Dusicyon avus
| Dusicyon avus | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Dusicyon |
| Laji: |
Dusicyon avus Burmeister, 1866 |
| Katso myös | |
Dusicyon avus on Etelä-Amerikassa tavattu sukupuuttoon kuollut koiraeläin. Laji katosi ehkä noin 500 vuotta sitten. Se oli läheistä sukua vielä sitä myöhemmin kadonneelle falklandinketulle. Falklandsaarilla tavatusta falklandinketusta poiketen D. avus esiintyi Etelä-Amerikan mantereella nykyisen Argentiina, Uruguayn, Etelä-Brasilian ja Etelä-Chilen alueella.
Laji eli pitkään ihmisen ohella ja sillä on joskus esitetty olleen jonkinlaista ysmbolista merkitystä ihmniselle, joka saattoi pitää sitä myös lemmikkinä. On mahdollista, että laji oli elossa vielä eurooppalaisten saapuessa mantereelle. Lajin katoamisen syyksi on esitetty esimerkiksi sen elinympäristön muuttumsita ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan seurauksena.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dusicyon avus on sen tapaan myös sukupuuttoon kuolleen falklandinketun (Dusicyon australis) lähisukulainen.[1] Kahden lajin evolutiivinen linja erkani toisistaan viimeisimmän jääkauden aikana noin 8 000–31 000 vuotta sitten.[2] Lajin läheisin elossa oleva, mutta muuten suhteellisen kaukainen sukulainen on harjasusi (Chrysocyon brachyurus).[2]
Lajin kuvaili tieteelle Hermann Burmeister vuonna 1866.[1] Kuvaus perustui myöhäispleistoseenkautiseen kalloon Buenos Airesin maakunnasta Argentiinassa.[3]
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dusicyon avus oli keskikokoinen koiraeläin. Ylimalkaisilta piirteiltään sitä on verrattu isoandienkettuun. Hampaistonsa puolesta sen on kuitenkin arveltu erikoistuneen isoandienkettua enemmän lihansyöntiin.[3]
Levinneisyys ja löydökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dusicyon avus esiintyi alueella, joka käsittää osia nykyisestä Argentiinasta, Brasiliasta, Chilestä ja Uruguaysta. Argentiinassa sitä tavattiin maan pampan ja Patagonian alueella, sekä Chilen ja Brasilian eteläosissa.[1] Sen elinympäristö käsitti avoimia ruohikko- ja pensaikkoalueita useissa eri ilmasto-olosuhteissa.[4] Aikanaan se lienee ollut suhteellisen yleinen laji.[1]
Lajin dossiileja tunnetaan useilta eri paikoilta ja suuri osa niistä on ajoitettu pleistoseenikaudelle.[1] Joitakin löydöksiä sen oletetun esiintymisalueen eteläosissa on ajoitettu holoseenikaudelle.[1]
Katoaminen ja ihminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dusicyon avus katosi vasta noin 500 vuotta sitten.[4] Etelä-Amerikassa koettiin lajien joukkosukupuutto pleistoseenikauden lopulla ja holoseenin alussa. Tuolloin mantereelta hävisi useita eri suuria petoeläimiä. Dusicyon avus on yksi harvoista vielä tämän joukkokatoamisen jälkeen sukupuuttoon kuolleista eteläamerikkalaisista petoeläimistä.[3] Mahdollsita on, että laji oli vielä elossa eurooppalaisten saapuesa Etelä-Amerikkaan.[1] Sen katoamiselle on esitetty useita eri vaikuttavia tekijöitä, kuten lajin elinympäristön muuttuminen, ihmisen harjoittama metsästys ja mahdollinen risteytyminen koirien kanssa.[1] Elinympäristöä muutti ilmasonmuutos, sekä ihmisen saapuminen Etelä-Amerikkaan. Intiaanit toivat koiran Etelä-Amerikkaan noin 5 000 vuotta sitten ja Patagonian alueelle noin 700–900 vuotta sitten, mutta lajin risteytymisestä koiran kanssa ei ole suoraa näyttöä.[4]
Lajin jäänteitä tunnetaan useilta ihmiseen liitetyiltä löytöpaikoilta. löydöksien perusteella lajilla on oletettu olleen jonkinlaista symbolista merkitystä ihmiselle. Tiettyihin löydöksiin liitettyjen piirteiden perusteella on esitetty, että joitakin niistä on saatettu pitää lemmikkeinä. löydösten perusteella ihmiset eivät ainakaan yleensä syöneet lajia.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Sillero-Zubiri, C.: Dusicyon avus IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Austin, Jeremy J.; Soubrier, Julien; Prevosti, Francisco J.; Prates, Luciano; Trejo, Valentina; Mena, Francisco; Cooper, Alan: The origins of the enigmatic Falkland Islands wolf. Nature Communications, 2013, 4. vsk, s. 1552. doi:10.1038/ncomms2570 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Prevosti, Francisco J.; Santiago, Mauricio; Prado, José L.: Constraining the time of extinction of the South American fox Dusicyon avus (Carnivora, Canidae) during the late Holocene. Quaternary International, 2011, 245. vsk, nro 2, s. 209–217. doi:10.1016/j.quaint.2011.02.010 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Abbona, Cinthia C.; Lebrasseur, Ophélie; Prevosti, Francisco J.; Peralta, Eva; González Venanzi, Lucio; Frantz, Laurent; Larson, Greger; Gil, Adolfo F.; Neme, Gustavo A.: Patagonian partnerships: the extinct Dusicyon avus and its interaction with prehistoric human communities. Royal Society Open Science, 2024, 11. vsk, nro 4, s. 231835. doi:10.1098/rsos.231835 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)