Falklandinkettu
| Falklandinkettu | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | †Dusicyon |
| Laji: | australis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
† Dusicyon australis |
|
.svg) Falklandinsaarten sijainti |
|
| Katso myös | |
Falklandinkettu (Dusicyon australis) on sukupuuttoon kuollut koiraeläin. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus sen uudeksi nimeksi on falklandinkoira.[2] Paikalliset käyttivät siitä nimitystä ”warrah”. Lajia esiintyi vain Falklandinsaarilla, mistä se hävisi vuonna 1876.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji tunnetaan pääasiassa Charles Darwinin kuvausten perusteella. Sillä oli kellanruskea turkki ja valkoinen hännänpää. Falklandinketun ruokavalio on vielä hämärän peitossa, mutta se saattoi saalistaa hanhia, pingviinejä sekä hyönteisiä ja asua koloissa. Darwinin vieraillessa saarilla vuonna 1833 kettu oli jo harvinainen. Falklandinkettua metsästettiin turkkinsa takia ja koska se uhkasi paikallisten lampaita. Kettu ei osannut pelätä ihmistä eikä voinut piiloutua puuttomilla saarilla.
Sukulaissuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Falklandinketun kallon piirteiden erikoisen yhdistelmän perusteella lajin on arveltu olevan sukua koirille (Canis), eteläamerikanketuille (Lycalopex) ja ravunsyöjäketulle (Cerdocyon thous). 2000-luvulla tehdyt DNA-analyysit ovat kuitenkin osoittaneet, että falklandinketun lähin elossa oleva sukulainen on harjasusi (Chrysocyon brachyurus). Falklandinketun ja harjasuden kehityslinjat erkanivat toisistaan arviolta 6,7 miljoonaa vuotta sitten. Sukupuuttoon kuollut Dusicyon avus saattoi olla vielä läheisempää sukua falklandinketulle.[3]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään Falklandinsaaria erottaa Etelä-Amerikasta 460 km leveä salmi eivätkä saaret ole olleet yhteydessä mantereeseen edes jääkausien aikana, mikä herättää kysymyksiä, miten laji on päätynyt saarille. Jääkauden aikana Falklandinsaarten ja Etelä-Amerikan välinen salmi oli kuitenkin paljon kapeampi, kapeimmillaan vain noin 20 km, ja saattoi jäätyä kokonaan kylminä talvina. Koska falkandinkettujen edeltäjät olivat tottuneet etsimään ruokaa meren rannoilta, niillä oli paremmat mahdollisuudet kulkea jäätä pitkin saarille kuin muilla maanisäkkäillä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ IUCN SSC Canid Specialist Group: Dusicyon australis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Dusicyon australis (Arkistoitu – Internet Archive) Luonnontieteellinen museo
- ↑ Slater, Graham J. et al.: Evolutionary history of the Falklands wolf. Current Biology, 3.11.2009, 19. vsk, nro 20, s. R937–R938. doi:10.1016/j.cub.2009.09.018 ISSN 0960-9822 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 8.9.2021. (englanniksi)
- ↑ The origins of the enigmatic Falkland Islands wolf nature.com.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.arkive.org/falkland-island-wolf/dusicyon-australis/ (Arkistoitu – Internet Archive)