Eva Polttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eva Marjaana Polttila
Henkilötiedot
Syntynyt1. huhtikuuta 1946 (ikä 78)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti toimittaja
uutisankkuri
Vanhemmat Esko Autero[1]
Brita Polttila[2]
Siviilisääty leski
Puoliso Juhani Ikonen
Lapset Veera Ikonen

Eva Marjaana Polttila[1] (alk. Eeva Autero,[1] myöh. Ikonen;[3] s. 1. huhtikuuta 1946 Helsinki[4]) on entinen Yleisradion TV-uutisten uutisankkuri. Hän työskenteli Yleisradiossa 40 vuotta, vuodesta 1969 vuoteen 2009.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttila aloitti uransa Uudenmaan alueuutisissa. Televisiouutisiin hän siirtyi vuonna 1981. Polttila on työskennellyt toimittajana, toimitussihteerinä ja uutistenlukijana. Polttila työskenteli myös radiouutisissa ja A-studiossa.[5]

Polttila jäi eläkkeelle syyskuussa 2009.[6] Viimeisen kerran Polttila luki uutiset 29. syyskuuta 2009 kello 20.30.[7]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttila varttui Helsingissä Herttoniemen ja Töölön kaupunginosissa. Polttilan äiti oli kirjailija Brita Polttila ja isä oli majuri Esko Autero.[3] Evan alkuperäinen nimi oli Eeva Autero. Äidin erottua Auterosta Eevan nimi muuttui Eva Polttilaksi. Brita meni naimisiin runoilija Arvo Turtiaisen kanssa.[1] Eva oli uusperheen ainoa lapsi,[2] ja hän kävi oppikoulun Herttoniemen yhteiskoulussa. Brita Polttilan ja Arvo Turtiaisen vieraina oli usein kulttuuriväkeä, kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Lisäksi Polttilan naapureina asui useita kulttuurielämän vaikuttajia, muun muassa Raninin teatteriperhe ja Elvi Sinervo.

Herttoniemestä Polttila muutti pois vuonna 1966. Hän asui vuodesta 1973 miehensä kuolemaan saakka Käpylässä, jonne myös Brita Polttila ja Arvo Turtiainen muuttivat 1970-luvulla.[8] Polttilan puoliso oli vuonna 2014 kuollut taloustoimittaja Juhani Ikonen. Heillä on yksi tytär, käsikirjoittaja-kirjailija Veera Ikonen (s. 1975).[9][10][11]

Vapaa-ajallaan Polttila harrastaa jumppaamista ja sauvakävelyä, ja hän on toiminut myös Suomi liikkeelle -kampanjan liikuntalähettiläänä.[12] Polttila seurustelee valokuvaaja-graafikko Touko Yrttimaan kanssa.[13]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Polttila on palkittu neljä kertaa Telvis-palkinnolla, viimeksi yleisöäänestyksellä parhaan naisesiintyjän Telviksellä vuonna 2009.[14]

Kulttuuriministeri Stefan Wallin myönsi Polttilalle valtion journalistipalkinnon 6. kesäkuuta 2008.[15] Palkintoperusteluiden mukaan Eva Polttilalla on ”poikkeuksellinen esiintymiskarisma, joka rakentuu asian hallinnalle ja osaamiselle. Yleisö tunnistaa ja arvostaa tätä aitoutta ja asiallista tyylikkyyttä, joka leimaa kaikkea hänen työtään”.[16]

Stadin Slangi ry valitsi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2003 Polttilan Stadin friiduksi.[17]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Polttilan isoisä oli talvisotaan osallistunut ja siellä myöhemmin haavoittunut eversti Väinö Polttila. Väinö Polttila haavoittui talvisodassa ja kuoli joitakin kuukausia talvisodan jälkeen vuonna 1940.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Eva Polttilan lapsuusmuistot Iltalehti. Viitattu 21.11.2017.
  2. ↑ a b Leppänen, Veli-Pekka: Eva Polttila muistelee: Arvo Turtiaisen runous kukoisti Kansan Uutiset. 6.11.2017. Viitattu 10.12.2017.
  3. ↑ a b Kuka kukin on 2003, s. 774. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  4. ↑ Helsingin Sanomat 29.9.2009
  5. ↑ Eva Polttilalle valtion journalismipalkinto 6.6.2008. Yleisradion ohjelmatyöntekijät. Viitattu 30.9.2009.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Saavalainen, Heli: Ylen uutisankkuri Eva Polttila jää eläkkeelle Helsingin Sanomat. 1.9.2009. Viitattu 1.9.2009.
  7. ↑ Uutisankkuri Eva Polttila eläkkeelle YLE Uutiset. 29.9.2009. Viitattu 29.9.2009.
  8. ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Eva Polttila varttui Töölössä ja Herttoniemessä Ilta-Sanomat. 2.10.2008. Arkistoitu 20.12.2008. Viitattu 30.9.2009.
  9. ↑ Laari, Susanna: Sanat surulle. Helsingin Sanomat, 28.5.2022, s. B 1–3. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Eva Polttila kertoo viimein isoäitinsä erikoisen tarinan – Näki Pietarissa Leninin, pakeni Suomeen, menetti venäläisen kihlattunsa, nai suomalaisen jääkärin Seura.
  11. ↑ Anna 29/2006, s. 15–16.
  12. ↑ Liikuntalähettiläiden liikuntavinkit: Eva "aamujumppaaja" Polttila. (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Kerttula, Suvi: Hän on Eva Polttilan uusi rakas – entiset työtoverit löysivät toisensa Ilta-Sanomat. 5.9.2019. Viitattu 17.9.2019.
  14. ↑ Telvikset Arto Nybergille ja Eva Polttilalle. (Arkistoitu – Internet Archive) Kauppalehti.
  15. ↑ Eva Polttilalle valtion journalistipalkinto. YLE Elävä arkisto.
  16. ↑ Yleisradion Eva Polttila yksi valtion journalistipalkinnon saajista.[vanhentunut linkki] Yle Mobi.
  17. ↑ Eva Polttila Stadin friidu, Fjalle Åsten kundi. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eva_Polttila&oldid=22158929”