat olivat suuriruhtinas Aleksander Mihailovitš Romanov ja suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanova, joka oli tsaari Aleksanteri III:n ja tämän puolison Maria Fjodorovnan neljäs lapsi ja Nikolai II:n sisar. Jusupovit saivat yhden lapsen, ruhtinatar Irina Feliksovna Jusupovan (1915–1983).
Ensimmäinen maailmansota ja Rasputinin murha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irina ja Feliks Jusupov olivat häämatkalla Euroopassa ja Lähi-idässä, kun ensimmäinen maailmansota syttyi. Vain sukulaistensa vaikutusvallan ansiosta he saivat luvan palata vihollismaista Tanskan kautta Suomen suuriruhtinaskuntaan ja sieltä edelleen Venäjälle.[2]
Jusupov muutti yhden Moikan palatsinsa siiven sotilassairaalaksi, mutta vältti itse asepalveluksen vedoten lakiin, joka perustuu perheen ainoan pojan vapautukseen.[1]
Joulukuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä 1916 Jusupov ja joukko vaikutusvaltaisia venäläisiä aatelisia, muiden muassa tsaarin serkku Dmitri Pavlovitš Romanov, kutsuivat munkki Grigori Rasputinin Moikan palatsiin ja surmasivat hänet raa'asti. Rangaistukseksi Jusupov ja kaksi muuta salaliittolaista joutuivat sisäiseen karkotukseen Pietarin ulkopuolelle.[1]
Maanpako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tsaari Nikolai II:n luopuessa kruunusta helmikuun vallankumouksen aikana 1917 Jusupov palasi takaisin Pietariin, otti palatsistaan mukaansa muutamia arvoesineitä ja suuntasi Krimille, josta hän matkusti brittien kuninkaallisen laivaston taistelulaiva HMS Marlborough'lla Mustanmeren poikki Jaltasta Maltalle ja sieltä Italiaan. Italiasta hän matkusti junalla Pariisiin, ja sieltä edelleen Lontooseen. Italiassa hän lahjoi virkamiehet timanteilla, jotta saisi viisumin. Vuonna 1920 hän muutti takaisin Ranskaan ja asui Pariisissa loppuikänsä. Ranskaan Jusupov onnistui tuomaan palatsistaan Rembrandtin maalauksia, jotka hän myi Pariisissa. Jusupovien Pariisin kodista tuli venäläisten emigranttien keskus sekä poliittisesti että taloudellisesti.lähde? Jusupovit perustivat muotitalon, jonka nimi oli Irfé (eli Irina ja Feliks).[3]
Oikeusjutut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1932 Jusupovit haastoivat yhdysvaltalaisen elokuvayhtiön Metro-Goldwyn-Mayerin oikeuteen elokuvasta Rasputin and the Empress (Rasputin ja keisarinna). Elokuvassa väitettiin, että munkki Rasputinin murhan syynä olisi ollut Irinan suhde munkkiin. Elokuvassa Irinan nimi oli vaihdettu ruhtinatar Natashaksi. Jusupovit saivat 25 000 punnan korvaukset.[1] Vuonna 1965 Jusupovit haastoivat oikeuteen amerikkalaisen televisioyhtiö Columbia Broadcasting Systemsin, joka oli tehnyt näytelmän Rasputinin murhasta. Syyte oli, että tietyt kohtaukset olivat fiktiivisiä. Jusupovit hävisivät jutun.
Julkaistuaan muistelmansa, jotka koskivat Rasputinin murhaa, haastoi Rasputinin tytär Maria Dmitri Pavlovitš Romanovin ja Feliks Jusupovin oikeuteen isänsä murhasta 800 000 Yhdysvaltain dollarin korvausta vastaan. Oikeus kuitenkin totesi, ettei sillä ole juridista oikeutta tuomita tapauksesta, joka tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjällä. Historioitsijat, jotka ovat tutkineet Rasputinin murhaa, eivät pidä luotettavana Feliks Jusupovin kertomusta. Tapahtumasta on julkaistu uudempia teoksia, joissa Rasputinin kerrotaan kuolleen luotiin Jusupovin palatsin pihalla.[4]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Feliks Jusupov kuoli vuonna 1967 Pariisissa. Hänet on haudattu Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle.[5]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jusupov, Feliks: Ennen maanpakoa (ranskankielinen alkuteos Avant l’exil). Suomentanut Matti Kontio. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1953.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Felix Yusupov Spartacus
- ↑ Felix Yusupov Chapter XX (Arkistoitu – Internet Archive) Lost Splendor Alexander Palace Association
- ↑ About Felix and Irina Youssoupoff (Arkistoitu – Internet Archive) IRFE
- ↑ Margarita Nelipa: KILLING RASPUTIN: The Murder That Ended The Russian Empire. WildBlue Press, 2017.
- ↑ Felix Youssoupoff (1887-1967) Find a Grave. 2023. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Feliks Jusupov Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=link}