Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Etelä-Georgia)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret
lippu vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto Britannian merentakainen alue
komissaari Nigel Phillips[1]
Pääkaupunki King Edward Point
54°16′53″S, 36°30′29″W
Pinta-ala
– yhteensä 3 903 km² (sijalla )
Väkiluku (2018) n. 30 (sijalla )
Viralliset kielet englanti
Valuutta Falklandin punta (FKP)(oikeus omien kolikoiden lyöttämiseen) (FKP)
HDI (–) – (sijalla –)
Aikavyöhyke UTC−2
Itsenäisyys
–
Lyhenne GS
Kansainvälinen
suuntanumero		 ++500
Tunnuslause Leo Terram Propriam Protegat (latinaa: leijona omaa maataan suojelkoon)
Kansallislaulu ”God Save the King”

Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret ovat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsema saaristo ja merentakainen territorio Etelä-Atlantilla noin 1390 kilometriä itäkaakkoon Falklandinsaarista. Territorio perustettiin vuonna 1985 ja sitä hallinnoidaan Falklandinsaarten kautta. Myös Argentiina katsoo saariston kuuluvan itselleen. Vuonna 1982 Argentiina miehitti saaristoa Falklandin sodan yhteydessä.

Etelä-Georgia satelliittikuvassa

Saarten pinta-ala on 3 903 neliökilometriä. Saarella ei ole pysyvää asutusta lukuun ottamatta muutamia tutkijoita. Saarten Internet-verkkotunnus on .gs. Saarten kansallinen juhlapäivä on vuodesta 1982 lähtien ollut 14. kesäkuuta vietettävä Liberation Day eli vapautuspäivä, joka viittaa argentiinalaismiehityksen päättymiseen. Saarten luonto ja eläimet houkuttelevat saarille luontomatkailijoita.

Etelä-Georgian saari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Georgia

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoolaisen kauppiaan Anthony de la Rochen väitetään löytäneen Etelä-Georgian saaren jo vuoden 1675 huhtikuussa purjehtiessaan Limasta Englantiin. Laiva kääntyi Kap Hornin kohdalla etelään tuulen voimasta, ja hän miehistöineen kertoi nähneensä jäähuippuisia vuoria ollen näin ensimmäinen Etelä-Georgian saaren nähnyt ihminen. Osa historioitsijoista kuitenkin epäilee tämän todenmukaisuutta, sillä Roche oli saattanut löytää Beauchene-saaren Etelä-Georgian sijaan. Heidän mukaansa espanjalainen aarrelaiva Leon oli löytänyt saaren vuonna 1756 ollen näin heidän mukaansa ensimmäinen saaren löytänyt. Brittiläinen kapteeni James Cook on ensimmäinen todistetusti saaren löytänyt ihminen. Hän nousi maihin saarella vuonna 1775 miehistönsä kanssa kolmessa paikassa vallaten saaren Isolle-Britannialle. Cook nimesi saaren kuningas Yrjö III:n mukaan Georgian saareksi.

Vuonna 1882 joukko saksalaisia tutkijoita vieraili vuoden ajan saarella tehden tieteellisiä tutkimuksia esimerkiksi saaren geologiasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saaren luontoa tutkittiin tarkemmin.

Norjalainen Carl Anton Larsen perusti saaren ensimmäinen valaanpyyntikeskuksen Grytvikenin satamaan vuonna 1904, ja siitä tuli saaren pääelinkeino vuoteen 1965 asti, kun valaanpyynti päättyi.[2][3] Saarella asui valaanpyynnin huippuaikoina jopa 800 ihmistä Grytvikenissä ja muissa valaanpyyntiasemissa. Valaanpyyntiasemia saarella oli kaikkiaan seitsemän: Prince Olav Harbour, Leith Harbour, Stromness, Husvik, Grytviken, Godthul, ja Ocean Harbour, joista Grytviken ja Leith Harbour olivat pitkäikäisimmät; ne suljettiin vasta vuosina 1965–1966. Leith Harbour oli toimintansa aikana yksi maailman suurimmista valaanpyyntiasemista.[4] Nykyisin kaikki entiset valaanpyyntiasemat Grytvikeniä lukuun ottamatta ovat rapistuneet.[5]

Falklandin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Falklandin sodan aikana alasammutun argentiinalaisen helikopterin jäännökset

Argentiina on vaatinut Etelä-Georgiaa itselleen vuodesta 1927 lähtien, ja Falklandin sodan aikana vuonna 1982 saari oli lyhyen aikaa argentiinalaisten miehittämänä. Grytvikenin lähellä entisessä saarten hallintokeskuksessa King Edward Pointissa sijainnut tutkimusasema oli sotilastukikohtana Falklandin sodan jälkeen, mutta se palautettiin siviilikäyttöön vuonna 2001, minkä jälkeen se on toiminut biologisena tutkimusasemana.

Asutus saarella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarella ei ole enää varsinaisia asukkaita. Nykyään pääsaarella sijaitsee tutkimusaseman lisäksi Grytvikenin museo ja kirkko, jotka ovat avoinna satunnaisesti turisteja varten. Kapean salmen erottamana saaren länsipään edustalla sijaitsee Bird Island, jolla on pysyvästi miehitetty, brittiläistä Antarktiksen tutkimusta palveleva biologinen asema.[6]

Saaren luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarten luonto on karu. Tyypillinen maksimilämpötila on välillä 0–10 °C. Saarilla on kuitenkaan harvoin talvellakaan kylmempää kuin −10 °C. Pääsaarella on suuri kuningaspingviinien (Aptenodytes patagonicus) yhdyskunta. Lisäksi saarella eli porokanta, joka tuotiin saarelle varhain 1900-luvulla. Viimeisetkin porot kuitenkin tapettiin vuonna 2014, koska ne vahingoittivat saaren luontoa syömällä lähes kaiken aluskasvillisuuden.[7] Sääolosuhteet tekevät saaret vaikeasti lähestyttäviksi kohteiksi laivoille. Pääsaaren pohjoisrannalla on kuitenkin useita hyviä satamia;[6] kaikki valaanpyyntiasemat sijaitsivatkin juuri saaren pohjoisrannalla. Saarelle on levinnyt rottakanta, joka aiheuttaa vaaran saaren alkuperäiselle lajistolle ja jota on siksi pyritty hävittämään myrkkysyöteillä. Kotoperäisinä lajeina saarella pesivät etelägeorgiankirvinen (Anthus antarcticus) sekä suippopyrstösorsa (Anas georgica).[8][9]

Saarta ympäröivän meren eliölajiston lajimäärä ylittää monien trooppisten vesien lajimäärän.[10]

Etelä-Georgiaan kuuluvat pääsaaren lisäksi pienemmät saaret Annenkov Island, Bird Island, Clerke Rocks, Cooper Island, Grass Island, Pickersgill Islands, Shag Rocks ja Willis Islands.

Bird Islandin (Etelä-Georgia) ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 5,5 5,6 4,4 1,9 −0,5 −1,8 −2,4 −1,9 −0,2 1,6 3,4 4,5 ka. 1,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 0,7 1,4 0,6 −1,0 −3,8 −4,6 −5,4 −4,8 −3,4 −1,9 −1,5 −0,6 ka. −2
Sademäärä (mm) 84 80 95 123 108 108 120 114 107 98 88 77 Σ 1 202
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5,5
0,7
5,6
1,4
4,4
0,6
1,9
−1,0
−0,5
−3,8
−1,8
−4,6
−2,4
−5,4
−1,9
−4,8
−0,2
−3,4
1,6
−1,9
3,4
−1,5
4,5
−0,6
S
a
d
a
n
t
a 		84
80
95
123
108
108
120
114
107
98
88
77


Eteläiset Sandwichsaaret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

Eteläisiin Sandwichsaariin kuuluu yksitoista asumatonta, kartion muotoista tulivuorista muodostunutta saarta. James Cook löysi saaret vuonna 1775. Hän nimesi ne ensin ”Sandwichin maaksi”, mutta kun myös hänen hieman myöhemmin löytämänsä Havaijin saariryhmä nimettiin Sandwichsaariksi, tarkennettiin Sandwichsaaret eteläisiksi. Argentiina on vaatinut saaria itselleen vuodesta 1938 lähtien, ja se ylläpiti saarilla laivastotukikohtaa vuodesta 1976 vuoteen 1982, jolloin tukikohta hävitettiin Falklandin sodan yhteydessä. Vuonna 1995 Argentiina sitoutui olemaan valtaamatta saaria itselleen väkipakolla.[6]

Eteläiset Sandwichsaaret ovat nimiltään Bellingshausen, Bristolinsaari, Candlemas, Cook, Leskov, Montague, Saunders, Thule, Vindication, Visokoi ja Zavodovski. Lisäksi saarten pohjoispuolella on merenalainen tulivuori Protector Shoal, josta voi olla tulossa saariryhmän kahdestoista saari.lähde? Suurin saarista on Montagu (noin 12 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä), pienin Leskov (noin 900 metriä pitkä ja 460 metriä leveä).[11]

Vaikka saaret ovat kauempana etelänavasta kuin Eteläiset Orkneysaaret, nillä on kylmempi ilmasto Waddellinmereltä tulevan kylmän merivirran takia. Lähes kaikki sade tulee lumena. Vallitsevat tuulet puhaltavat lännestä.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ New Commissioner for South Georgia & the South Sandwich Islands gov.gs. Government of South Georgia & the South Sandwich Islands. Arkistoitu 15.12.2017. Viitattu 15.12.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Paul Carroll: Ice and Isolation: The Discovery and Exploration of South Georgia pbs.org: PBS. Viitattu 19.11.2018. (englanniksi)
  3. ↑ South Georgia britannica.com. 2018. Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Britain's abandoned whale hunting stations - in pictures theguardian.com. 10.6.2014. The Guardian. Viitattu 19.11.2018. (englanniksi)
  5. ↑ Whaling Stations gov.gs: Government of South Georgia & the South Sandwich Islands. Viitattu 19.11.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b c South Georgia and the South Sandwich Islands The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  7. ↑ Hunters slay 3,500 reindeer on island near Antarctica Reuters. Arkistoitu 18.11.2014. Viitattu 6.1.2015. (englanniksi)
  8. ↑ 'Success' in South Georgia rat eradication BBC News. 4.5.2011. Viitattu 24.5.2024. (englanti)
  9. ↑ Possemeyer, Ines: Operaatio Kuolema Rotille. Geo-lehti, helmikuu 2012, 5. vsk, nro 12–02, s. 30–51. Sanoma Magazines Finland. ISSN 1797-3600
  10. ↑ Jäämeren yllätys: Biologian monimuotoisuus päihittää jopa trooppiset kohteet Tekniikka&Talous. 29.5.2011. Arkistoitu 2011. Viitattu 24.5.2024.
  11. ↑ a b South Sandwich Island britlink.org. Arkistoitu 2009. Viitattu 24.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Amerikan valtiot

 Argentiina | Bolivia Bolivia | Brasilia Brasilia | Chile Chile | Ecuador Ecuador | Guyana Guyana | Kolumbia Kolumbia | Paraguay Paraguay | Peru Peru | Suriname Suriname | Uruguay Uruguay | Venezuela Venezuela

Itsehallintoalueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana | Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etelä-Georgia_ja_Eteläiset_Sandwichsaaret&oldid=22420911”