F-117 Nighthawkin alasampuminen vuonna 1999

F-117 Nighthawkin alasampuminen vuonna 1999
Osa Naton ilmapommituksia Jugoslaviassa
Päivämäärä: 27. maaliskuuta 1999 Paikka: lähellä Buđanovcia Serbia, Jugoslavia Lopputulos: Jugoslavian voitto
Osapuolet
Nato	Jugoslavia
Tappiot
1 F-117 Nighthawk	-

F-117 Nighthawkin alasampuminen vuonna 1999 viittaa tapahtumaan Naton Jugoslavian pommitusten aikana 27. maaliskuuta 1999. Yhdysvaltain ilmavoimien häivehävittä F-117 Nighthawk oli pommituslennolla Jugoslavian yllä, kun puolustajien ilmatorjuntaohjusjärjestelmän onnistui ampua kone alas. Koneen lentäjän onnistui käyttää laskuvarjoa ja hänet pelastettiin maasta Jugoslavian alueella Naton helikopterein.

Alasampuminen oli ensimmäinen kerta, kun häivehävittäjä menetettiin taistelutehtävissä vihollisen toiminnan takia. Tapaus oli nöyryytys Yhdysvalloille ja propagandavoitto Jugoslavialle.

Tausta

Jugoslavia oli ajautunut 1990-luvun alussa hajoamissotaan maan eri etnisten ryhmien pyrkiessä itsenäisyyteen. Erityisen raaka Bosnian sota oli johtanut Naton väliintuloon ja operaatio Deliberate Forceen, eli serbijoukkojen ilmapommituksiin. Operaatio alkoi 30. elokuuta 1995 ja päättyi 20. syyskuuta serbien suostuessa rauhanneuvotteluihin. Daytonin rauhansopimus 14. joulukuuta 1995 päätti Bosnian sodan, mutta Balkanin alueella oli edelleen ratkaisemattomia etnisiä jännitteitä. Vuonna 1998 alkoivat yhteenotot serbien ja albaanien välillä Kosovossa. Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma 1199 vaati väkivaltaisuuksien lopettamista ja Nato ilmoitti 30. tammikuuta 1999 olevansa valmis uusiin ilmaiskuihin tämän varmistamiseksi. Tätä mahdollisuutta varten alettiin valmistella joukkoja ja esimerkiksi 12 F-117 Nighthawk-häivehävittäjää siirrettiin Avianon lentotukikohtaan Italiassa 29. helmikuuta. Rauhanneuvottelut eivät edenneet ja konflikti Kosovossa kiihtyi. Naton Euroopan-joukkojen komentaja kenraali Wesley Clark sai käskyn aloittaa Jugoslavian serbijoukkojen ilmapommitukset operaatio Allied Forcen nimellä.

Ilmaiskut alkoivat 24. maaliskuuta 1999. Operaatiolla oli heti merkittäviä rajoituksia. Yhdysvaltain ilmavoimien elektronisen sodankäynnin teho oli heikentynyt sitten Persianlahden sodan. Esimerkiksi siihen erikoistuneet Grumman EF-111-koneet olivat hieman aikaisemmin jääneet pois palvelukäytöstä. Muita operatiivisia mahdollisuuksia oli kavennettu huomattavasti poliittisista syistä. Lentokoneet saivat saapua Jugoslavian ilmatilaan vain kahta kapeaa ilmakäytävää pitkin. Yhdysvalloissa ja Euroopassa poliitikot uskoivat laajalti, että hyvin rajallinen voimannäyttö olisi riittävä keino rauhan saavuttamiseksi.

Pommituslento

Serbien ilmatorjunnan valmistautuminen

Serbian 250. ilmatorjuntaohjusprikaatin Isajev S-125.

Jugoslavialainen everstiluutnantti Zoltán Dani komensi 250. ilmapuolustusohjusprikaatin 3. pataljoonaa. Sen varustukseen kuului S-125 Neva-M -ohjuksia (Nato nimi SA-3 GOA). Sen liikkuva järjestelmä käsitti P-18 -varhaisvaroitustutkan, joka pystyi käyttämään ennalta ohjelmoituja taajuuksia VHF A-kaistan alueella. Se paikansi kohteen aluksi azimutin ja etäisyyden perusteella. Paikannuksen jälkeen käytettiin S-125 -järjestelmän omaa Low Bow-ohjusohjausjärjestelmää. I-kaistan taajuusaluetta käyttävä Low Bow määritti kohteen sivusuunnan, etäisyyden, korkeuden ja nopeuden, jonka jälkeen se asetettiin seurantatilaan. Tämän jälkeen järjestelmä oli valmis laukaisemaan ohjuksen.

Ohjusjärjestelmän ongelma olivat vihollisen ilmavoimien tutkaan hakeutuvat ohjukset. Dani oli jo ennen ilmaiskujen alkamista kouluttanut miehistöään purkamaan järjestelmän 90 minuutissa välttyäkseen vastaiskulta, joita Nato toteutti etenkin F-16 ja Tornado-hävittäjistä. Tutkaa hän salli käytettävän vain 20 sekunnin ajan kerrallaan. Dani olisi myös halunnut muuttaa P-18 tutkaa siten, että se olisi voinut käyttää entistä matalampia taajuuksia ja näin mahdollisesti havainnut jopa Yhdysvaltojen häivehävittäjiä. Hän ei kuitenkaan saanut ennen ilmaiskujen alkamista päällystöltään lupaa muutosten tekemiseen. Joidenkin lähteiden mukaan Dani teki silti muutoksia tutkiin. Tätä väitettä on puolestaan kutsuttu joissakin lähteissä Danin valheeksi ja propagandaksi.

24. maaliskuuta Danin yksikkö sai käskyn ottaa asemat lähellä Šimanovcia Belgradin länsipuolella. Siirto osoittautui viisaaksi, sillä yksikön rauhanajan sijoituspaikkaa Jakovo pommitettiin Nato-operaation alkaessa rajusti. Dani sai myös käskyn neljän eri mahdollisen VHF-taajuuden käytöstä.

Vega 31

Alasammutun F-117-koneen osia näytteillä lentomuseolla Belgradissa. Kuvissa heittoistuin, osa siipeä ja osa ohjaamoa.

27. maaliskuuta Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti Dale Zelko lähti ilmaan F-117-häivehävittäjällään rekisterinumero 82-0806 ja kutsutunnuksella Vega 31. Lennon kohde oli pommituslento ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan Belgradin eteläisellä esikaupunkialueella ja tehtävään osallistui kahdeksan lentokonetta. Säätä tuona yönä kuvailtiin haastavaksi. Iskua tukevien koneiden lentoonlähtöjä peruttiin. Kriittisesti peruttuihin lentoihin kuului tutkajärjestelmien vastaisia iskuja tehneitä F-16 ja Tornado-hävittäjiä. Elektronista sodankäyntiä tehneet Grumman EA-6B Prowler-koneet oli puolestaan annettu toiselle B-2 Spirit -pommikoneella tehtävän ilmaiskun suojaksi.

Ilmatorjuntatutkalla ollut everstiluutnantti Dani sai 250. prikaatin taistelukeskuksesta ilmassa olevista koneista. Hän määräsi P-18-tutkansa päälle matalimmalla mahdollisella VHF-taajuudella. Danin ilmatorjuntapatteri havaitsi heti neljä kohdetta 25–30 kilometrin päässä. He pystyivät tutkaheijasteen perusteella myös päättelemään, että kohteet olivat häivekoneita. Dani määräsi Low Brow tutkansa jäljittämään kohteita,. Niiden operaattorit saivat lyhyen havainnon, jonka he kadottivat nopeasti. Tämä toistui vielä toisen kerran, kunnes viimein he saivat tutkalukon yhteen kohteeseen. Dani päätti vastoin aikaisempaa tapaansa pitää tutkaa päällä yli 20 sekunttia, koska tietoa muista kuin häivekohteista ei ollut. Näin ollen tutkanvastainen ilmaisku vaikutti epätodennäköiseltä.

Vega 31 oli kello 20.40 paikallista aikaa valmistautunut pommien pudotukseen ja avaso koneensa pommiluukun. Samalla koneen tutkaprofiili oli kasvant. F-117 ei ollut omaa tutkavaroitusjärjestelmää. AEW&C-järjestelmä varoitti kaikkia koneita alueella S-125-ilmatorjuntajärjestelmän aktivoitumisesta, mutta everstiluutnantti Zelko oli keskittynyt pommiensa pudottamiseen, johon oli tarkoitus kulua aikaa vain muutama sekuntti. Pudotettu GBU-27 posui kohteeseensa, pommiluukut sulkeutuivat ja kone teki ennalta suunnitellun käännöksen vasemmalle paluumatkaa varten. Käännös nosti jälleen koneen tutkakuvaa. Maassa everstiluutnantti Dani antoi käskyn laukaista kaksi V-601P-tyyppistä ilmatorjuntaohjusta kolmen ja viiden sekunnin välein.

Ohjuksista toisena laukaistu räjähti ensimmäisenä, kuitenkin liian kaukana kohteestaan menetetttyään tutkaseurantansa. Low Bow-tutkan onnistui kuitenkin ohjata seuraavaaa ohjusta, joka räjähti ja tuhosi suurimman F-117-koneen vasemmasta siivestä. Kone alkoi pyöriä vasemmalle. Zelko kuvaili vaikeuksia laukaista heittoistuintaan voimakkaiden negatiivisten g-voimien takia.

Koneen ja lentäjän kohtalo

Zelko ilmoitti laskeutuessaan laskuvarjollaan radiolla sijaintinsa uskoen jäävänsä maassa nopeasti kiinni. Hän laskeutui maahan pellolla Buđanovcissa lähellä vilkkaasti liikennöityä tietä. Tästä huolimatta serbit eivät löytäneet häntä ennen, kun Naton pelastusryhmä saapui helikopterein paikalle neljä tuntia myöhemmin poistuen onnistuneesti paikalta.

Itse lentokone iskeytyi maahan ylösalaisin ja lähes vaakasuorassa kulmassa. Sen osia pistettiin näytteille ilmailumuseossa Belgradissa. Näiytteillä on ollut esimerkiksi osa sen vasenta siipeä, ohjaamon kupu, heittoistuin, sekä ohjaajan kypärä ja radio. Museon edustajien mukaan kaikki pudonneen koneen osat eivät kuitenkaan päätyneet sen kokoelmiin, eikä museolla ole tietoa niiden kohtalosta. Museon mukaan sen hallussa olevia osia on käynyt tarkastelemassa kiinalaisia, venäläisiä ja yhdysvaltalaisia edustajia, joille koneen osia ei kuitenkaan ole luovutettu, eikä niiden hankintaan osoitettu erityistä mielenkiintoa ulkopuolisilta tahoilta.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan alasammutun F-117 koneen osia kuitenkin päätyi Kiinan käsiin. Serbia ja Kiina olivat tehneet sotilasyhteistyötä ja kiinalaisten agenttien on väitetty esimerkiksi ostaneen koneen osia paikallisilta maanviljeliöiltä, jotka ovat löytäneet niitä maastosta. Jotkin Serbialaiset sotilaslähteeet ovat vahvistaneet joidenkin osien päätyneen tätä kautta satunnaisille keräilijöille ja mahdollisesti edelleen ulkomaille. Kiinan on joskus väitetty käyttäneen tosista saatua tietoa esimerkiksi oman Chengdu J-20 -häivehävittäjänsä kehityksessä. Kiinalaiset lähteet ovat kiistäneet teorian F-117 koneen teknologian käytöstä.

Zoltán Dani ja Dale Zelko aloittivat kirjeenvaihdon sodan jälkeen ja järjestivät lopulta myös tapaamisia ystävysyen keskenään.

Vuoden 1999 tapaus jäi tiettävästi ainoaksi F-117 -koneen taistelumenetykseksi. Joidenkin tietojen mukaan kuitenkin myös toinen saman tyypin kone vahingoittui saman operaation aikana ilmatorjunnan takia niin pahasti, että se joutui luopumaan tehtävästään lennollaan huhtikuussa 1999. Yhdysvaltalaiset viranomaiset eivät kuitenkaan ole vahvistaneet tietoa.

Lähteet

• Crickmore, Paul F.: Lockheed F-117 Nighthawk Stealth Fighter. Osprey Publishing, 2014. ISBN 978 1 4728 0117 3 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-117 Nighthawkin alasampuminen vuonna 1999 Wikimedia Commonsissa