Etelä-Pohjanmaan Opisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1896 käyttöön otetun päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck.

Etelä-Pohjanmaan Opisto on Ilmajoen Luomankylässä sijaitseva kansanopisto. Vuonna 1892 perustettu opisto on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Koulutustarjontaan kuuluvat lukuvuoden mittaiset opintolinjat, ammatillinen perus- ja lisäkoulutus, avoimen yliopiston opetus, lyhytkurssit sekä muut koulutustapahtumat. Opisto toimii myös erilaisten yksityisten tilaisuuksien pitopaikkana ja järjestää tarvittaessa kokous-, majoitus- ja ruokapalveluita.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan Opiston syntysanat lausuttiin 29. kesäkuuta 1891 Ilmajoen Ala-Antilassa, jossa pidetyn eteläpohjalaisten ylioppilaiden kesäkokouksen yhteydessä pidettiin myös opiston perustava kokous. Ajatus kansanopiston perustamisesta oli herännyt pari vuotta aiemmin Helsingin yliopiston Pohjalaisessa Osakunnassa, ja sijaintipaikaksi kaavailtiin myös Lapuaa, Laihiaa ja Seinäjokea. Alkuperäinen nimi oli Etelä-Pohjanmaan suomalainen kansanopisto, joka lyheni vuonna 1925 muotoon Etelä-Pohjanmaan kansanopisto. Myöhemmin nimeksi vakiintui Etelä-Pohjanmaan Opisto.[1]

Opiston yhtenä perustajana ja ensimmäisenä rehtorina vuosina 1892–1904 ja 1908–1912 toimi sittemmin kansanedustajana ja opetusministerinäkin ollut Niilo Liakka. Opiston johtajista myös Heikki Hosia toimi myöhemmin opetusministerinä vuosina 1959–1962. 1930-luvun alkupuolella opistoa johti kansanopistolaitoksen kehittäjänä myöhemmin tunnettu Mauno Karttunen.[2] Opiston rehtorina vuosina 1960–1986 toimi Tuomas Tapola[3][4]. 2010- ja 2020-luvuilla rehtorina on toiminut Kyösti Nyyssölä. Kaikkiaan opistolla on ollut 13 rehtoria.[1]

Opiston ensimmäinen toimipaikka vuokrattiin Ala-Hannukselan talosta Kyrönjoen rannalta. Sen jälkeen opisto toimi kolme vuotta kolmessa lähekkäisessä talossa Alapäässä. Nykyinen opisto rakennettiin Korven tilan isännän Paul Roschierin tarjoamalle männikköharjulle Vestanåsille, jota pidettiin yleisesti Ilmajoen kauneimpana. Tammikuussa 1896 käyttöön vihityn päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck ottamatta siitä palkkiota.[1]

Opisto toimi alkuvaiheessa tiiviissä yhteistyössä nuorisoseuraliikkeen kanssa. Myös monet maakunnan vaikuttajat tukivat opiston työtä, kuten kansanedustajat Juho Erkki Antila, Kaarlo Lanne ja Mikko Luopajärvi sekä kirjailija Santeri Alkio, Orisbergin kartanon isäntä Edward Björkenheim ja vaasalainen hovioikeudenneuvos Oskar Rewell. Opiston toimintaa ovat vuosikymmenten varrella tukeneet myös Ilmajoen kunta ja Ilmajoen seurakunta.[1]

Kauhajoen Opisto yhdistyy Etelä-Pohjanmaan Opistoon 1.1.2025, jolloin Kauhajoen Opistosta tulee Etelä-Pohjanmaan Opiston Kauhajoen yksikkö. Kauhajoen Opistoa ylläpitävä Kauhajoen evankelisen opiston kannatusyhdistys ja Etelä-Pohjanmaan Opistoa ylläpitävä Korpisaaren säätiö päättivät yhdistymisestä vuoden 2024 maaliskuussa. Korpisaaren säätiö ostaa Kauhajoen Opiston nykyiset toimitilat ja irtaimiston ja sen vakituinen henkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen. Kauhajoen opisto toimii alle kymmenen kilometrin päässä Kauhajoen keskustasta, mutta tarkoitus on siirtää opetus kaupungin keskustaan 2029 mennessä. Kauhajoen Opistossa opiskelee vuonna 2024 päätoimisesti vajaat sata opiskelijaa, ja Etelä-Pohjanmaan Opiston tavoitteena on kasvattaa opiskelijamäärä noin 150 päätoimiseen opiskelijaan. Yhdistymisen jälkeen Etelä-Pohjanmaan Opistossa opiskelee yhteensä 550 opiskelijaa ja päätoimista henkilöstöä on noin 90.[5]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Päätoimisesti opiskeltavat lukuvuoden mittaiset opintolinjat
  • Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto
  • Iltaisin ja viikonloppuisin opiskeltavat avoimen yliopiston opinnot
  • Lyhytkurssit
  • Ammatillinen lisäkoulutus: ammatti- ja erikoisammattitutkinnot sekä erilaiset täydennyskoulutus- ja teemapäivät.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Etelä-Pohjanmaan Opiston vaiheita Etelä-Pohjanmaan Opisto. Arkistoitu 14.9.2018. Viitattu 14.9.2018.
  2. ↑ Niemi, Päivi: Kouluneuvos Mauno Karttunen (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 12.7.1992. Viitattu 14.9.2018. (Tilaajille.)
  3. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Tuomas Tapola sai 15-vuotiaana kutsun jatkosotaan isältään kenraali K.A. Tapolalta Helsingin Sanomat. 20.1.2016. Viitattu 14.9.2018. (Tilaajille.)
  4. ↑ Tapola, Tuomas ja Tapola, Katri: Tuomas Tapolan tervehdyspuhe opiston 120-vuotisjuhlassa (PDF) 3.10.2012. Etelä-Pohjanmaan Opisto. Arkistoitu 14.9.2018. Viitattu 14.9.2018.
  5. ↑ Jorma Havula: Kauhajoen Opisto liittyy Etelä-Pohjanmaan Opistoon – Opetus siirtynee Turjankylän kivilinnasta Kauhajoen keskustaan ilkkapohjalainen.fi. 25.3.2024. Viitattu 4.4.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etelä-Pohjanmaan_Opisto&oldid=22739702”