Eugenio Giraldoni
Eugenio Giraldoni (20. toukokuuta 1871 Marseille – 23. kesäkuuta 1924 Helsinki) oli italialainen baritoni. Vuonna 1900 hän lauloi Giacomo Puccinin oopperan Tosca ensiesityksessä paroni Scarpian roolin.[1][2]
Giraldonin vanhemmat olivat baritoni Leone Giraldoni ja sopraano sekä viulisti Carolina Ferni. Hän teki oopperadebyyttinsä Barcelonassa Escamillon roolissa oopperassa Carmen vuonna 1891.[3][2]
Giraldonin oopperakokemus kehittyi lukuisissa eri näytöksissä Italiassa ja vieraillessaan Etelä-Amerikassa vuonna 1898. Paikka oopperan historiassa huipentui, kun hän pääsi vuonna 1900 esittämään paroni Scarpiaa Toscan ensi-illassa Teatro Costanzissa Roomassa. Säveltäjä Puccini oli kirjoittanut Scarpian osan Toscaan juuri Giraldonia varten. Hän esiintyi myös Alberto Franchettin La figlia di Jorion ensi-illassa Italian kuuluisimmassa oopperatalossa Milanon La Scalassa vuonna 1906.[2]
Hän lauloi Venäjällä ja Puolassa vuosina 1901–1907 ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa kaudella 1904–1905.[3] Vuonna 1913 hän esiintyi Pariisin Opéra-Comiquessa jälleen Scarpian roolissa sekä Madama Butterflyn Sharplessina.
Giraldonilla oli tumma, resonoiva ääni ja vahva lavakarisma. Hänen muita muistettavia roolejaan olivat Don Carlos, Aida, Lohengrin, Hamlet, Berliozin La damnation de Faust ja Jevgeni Onegin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Giraldoni lauloi etupäässä italialaisissa provinssiteattereissa. Hän jäi eläkkeelle Triestessä vuonna 1921. Hänen viimeinen oopperaesiintymisensä oli isän roolissa oopperassa Louise.
Giraldoni teki myös joukon levyäänityksiä, joista jotkut on uudelleenjulkaistu CD-muodossa.[4]
Suomen itsenäistymisen jälkeen Giraldoni vietti kesiään Karjalan kannaksella Uudellakirkolla Neuvolan kylän lähellä, ensin Lempiälässä ja sitten Kirjavalassa. Giraldoni tuli Uudellekirkolle aina keväisin Italiasta ja palasi sinne syksyisin. Monet Suomalaisen Oopperan taiteilijat saivat kesän aikana opetusta Giraldonilta täällä.[5]
Giraldoni vieraili Scarpian roolissa Suomen kansallisoopperassa vuonna 1923. Hän palasi seuraavana vuonna antamaan laulutunteja, mutta kuoli pian Suomeen saavuttuaan. Giraldoni kuoli juhannusaattona 1924 sydänkohtaukseen Fennia-hotellissa, jossa hän oli hiukan aikaisemmin antanut laulutunteja kahdelle kansallisoopperan jäsenelle. [6] Hänet on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.[1][2][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Le guide de l'opéra, Mancini & Rouveroux, (Fayard, 1986);
- The Record of Singing, Michael Scott, (Duckworth, 1977).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mattias Mattila: Etkö viihdy oopperassa? Ei sinun pidäkään, sanoo uuden Toscan suomalaisille ohjannut saksalainen oopperaguru (kommentti kuvatekstissä) Yle. 2018. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ a b c d Eugenio Giraldoni, Iltalehti, 26.06.1924, nro 144, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 29.06.2024
- ↑ a b Eugenio Giraldoni Biograpghs. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Eugenio Giraldoni - CD Hamburger Archiv fur Gesangskunst. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Paavo Montonen : Eräs taiteilijakylä Kannaksella, Helsingin Sanomat, 16.09.1934, nro 249, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 30.06.2024
- ↑ Tosca - täydellinen ooppera Suomen kansallisooppera. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Eugenio Giraldonin hautaus, Iltalehti, 28.06.1924, nro 146, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 29.06.2024
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
